Hankin ensimmäisen venäjänsinisen kissani Nikitan kaveriksi kotikissallemme, ja itselleni. Koska Olin ihastunut ”venäjänsininen”-sanaan ja halusin tietää tästä kaiken. Millainen on kissa, jolla on näin kaunis nimi! Venäjänsininen. Nikita oli syntynyt 1996.

Coaster’s Blue Streak Bee (synt. 2.5.2000) yhdistelmästä Wildtbergs Winzenth ja Coaster’s Tora Tornado.

Hana-Bi-kissojen kantakissa tuli meille pohjoismaisen venäjänsinisen kotimaasta Ruotsista ja oli nimeltään S*Coaster’s Blue Streak Bee Bian kasvattaja Catharina Theve kasvattaa yhä ja minulla onkin ollut ilo ja kunnia antaa Catharinalle vuonna 2013 takaisin Bian lapsenlapsi kuudennessa polvessa. Tämä kissa on nimeltään Hana-Bi Venezia ”Iza”. Iza sai kaksi pentuetta, joista 2016 syntyneen pentueen linjat liikkuvat Ruotsissa hienolla tavalla.

Venäjänsinisen profiilissa yhdistyvät pitkä litteä päälaki ja lyhyt suora nenä muodostavat kulmien kohdalla selkeän kulman. Leuka on vahva ja päässä toivotaan olevan myös riittävästi korkeutta. Kuvan profiili on Bian.

Kasvatukseni toinen ruotsalainen kaunotar on Mistlurens Sonja ”Sonja”. Izan emon Hana-Bi Biutifulin ja Sonjan linjat yhdistyvät kesällä 7 vuotta täyttäneessä Anna-kissassamme. Anna on antanut minulle kauniita pentuja, joista kotona asuvat tytär Unessa ja Annan viimeisestä pentueesta poika Pan. Panin sisko Rhea muutti keväällä Mistlurens-kissalaan. Sonja on Rhean ja Panin Isoäiti.

Muisto Sonjan hakureissulta kesältä 2012. Sonja ja kasvattaja BG Fältström.

Kasvatukseni pohjautuu pohjoismaisiin venäjänsinisiin jota olen laajentanut tuomalla mukaan myös muita, muun muuassa pohjoisamerikkalaisia linjoja. Minulla oli jo kasvatukseni alussa ajatus siitä, että unelmieni venäjänsininen voisi olla yhdistelmä näistä kahdesta rodun tyypistä. Tätä unelmaa olen verkkaisesti tavoitellut. Jo ensimmäisessä pentueessani käytin Bialle amerikkalistaustaista kollia. Yhdistelmä kulkee yhä katkeamatta kasvatuskissoissani. Urokset olen valinnut sukutaulun, mutta myös fiiliksen, perusteella. Olen saanut joistakin kissoista hyvän tunteen ja mennyt tätä kohti.

Leia tapasi talvella 2005 poikaystävän Pohjois-Ruotsissa ja Hana-Bi Neljä vudoenaikaa -pentue syntyi huhtikuussa 2005. Kuvassa Hana-Bi Primavera yhdistelmästä Glasskattens Calippo Merry Xmas ja Hana-Bi Leia. Kuvassa myös Veran isän Calippon omistaja Anna. Kuva Pauli Araneva

Kotona vuosien aikana asuneiden kasvatuskissojemme ja ihanien sijoituskotien sekä muutaman lemmikkikissan ostaneen, mutta tällä pennut tehneen, ystävän avulla olen tavoitellut unelmaani. Taaksepäin katsoen olen onnistunut omasta mielestäni ihan hyvin. Olen kasvattanut mukavia pentuja ja löytänyt heille hyvät kodit. Terveys ja kissan mukava luonne ovat kasvatukseen valikoituneiden kissojen tärkeimpiä ominaisuuksia. Olen saavuttanut ulkonäköön asettamiani tavoitteitani. Olen saanut samankaltaisia ystäviä ja jakanut kissoihin ja kasvatukseen liittyviä iloja ja suruja. Minulla on maailman parhaat omat kissat kotonani. Olen joutunut luopumaan useasta kissaperheemme jäsenestä ja muistelen näitä persoonia usein. Toivon, että olen ollut tukena myös kasvattieni omistajille silloin kun on ollut aika sanoa ääneen hyvästit. Kahteenkymmeneen vuoteen kasvatusta kuuluu myös kuolema ja lemmikistä luopuminen. Meidän vanhoista kissoistamme viimeinen, Leia, täyttää marraskuussa 18 vuotta.

