”Tess tapasi Cocoan Oulussa huhtikuussa”

Hana-Bi-kissalaan odotetaan pentuja Kissojen treffit Oulussa onnistuivat ja Tess odottaa pentuja. Pentujen odotettu syntymäaika on juhannuksena. Pentue on Tessin toinen. Tess on osoittautunut hyväksi synnyttäjäksi sekä rauhalliseksi ja hyväksi emoksi pennuille ja toivomme odotuksen ja synnytyksen menevän hyvin myös nyt.

Tessin pennut syntyvät ja kasvavat Riitta ja Matti Laakson kotona Askaisissa, lähellä Turkua. Odotettavissa on siis pölypallovilinää kesällä Askaisissa!

Katso lisätietoja Pennut ja pentueet -sivulta.

”Helmi 6.11.2001 – 6.4.2017”

”Mathilda 16.2.2006 – 4.4.2017”

Helmi ja Mathilda ovat poissa. Helmin pissavaivan ja haurastuneen olemuksen taustalta löytyi nopeasti levinnyt lymfooma.

Mathilda sairasti munuaisten vajaatoimintaa.

Helmi oli urhea ja reipas viimeiseen päiväänsä saakka, jolloin hän lopetti syömisen. Aika täyttyi.

Mathidan vointi romahti yllättäen ja äkisti. Eläinlääkärillä käynti, jonka piti mennä niin että Jukka vie tytön aamulla lääkärille ja minä haen sen kotiin iltapäivällä, oli Mathildan viimeinen. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Munuaisten toiminta oli sammumassa.

Surumme on valtava. Ei ole sanoja sitä kuvaamaan, on vain särkynyt sydän.

Kahdesta rakkaasta kissasta, ystävästä, luopuminen kahden päivän sisään on, kohtuutonta. Yritimme valmistautua jättämään jäähyväiset Helmille, ja Mathilda jättikin meidät ensin. Yllättäen, ilman varoitusta.

Haluaisin sanoa, että tytöt, äiti ja tytär, ovat nyt yhdessä. Haluaisin sanoa, että nämä hienot kissat elävät kaikissa jälkeläisissään, kaikissa kissalan kissoissa. Haluaisin sanoa.

”Suruni on kirvelevä poltinmerkki sydämessäni. Kissuutesi kokoinen, sinun nimesi muotoinen. Tulee kuitenkin päivä, jolloin olet kaunis muisto ja sydämeni täyttää sinun kultainen tassunjälkesi. Minä olen sinut tuntenut, nähnyt sinun syntyvän, sinun kanssasi elänyt. Sinä olet minua pyyteettömästi rakastanut. Minä olen sinua rakastanut. Kiitos ystävä.”

”Marianna ja Jukka”

Helmi ja Mathilda haudataan roudan sulattua lemmikkieläinten hautausmaalle Keskuspuistoon. Siellä ovat myös Bia, Nikita ja Sinuhe.

Mathildan kuva: Karin Johansson

Yule ja Sunna, pienet oliot, muuttivat omiin koteihinsa viime lauantaina. Leila tuli Helsinkiin ja meille perjantai-iltana ja lähti aamulle Sunnan kanssa Varkauden kautta kohti Nurmesta. Pian sen jälkeen kun olin vienyt Leilan ja Sunnan junalle, tulivat Kati, Pekka ja Eino hakemaan Yulea Mikkeliin.

Niin ne pienet lähtivät.

”Viimeistä iltaa yhdessä. Kuva: Leila Koponen”

Kotiutuminen on molemmilla sujunut hyvin. Sunnalla on kissakaveri, Mona (Hana-Bi Venuksen kuu) Superkuu-pentueestani. Mona täyttää keväällä viisi ja Leilaa hieman jännitti etukäteen miten tuo ottaa vastaan uuden tulokkaan? Jukan sanoin: ”Mona on Mathildan tytär, joten hyvin!” Kotiutuminen onkin mennyt Nurmeksessa hyvin, paremmin kuin Leila ehkä uskalsi odottaakaan. Näin Leila kirjoitti minulle maanantaiaamuna:

”Huomenta Marianna ja kissalan väki! Täällä oli upea eilisilta. Anni tuli kissoja katsomaan ja Annista huolimatta tytöt jatkoivat lähentymistään. Hienointa kuitenkin oli, kun menin nukkumaan. Sunna kaivautui peittoni alle kiinni kylkeen. Hetken kuluttua Mona kömpi jalkojeni päälle. Se ei ehkä havainnut pikkuista. Jonkun ajan kuluttua Sunna kömpi pois peiton alta kaulalleni, mutta Mona lepäsi paikallaan. Siihen nukahdettiin. Nyt aamulla on taas pörhistelty ja sähisty. Äsken nenät kävivät sentin päässä toisistaan ennen kuin Mona sähähti. Näin pikkuisen myös nuuskivan Monan peppua. Kovasti toinen kuitenkin kiinnostaa.Tää yhteiselo on lähtenyt menemään yllättävän hyvin. Hienot kissatytöt mulla. Anni-ystäväkin oli eilen ihan ihmeissään näitten nopeasta tutustumisesta.Kerro Annalle terveiset, että oikein hienon pikkuisen on kasvattanut! Mukavaa päivää sinulle ja terveisiä myös Jukalle! T. Leila, Mona ja Sunna”

”Sunna ja Leila, lauantaiaamuna”

Yule sai uudessa kodissaan nimen ”Lumo”. Myös Mikkelissä kotiutuminen on sujunut hyvin. Pekka on unikaveri, Katin syli kelpaa lepohetkiin ja Eino leikittää! Voiko kissanpoika enempää toivoa omalta kodiltaan. Sain Katilta viestin:

”Kaikki hienosti täällä Mikkelissä. Lumo on kotiutunut hyvin. Syö, juo, nukkuu ja riehuu. Pyykkien viikkaamisessa ’auttoi’ eli pyydysti sukkia. Leipomisessa myös apulainen mukana. Einoa vierasti ekan päivän mutta nyt leikkivät yhdessä. Äsken pelästyin kun oli lähes tunnin kateissa enkä löytänyt eikä tullut kun kutsuin. Ehdin jo soittaa Pekan töistä apuun… löydettiin hänet sitten sängystä päiväpeiton ja täkin alta. Onneksi en tilannut jo palokuntaa. Ihana poika, kovin seurallinen ja juttua tulee!”