Oma pohjoismainen kaunottareni Anna sai viisi pentuetta. Näistä sukua ovat jo jatkaneet tyttäret Sunna, Senja ja Unessa sekä pojat Tähtipölyä ja Unissakävijä.

Vuonna 2021 Hana-Bi on yhdistelmä pohjoismaista perintöä yhdistettynä mielestäni meille sopiviin muihin kasvatuslinjoihin. 20 vuoden jälkeen ympyrä sulkeutuu siinäkin mielessä, että toivon voivani myös omalta osaltani vaalia rodun pohjoismaista ulkonäköä ja verilinjoja. Uudella tvistillä, kenties? Tiedän, tämä on haastavaa erityisesti kyseistä tyyppiä ja sukuja edustavien kissojen vähyyden vuoksi mutta, aina voi – ja pitää – unelmoida.

Flax Oh Susie ”Merri” (synt 12.10.2020) asuu sijoituksessa Marikan, Maxin ja kotikissa Merkelin kanssa Helsingissä. Merrin sukutaulu amerikkalaisine linjoineen edustaa modernia Pohjoismaista venäjänsiniskasvatusta. Mutta mukana on myös vahva ruotsalainen Barynia’s-linja. Tyypiltään Merri on minun silmiini tasapainoinen, vielä nuori tyttö. Kuva on otettu kesällä 2021 ja Merrillä on ikää 7 kuukautta. Merrin kasvattaja on Charlotte Bredberg, Ruotsi

Ensimmäinen venäjänsininen oli poikakissa ja taas sulkeutui ympyrä Annan pojan jäädessä meille kotiin. No, velipuoli Pico aka Tampico jäi myös, mutta hän ei ole kasvatuskissa. Panin toivon sen sijaan saavan pennut Martan ja Merrin kanssa ennen kastraatiota.

Ilman kollikissoja eivät sukupolvet etene. Hana-Bi kissalan kollipojat ovatkin ihan oman blogikirjoituksen arvoisia! Ihanista RUS-pojista ja myös muista kasvatuksessani olevista ja olleista kissoistamme lisää 20 vuotta kasvatusta – Rakkaudesta kissaan osassa 2.

koronan vuoksi syksyyn siirtynyt venäjänsinisten Breed BIS -erikoisnäyttely pidettiin 3.10. Vermon raviradalla Espoossa. Meidän kissalastamme alunperin mukaan ilmoitetuista kissoista läsnä olivat Hyperion ja Ilo. Hana-Bi kissoja nimeä näyttelyssä edustivat lisäksi maaliskuussa Italiasta Suomeen muuttanut Ethan ”Elmo” sekä kissalan nuorimmaiset, Blossomin ja Taruskan tytär Palaka ja Onnin ja Martan tytär Esmeralda, ihmetyttö.

”Menossa jotakin spesiaalia ..? Venäjänsinisten erikoisnäyttelyssä Palaka!

Kissamme kisasivat oikein mallikkaasti. Hyperion, Ethan ja Palaka voittivat oman luokkansa. Korkeimmalla Breed BIS -kisassa kipusi nuori Ethan, joka voittamalla kilpa”veljensä” ja avoimen luokan naaraan oli rodun paras (BIV) aikuinen ja näyttelyn paras (BIS) aikuinen venäjänsininen. Hyperion sai luokassaan sertin ja Palaka nuorten luokassa EX1 arvostelun häviten täpärästi loppukilpailupaikan nuorelle pojalle.

Hyperionin edellisistä näyttelyistä on aikaa noin puolitoista vuotta. Poika palasi näyttelykehiin syyskuun puolessa välissä Karkkilassa, ja nyt oltiin tultu ison pojan kanssa erkkariin!

Aikuista urosta on ilo esittää. Hyperionilla on tasainen ja vakaa näyttelyluonne, jonka ovat myös tuomarit pistäneet hyvällä merkille.

”We are feeling so proud for our 3rd generation offspring, GIC GR* Silverine Hyperion of Hana- Bi.He is Greek, Devine and Did it Once Again!! On Saturday 3rd October 2020 he was the Second-Best RB Male at the RB Special Cat Show in Helsinki, Finland!!! I wanted so much to be there with him but due to COVID-19 restrictions I remained in Athens. Congratulation to ERY-SYD cat for the organization an of course to his owners Marianna Ripatti & Carina Sundell. The beautiful photos are by Pauli Araneva!” (Christos Romanos, Hyperionin kasvattaja)

Näyttelyn huipentui neljän, jo luokassaan näyttelyn parhaaksi venäjänsiniseksi valitun kissan Breed BIS -valintaan. Kaksi kissaa sai ääniä ja näistä toinen oli meidän Elmo! Äänten mennessä tasan 1:1 etukäteen sovittu kolmas tuomari valitsi pitkän mietinnän jälkeen koko näyttelyn parhaimmaksi venäjänsiniseksi nuorukaisen. Meidän Elmo oli koko kisassa upeasti näyttelyn toiseksi ”paras”!

Ethan Delle Ombre Blu, kissalamme nuori poika Italiasta. BIV x 2 ja BIS x 1. Kuvassa Elmo tuomari Olga Komissarovan arvioitavana. Kissat oli erkkarissa jaettu kahdelle tuomarille. Venäjänsinisiä arvostelivat Sara Ojaniemi Suomesta ja Olga Komissarova Virosta. Meidän kaikki kissat olivat arvostelussa Olgalla.

Palakan ”mummo” Hana-Bi Ilo kisasi kastraattityttöjen luokassa sijoittuen viiden naaraan ryhmässä hienosti kolmanneksi!

Martan ja Onnin tytär Esme, Hana-Bi Esmeralda, ihmetyttö, näytti viihtyvän hyvin tuomarin pöydällä ja esiintyi tuomarille oikein kauniisti. Esme on valloittava nuori tyttö, joka on hurmannut läsnäolollaan omistajiensa Meten ja Jukan lisäksi kuulemma myös kaikki heidän vieraan! Jukka kertoi Esmellä olevan vilpitön tapa yksinkertaisesti vaan tulla kaikkien taloon tulevien vieraiden syliin. Mutkaton Esmeralda tulee hyvin toimeen myös perheen muiden kissojen, ja koirien, kanssa. Meidän Ihmetyttö!

Näyttelyn erikoisluokat oli peruttu mutta siitä huolimatta koronarajoitukset latistivat vain vähän päivän tunnelmaa ja järjestelyt olivat onnistuneet. Erikoisnäyttely, kuten muutkin syksyn kissanäyttelyt, oli suljettu yleisöltä ja näytteilleasettajat noudattivat hyvin järjestäjien ohjeistuksia turvaväleistä ja maskeista.

Suomen koronatilanne oli kesällä pitkään hyvä, joten me kissaihmiset voimme olla ylipäätämme tyytyväisiä, että näyttelytoimintaa on edes tässä määrin voitu avata syksyllä. Loppusyksyyn on aikataulutettu vielä muutama rotukissanäyttely. Voidaanko ne järjestää, sitä ei varmaan voi kukaan varmasti sanoa.

Meidän näyttelysaldo on tälle syksylle ollut neljä näyttelyä, joista viimeisin oli Satakissan näyttely Raumalla viime viikonloppuna. Kaikissa näissä näyttelyissä on noudatettu terveysturvallisuusmääräyksiä ja järjestävät ovat miettineet miten tehdä näyttelypäivästä turvallinen viihtyvyyden siitä kärsimättä. Rurokin näyttely Karkkilassa oli kategorioittain kahdelle päivälle jaettu kahden sertin näyttely ja viime viikonlopun tapahtumassa toteutui paitsi drive in myös niin sanottu knock out -paneeli, jossa arvostelut etenivät kategoria kerrallaan ja kategorian parhaiden valinta eli paneeli pidettiin heti arvostelujen päätteeksi.