En ehkä muistanut kertoa, että jotkut venäjänsiniset pitävät päiväpeiton alla nukkumisesta. Lumo on hurmuri.

”Lumo, Kati ja Eino”

”Kotona Mikkelissä Einon kanssa”

Anna taisi ymmärtää pentujen poismuuton vasta lauantai-iltana kun tulin töistä kotiin ja se huomasi etten tuonutkaan niitä mukanani takaisin. Anna kulki hämmentyneenä perässäni kuin kysyen että minne ne olet pistänyt. Lisa kaipasi viikonloppuna leikkikavereitaan. Mutta aivan kuin pennut kotiutuvat uusiin koteihinsa myös emo ja ”varaäippä” unohtavat. Tänään Anna ja Lisa leikkivät jo vauhdikkaasti keskenään.

”Pennuista luopuminen on samalla haikea ja iloinen hetki. Haikea koska on aika sanoa hei hei ja iloinen koska tietää kuinka paljon pentu on odotettu ja toivottu omassa kodissaan. Kuvassa Jukka ja Sunna lauantaiaamuna.”

”Nyt jo Nurmeksessa, Leilan ystävän sylissä. Kuva: Leila Koponen”

Kiitos Leilalle sekä Katille ja Pekalle kuvista, kuulumisista ja ihanista kodeista. Uskon että myös Mona on tyytyväinen uudesta pienestä kissakaveristaan.

Onnea matkaan pikkuiset!

Anna synnytti 14. joulukuuta illansuussa kaksi pentua, pojan ja tytön. Pienet oliot, joiksi me pentuja aloimme kutsua, saivat nimet Pohjolan pimeän keskitalven, talvipäivän tasauspäivan ja lisääntyvän valon innoittamana; Yule ja Sunna Nordic Noir eli Hana-Bi Winter Solstice -pentue. Nimissä on mukana hippunen pohjoismaista dekkariromantiikkaa, olenhan nordic crimen ystävä. Olemme leikitelleet pohjoismaisella rikosdraaman teemalla aikaisemminkin. Lisa, pentujen paras leikkikaveri ja ”II kissaäippä”, sai (ensimmäisen) kutsumanimensä ajatusleikistä millainen kissa olisi Lisbeth Salanderilla ja Frank Wagnerilla? Jos heillä olisi kissa? No ”Lisa” tietenkin.

”Anna, rauhallinen, tunnollinen ja huoleton emokissa”

Yulen ja Sunnan päivät pentulassa ja kasvatuskodissa ovat olleet huolettomia. Oliot ovat iloisia, leikkisiä, aktiivisia, vilkkaita ja kilttejä pentuja. Vaikka vauhtia on päiviin kuulunut, on vaarallisilta tilanteilta vältytty. Pennut ovat olleet terveitä. Yule ja Sunna ovat tuonut paljon iloa ja hymyä meidän arkeen ja näitä olioita tulee ikävä. Mutta näin sen on mentävä, kissanpojat ovat kasvattajalle vain lainaa. Lainaa, jonka haikeana, mutta hyvällä mielin antaa pois hyvään kotiin.

”Hana-Bi Yule Nordic Noir 12 viikkoa”

Anna on osoittautunut hyväksi emoksi, joka on hoitanut pentunsa tunnollisesti, rauhallisesti ja rennosti. Olen oikein ylpeä Annan emon taidoista. Anna on suhtautunut koko ajan luottavaisesti perheemme muihin kissoihin ja nämä ovatkin osallistuneet pentujen kasvatukseen, kukin oman panoksensa ja persoonansa mukaisesti. Lisa leikittäen, Leia on vastannut pentujen korvien ja naaman pesusta ja Mathilda on tarjonnut kylkimyyryn , jonne on voinut luottavaisesti nukahtaa. Helmi on ollut kiinnostunut pennuista ja seurannut valppaana näiden leikkejä, ja yhdessä on syöty samalta lautaselta.

”Hana-Bi Sunna Nordic Noir 12 viikkoa”

Bogie ja Birdien mielestä kaikki kissat ovat kivoja, myös pienet. Ovatko pojat tarjonneet Yulelle kollikissamallin? Sitä en tiedä, ne eivät ole sitä minulle kertoneet. Taitaa olla pojilla oma salaisuus. Bogien ja Birdien yhdessä oloa pentujen kanssa joudutaan ajoin rajoittamaan. Ankeista oloista lähtöisin kun ovat, eivät ne ole koskaan oppineet luottamaan siihen, että lautaselta ei ruoka lopu. Jos yhteiselo olisi täysin rajoittamatonta söisivät pojat kaiken ruuan ja muut jäisivät ilman. Rajoja on rakennettu ruokailun ja levon ajaksi ja järjestely on toiminut meillä hyvin.

Kevät on tullut kissalaan ja pian on aika pienten olioiden muuttaa omiin koteihinsa.