Matkustusrajoituksista johtuen FIFe (Euroopan Rotukissajärjestö) helpotti kansainvälisissä luokissa kilpailua siten, että saavuttaakseen korkeampien luokkien titteleitä ei kissojen tarvitse tänä vuonna matkustaa ulkomaille vaan kotimaassa hankitut sertit hyväksytään tietyin ehdoin. Poikkeusjärjestely on voimassa 31.5. asti. Hyperion kilpailee luokassa 3 ja tavoittelee Supreme Champion -titteliä. Sertejä on kasassa jo kivasti mutta titteliin on vielä matkaa. Suuri kiitos kaikille Hyperionia syksyn näyttelyiden paneeleissa esittäneille assistenteille!

Tessa kuvasi Rauman näyttelyssä paneelit ja mukaan mahtui myös muutama kiva kuva Hyperionista ja Palakasta. Molemmat kissat ovat hurmanneet tuomareita syksyn näyttelyissä ja Palaka oli Satakissan näyttelyssä sunnuntaina Best In Show, näyttelyn paras nuori kategoriassa IV. Meidän Marakatti!. Kuvassa Palaka tuomari Carin Sahlbergin arvioitavana.

Pitkän näyttelytauon jälkeen on ollut mukava käydä syksyn aikana taas muutamassa sellaisessakin. Suomalaiset kissaihmiset osaavat järjestää turvallisia näyttelyitä viihtyvyydestä tinkimättä. Uskon korona-ajan muuttavan myös kissanäyttelyitä ja uskon sekä drive in -tyyppisten että kategorioittain eri päiville jaettujen tuplanäyttelyiden lisääntyvän jatkossa.

Ihana Ethan ja Ethanin ihana koti Veera ja Miikka. Kuva venäjänsinisten erikoisnäyttelystä, palkintojen jaon yhteydestä.

Kuvat tekstiin on ottanut tessa.lv. ja Pauli Araneva. Kiitos molemmille hienoista kuvista!

Ethan delle Ombre Blu. Kasvattaja Ivan Martinelli, Italia.

Luin,tai kuulin, ensimmäiset uutiset Hubein maakunnassa Kiinassa puhjenneesta koronaviruksen aiheuttamasta keuhkokuumeen kaltaisesta taudista jossain vaiheessa tammikuuta. Tuli nieli samaan aikaan Australiassa valtavia alueita maata ihmisten ja eläinten ollessa hädässä, joten en kiinnittänyt uutiseen niin paljoa huomiota. Kotona Jukka seurasi uutisia WHO:n kanavilta ja piti siinä sivussa minutkin Kiinan tapahtumista ajantasalla. Ja myönnän, vaikka alkuun suhtauduin uutiseen paikallisena ikävänä ongelmana, Kiinan lock down ja kuolleisuusluvut herättivät ymmärtämään, että jotain isompaa voisi olla tulossa.

Olin varannut poikapennun delle Ombre Blu -kissalasta, Italiasta. Ethan oli syntynyt lokakuun alussa ja EU-maahantulomääräysten mukaan valmis muuttamaan Suomeen helmikuussa. Marta ja Blossom odottivat molemmat pentuja, joiden lasketut ajat olivat helmikuun puolenvälin ympärillä. Sovin Ethanin kasvattaja Ivanin kanssa hakevani pojan Suomeen kunhan molempien tyttöjen pennut ovat syntyneet ja näen, että pentueissa on kaikki hyvin. Suunnittelin nimittäin lyhyttä kaupunkilomaa kissanpojan hakureissun ympärille. Ivan Martinelli ja delle Ombre Blu -kissat asuvat Bresciassa, Lombardiassa ja miniloma Milanossa houkutteli. Lomailu olisi myös Martan pentujen jälkeen mahdollista; Jukka huolehtisi pennuista ja kissoista sen muutaman päivän ajan.

Molemmat tytöt synnyttivät päivälleen laskettuina aikoina ja, koska kaikki oli hyvin, ostin lennot Milanoon maaliskuun alkuun, ja varasin hotellin.

Martan ja Blossomin pentujen syntymän aikaan uutisissa kerrottiin halyttävistä tietoja Italiasta. Uutiset kertoivat ihmisten siellä sairastuneen vakavasti, erityisesti Lombardiassa ja Bergamon alueella.

”Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan mutta pitihän kisu hakea kotiin”

Juttelin Ivanin kanssa ja, vaikka he olivat terveitä, myös Bresciassa on sairastuttu. Ehkä nyt ei olisi niin viisasta matkustaa minilomalle Milanoon vaan muuttaa suunnitelmat ”vain” pennun hakureissuksi?? Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan nyt mutta pitihän kisu hakea kotiin. Varaisin mukaan sekä käsidesiä, desinfioivia pyyhkeitä että kasvosuojuksia. Lentäisin lopulta päiväseltään 7.3. edestakaisin Malpensaan ja Ivan toisi Ethanin minulle kentälle. Kissan luovutus ja vastaanotto onnistuisivat hyvin sillä lentojen välissä oli aikaa reilu kuusi tuntia. Uskoin myös hallitsevani riskit lentokentällä.

Suunnitelmat muuttuivat vielä kertaalleen Finnairin ilmoittaessa samalla viikolla vähentävänsä lentoja Milanoon ja lopettavansa ne kokonaan 8.3. alkaen. Soitto Finnairille kertoi, että paluulentoni lauantaina kuului näihin jo viikolla lopettaviin lentoihin ja aamukone, jolla olin lentämässä palaisi takaisin Helsinkiin vain reilun tunnin tankkaustauon jälkeen. Aikataulu oli liian tiukka; nyt en halunnut ottaa riskejä.

Sain siirrettyä paluulentoni ja Ethanin kissapaikan sunnuntain lennolle ja varasin huoneen pienestä hotellista lähellä lentokenttää. Ivan ja Patrizio toisivat Ethanin sinne lauantai-iltapäivällä. Hyvää tässä suunnitelmassa oli se, että saisin viettä Ethanin kanssa yön hotellissa ja tutustua poikaan vähän ennen kuin luovuttaisin sen sijoituskodille.

Tiesin olevani varustautunut asianmukaisesti ja hotelli, jossa yövyin, oli käytännössä ilman muita asiakkaita. Malpensassa oli lauantaina lämmintä yli 18 astetta, aurinko paistoi ja hotellin patiolla oli taivaallista istua; imeä itseeni lämpöä ja valoa Suomen lohduttoman kurjan talven jälkeen. Mutta toki, matkustaminen Euroopan sen hetkiseen koronakeskukseen pisti miettimään onko tässä mitään järkeä. Olivathan uutiset alueelta olleet lohduttomia, ja hämmentäviä. Lounaspasta ja sen jälkeen hotellin patiolla nautittu paikallinen olut hälvensivät epävarmuuttani; olin rakastamassani maassa, Italiassa, hakemassa kissaani kotiin. Koronaviirus ei pystynyt vähentämään hyvää fiilistäni odottaessani Ethania ja tämän kasvattajia.

Ivan ja Patrizio toivat Ethanin hotelliin kuuden maissa alkuillasta. Voi miten suloinen hän oli isossa kantokopassaan. Siirryimme patiolta hotellin aulaan ja Ivan nosti pojan syliini. Amore! Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin. Ivan ja Patrizio olivat olleet terveitä ja heidän lähipiirinsä myös. Vaikkakin huoli oli ilmeisen suuri naapuruston ja mm. Ivanin äidin ystävistä.

Ethanin luovutus tapahtui nopeasti, turvaetäisyys huomioiden. Tämän jälkeen miehet ajoivat takaisin kotiin Bresciaan ja minä siirryin uuden kissani kanssa huoneeseeni.

Voi mikä poika hän olikaan!. Alkuun Ethania hieman ujostutti mutta pian uteliaisuus voitti ja poika tuli sängyn alta leikkimään lelulla, jonka Ivan oli jättänyt kissalle. Meidän Unessa purisee ja kehrää paljon ja usein mutta kukaan kissa ei ole kehrännyt niin kovaa ja koko ajan kuin Ethan sinä iltana ja seuraavana yönä. Koronasta viis, yö tämän kissan kanssa voitti kaikki riskit ja epävarmuustekijät, joita matkustaminen Pohjois-Italiaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla sisälsi. Ethan rakasti minua kuin olisi aina rakastanut ja kissa makasi vuoroin päälläni, vuoroin vasten kylkeäni, vuoroin kaula kaulaani vasten ja kehräsi taukoamatta. Ihana kissa, juuri sellainen sylittäjä kuin Ivan oli pojasta kertonut! Kaikesta näki, että Ivan ja Patrizio kasvattavat pentujaan suurella rakkaudella. Niin luottavainen ja rento tuo poika oli heti ensitapaamisesta.

Jukka soitti illalla ja kertoi Italian olevan suljettu huomisesta sunnuntaista alkaen. Finnair lentäisi viimeisen lennon Milanosta sunnuntaina puolenpäivän maissa. Ja me olisimme Ethanin kanssa siinä koneessa.

Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin”

Aamulla toivotimme hotellin respan kanssa toisillemme terveyttä ja minut, ja muutaman muun hotellista poistuvan asiakkaan, kentälle ajanut shuttle-bussin kuljettaja oli suojannut kasvonsa maksilla. Tunnelma oli kieltämättä erikoinen. Koska minulla oli mukana kissa, en ollut voinut tehdä lähtöselvitystä puhelimella ja niin minä ja muut Finnairin viimeisellä lennolla Suomeen palaavat hiihtolomalaiset jonotimme lähtöselvityksessä puolitoista tuntia suksibägien, yhden koiran ja yhden kissan lennolle kirjautumista. Turvavälejä ei siinä jonossa ollut.

Lentokoneessa henkilökunnalla oli FFP-hengityssuojat ja koneen tarjoilu oli minimoitu. Saimme Ethanin kanssa koneen viimeisen penkkirivin kokonaan omaan käyttöömme ja edessäni ja käytävän toisella puolen istui kotiin palaavia suomalaisia myös kasvosuojukset kasvoillaan. Seutulassa kukaan ei pysäyttänyt minua vaikka olin juuri tullut Milanosta.

Ethan sai sijoituskodissa nimen ”Elmo” ja eläinkaverikseen Hula-nimisen ranskanbuldogginartun. Ethanin kotiutuminen Suomeen sujui nopeasti ja poika on hyvin rakas ja hyvin pidetty lemmikki Miikan ja Veeran kivassa kodissa Vantaalla.

Ethanin Suomeen tulo jäi siis aivan viimeiseen hetkeen. Seuraavalla viikolla kissan haku ei olisi myös Suomen suljettua rajat enää onnistunut. Lomani jatkui viikonlopun jälkeen ja asetin itseni omaehtoiseen kotikaranteeniin kahdeksi viikoksi. Patrizio ja Ivan ovat myös olleet terveitä, joten olemme olleet onnekkaita.

Korona on vaikuttanut myös muuten kissaharrastukseeni. Kissanäyttelyt on peruutettu todennäköisesti pitkälle loppuvuoteen ja venäjänsinisten oma erikoisnäyttely siirretty näillä näkymin lokakuulle. Italian maailmannäyttely on peruttu. Koronarajoitukset ovat asettaneet omat haasteensa pentujen kotien tapaamiselle mutta toisaalta pennut ovat saaneet meiltä paljon aikaa ja huomiota Jukan ollessa kevään etätöissä ja minun ollessani käytännössä töitten jälkeen vain kotona. Pentukotien vierailut ja kotien valinnat on saatu järjestymään turvatoimet huomioiden. Videot ja kuvat eivät kuitenkaan korvaa pentujen näkemistä ja kasvattajan tapaamista. Meillä oli suunnitelmissa tuoda keväällä ulkomailta myös toinen poikakissa mutta rajoitusten jatkuessa siirrettiin tämä varaus tuleviin pentueisiin. Nyt jännitämme voimmeko viedä Blossomin pojan kesäkuun lopussa Tukholmaan.

Italian kielen toivotuksen ”arrivederci” – ”näkemiin” sanatarkka käännös on ”me tapaamme uudelleen”. Sen myötä, me nähdään taas ja silloin, halataan. Baci!

Marianna Ripatti

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehdessä Siniset Sanomat 1/2020

Kuvissa keskellä Ethan kasvattajan kuvaamana pikkupentuna kasvukodissaan ja minun ottama kuva lentokoneessa matkalla Suomeen. Ylin ja alin kuva on otettu kesäkuussa 2020, Elmon kodissa Vantaalla.

Minun haastateltiin viime vuoden lopulla Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehti Sinisiin Sanomiin. Jutun kuvissa esiintyvät Anna ja Annan pentuja Uni-pentueesta. Tekstitoimitus: Katja Kurisjärvi. Kuvat Mia Raatikainen ja Marianna Ripatti

1950-luvun idyllisellä kerrostaloalueella Helsingin Maunulassa asuu Marianna Ripatti, joka on kasvattanut venäjänsinisiä pitkään kasvattajanimellä Hana-Bi. Hänen ensimmäinen venäjänsinisensä, uros Nikita, muutti hänen luokseen 23 vuotta sitten maatiaiskissa Sinuhen kaveriksi. Poikien välillä syntyi hieno, lähes 17 vuotta kestänyt ystävyyssuhde. ”Nyt molemmat pojat hiirestävät jo suuren hiiripuun alla Sateenkaarisillalla”, muistelee Marianna. Ensimmäinen kasvatuskissa, naaras Bia, saapui Ruotsista vuonna 2000.

”Ensimmäinen Hana-Bi-pentue syntyi marraskuussa 2001. Vietän ensi vuonna kasvatukseni 20-vuotisjuhlavuotta”, iloitsee rotua innolla pitkään kasvattanut Marianna. Hana-Bi kasvattajanimi kertoo kasvattajansa palosta kaikkeen kauniiseen, ilotulituksiin ja hyviin elokuviin.

Mariannan ensimmäinen kissa oli maatiainen, mutta venäjänsininen rotu vei hänet mennessään. ”Kissa on eläimenä aina kaunis ja pidän kaikista kissoista rotuun tai roduttomuuteen katsomatta mutta venäjänsininen on minulle se rotu, jota olen halunnut ja haluan kasvattaa. Tämä rotu sopii minulle ja meille. Rodussa minua viehättävät kissa elegantti, lihaksikas olemus, siniharmaa turkki, sielukkaat silmät ja kissan tapa ’tassutella’, olla kissa. Nämä kaikki yhdessä tekevät harmaasta, vihreäsilmäisestä kissasta venäjänsinisen.”

Tällä hetkellä Maunulan kissalassa asustaa neljä kissaa: marraskuussa 16 vuotta täyttänyt Leia, 5-vuotias Anna, 4-vuotis Lisa aka Noname ja Marta, 3 vuotta. Leia-muummu on kolmannesta Hana-Bi-pentueesta, ja Marianna mukaan hän on nuorempien tyttöjen kaveri ja tukityyppi mutta myös linkki vanhojen, jo kuolleiden venäjänsinisten ja nuorten kissojemme välillä. ”Leia on minulle ja miehelleni Jukalle tärkeä kissa ja kissalaan syntyneiden pentujen tärkeä isomummu.”

”Kissa on eläimenä aina kaunis ja pidän kaikista kissoista rotuun tai roduttomuuteen katsomatta mutta venäjänsininen on minulle rotu, jota olen halunnut ja haluan vastakin kasvattaa”.

Kotona asuvien kissojen lisäksi Hana-Bi.siitoskissoja asuu sijoituskodeissa – tällä hetkellä sijoituksessa on neljä kissaa.

Parhaat hetket kasvattajana ovat Mariannalle pentujen syntymä, kasvu ja kehitys sekä päivä, jona pieni kissanalku tassuttelee omaan kotiinsa ja elämäänsä. Kaikki nämä hetket ovat merkittäviä. Myös nähdä ja olla omistajien mukana hetkessä, jossa pennun tuloon on valmistuttu ja kissa on silmin nähden odotettu lisä perheeseen. Marianna vie pennun kotiin, pääsääntöisesti aina, ja on saanut kasvattien omistajista itselleen rakkaita ystäviä. ”Kasvattien kuulumisia on aina kiva saada kuin myös käydä heidän luona kylässä”, kiteyttää Marianna.

Marianna on tehnyt erityisen iloiseksi ruotsalaisen rotuyhdistyksen Russian Blue Klubbenin hänen kissalalleen myöntämä Blue Moon of Mölleby -palkinto. Sen voitti Mariannan kasvatti Liu vuonna 2013.

”Kasvattajaurani on opettanut minua edistämään kissojeni ja kasvattieni hyvinvointia kissojen ehdoilla. Voin ylpeydellä sanoa, että koen ymmärtäväni kissuutta ja kissaa biologisena eläimenä.”

Lähes 20 kasvattajavuoteen sisältyy toki myös haasteita, joista pennun kuolemaan tai omista rakkaista kissoista luopumiseen ei totu koskaan. Marianna kuvaileekin luopumisen tuskaa kauniisti: ”Se on hinta, jonka maksaa siitä kun päästää kissan tassuttelemaan elämäänsä. Hinta rakkaudesta näitä ihania sinisiä kohtaan.” Mariannalle riipaisevin hetki on ollut jo edesmenneen Mathilda-kissan lattarintapentue ja pienen Io-pojan voinnin äkillinen romahdus ja pennun lopettaminen kolmen viikon iässä jo lupaavasti sujuneiden hoitoviikkojen jälkeen.

Marianna on tyytyväinen Kissaliiton nykylinjaukseen ohjata rotuyhdistyksiä laatimaan kissaroduilla kasvatuksen tavoiteohjelmat, ja odottaa tähän hyvää panosta Suomen Venäjänsiniset ry:ltä. ”Olen tyytyväinen että venäjänsinisen jo yli 10 vuotta jatkunut kaihitutkimus ei ole antanut viitteitä siihen, että rodussa olisi diagnosoitava silmäsairaus. Hieman olen huolissani lisääntyneistä allergiaoireista ja siitä että myös nuoret kissat sairastuvat sairauksiin, joiden hoitaminen on haastavaa. Esimerkkinä näistä vaikka suolistosairaudet, mm. lymfooma. Olen kuitenkin sitä mieltä, että venäjänsininen on rotuna terve.”

Venäjänsininen on kysytty ja haluttu lemmikki, mikä on näkynyt yhteydenottojen räjähdysmäisenä kasvuna tänä vuonna. ”Kasvattajat haluavat vastata kysyntään. Pennusta kiinnostuneen tulisi myös hankkia tietoa siitä millainen kissa on lemmikkinä, jo etukäteen ennen oman pennun tuloa. Koen kasvattajana olevani tässä avainasemassa ja kerron mielelläni venäjänsinisistä kiinnostuneille. Meille voi tulla myös käymään ja tutustumaan kissoihin ja rotuun”, kertoo Marianna.

”Uudelle, aloittavalle kasvattajalle halua toivottaa tervetuloa mukaan kasvattamaan tätä ihanaa rotua. Mieti miksi haluat kasvattaa venäjänsinisiä ja mene tavoitteitasi kohti. Kannattaa myös tutustua lemmikkieläinten kasvattamisen juridiseen puoleen; mihin sitoudumme ja mistä olemme vastuussa kun kasvatamme kissoja ja myymme niitä.”

Marianna kertoo oppineensa itse paljon kollegoiltaan ja käyneensä heidän kanssaan monta mielenkiintoista keskustelua vuosien aikana. ”Ehkäpä siinä on perintö, jonka siirrän eteenpäin kun jokin päivä lopetan kasvattamisen. Siihen saakka kasvatan venäjänsinisiä kissoja rakkaudesta kissaan.”

Kiitos Marianna rakkaudestasi kissaan. Se näkyy kaikessa tekemisessäsi.

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehdessä Siniset Sanomat 4/2019