Hana-Bi Venäjänsiniset

Rakkaudesta kissaan

PENTUJA SYNTYNYT!

Kuvassa etualalla taitaa olla pentueen tyttö

Meillä on pentuja Lisa synnytti tiistaina kolme suloista pentua, kaksi poikaa ja tytön. Pojat painoivat syntyessään 114 ja 116 grammaa ja tyttö 105 grammaa. Pennut ja emo voivat hyvin. Pentujen painot ovat lähteneet hyvään nousuun ja pennut ovat rauhallisia ja tyytyväisiä. Lisa viihtyy pentupesässä, jossa hoitaa hellästi pienokaisiaan. Välillä pitää toki käydä jaloittelemassa mutta pian Lisa jo palaa takaisin pesälle. Pennut ovat Lisan ensimmäiset.

Tiedustelut, katso yhteystiedot Hana-Bi Yhteystiedot -sivulta.

VENÄJÄNSINISTEN JUHLAA GÖTEBORGISSA

CH Hana-Bi Venezia ”Iza” ja Catharina Göteborgin juhlanäyttelyssä

Russian Blue Klubben 40 vuotta ja venäjänsininen kissa 70 vuotta Ruotsissa



Kesällä varmistui, että Russian Blue Klubben järjestäisi syksyllä yhdistyksen 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi venäjänsinisten juhlanäyttelyn. Siitä kun venäjänsininen tuli Ruotsiin, tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Ruotsalaisilla on siis aihetta tuplajuhlaan. Näistä juhlista en jäisi missään nimessä pois! Onhan Ruotsi ”elämäni venäjänsinisen kissan” kotimaa, Russian Blue Klubben rodun vanhin rotuyhdistys ja minä, minä suuri rodun erikoisnäyttelyiden ystävä. Lisäksi näyttely pidettäisiin Göteborgissa, kaupungissa josta pidän paljon ja johon liittyy paljon hyviä sinisiä kissamuistoja.

Kissat ovat erikoisnäyttelyn keskiössä, mutta tapahtuma on myös oiva tilaisuus kokoontua yhteen. Tavata ystäviä, tutustua uusiin harrastajiin ja solmia tuttavuuksia. Kissaihmiset ja yhdessäolo ovat osa juhlanäyttelyä. Hyvä ystäväni Catharina Theve oli tulossa Göteborgiin Tukholmasta ystävänsä Annan kanssa. Ostin ensimmäisen venäjänsinisen tyttökissani Bian (Coaster’s Blue Streak Bee) Catharinalta lähes 18 vuotta sitten ja nyt Catharina ilmoittaisi näyttelyyn Izan (CH Hana-Bi Venezia), Bian tyttärentyttären kuudennessa sukupolvessa. Varasimme huoneet samasta hotellissa ja Anna varaisi meille pöydän perjantai-illaksi yhdestä Göteborgin tämän hetken parhaimmaksi kehutusta ravintolasta.

Edessä olisi siis viikonloppu hyvien ystävien kanssa ja saisin nähdä taas Izan!


Kissan kanssa mutta ilman kissaakin voi tulla

Moni tulee erikoisnäyttelyyn ”turistina”, katsomaan kissoja ja tapaamaan ystäviä. Minä pyrin ottamaan mukaani kissan, tai kaksi, jos se suinkin on mahdollista. Juhlanäyttely on rodun suuri tapahtuma, ei siis pelkästään kilpailua serteistä ja sijoituksista. Järjestäjät toivovat totta kai paikalle mahdollisimman paljon kissoja. Tähän olen halunnut kantaan kissani kekoon. Juhlanäyttelyitä myös itse järjestäneenä tiedän miten mukavaa on kun mahdollisimman moni tulee paikalle kissansa kanssa.

Anna-kissallani oli syksyllä pennut, muuten olisin ilmoittanut sen Russian Blue Klubbenin juhlanäyttelyyn. Anna on pohjoismainen kaunottareni, jonka emo on ruotsalainen Mistlurens Sonja (kasvattaja BG Fältström). Anna jäisi nyt kuitenkin kotiin pitämään huolta pienistä pojistaan Iivosta ja Emilistä. No, kakkosvaihtoa ei minun tarvinnut kauan miettiä. Olin kesällä saanut uuden poikapennun Silverine-kissalasta Kreikasta. Hyperionin kasvattaja Christos Romanos on vähintään yhtä suuri erikoisnäyttelyiden ystävä kuin minä ja oli tulossa Ruotsiin Hyperionin emon Clairin (IC Russiblue Clair de Lune of Silverine, kasvattaja: Katarina Ginic, Serbia) kanssa, joten valinta oli helppo. Me lähdettäisiin Hyperionin kanssa Göteborgiin! Hyperion osallistuisi näyttelyyn luokassa 12.

Lentomatka meni hyvin. Ensimmäistä kertaa kissan kanssa matkustaessani minulle kävi niin että jouduin kentällä tulliin. Kävelin vihreää linjaa ja kuinka ollakaan tullivirkailijat pyysivät minut sivuun ja halusivat nähdä kissani paperit ja tarkistaa mikrosirun. Kaikki oli kunnossa. Myös ilmoitus eläimen tuonnista, joka vaaditaan nykyään Ruotsissa. Seurusteltuani tullin kanssa otimme bussin keskustaan ja olimme pian hotellissamme. Catharinan ja Annan oli määrä saapua hotelliin hieman myöhemmin iltapäivällä.

Illalla söimme hyvin Natur-nimisessä viihtyisässä bistro-tyyppisessä ravintolassa lähellä Avenynia, Geijersgatanilla. Christos oli tullut kaupunkiin edellisenä päivänä ja liittyi seuraamme ravintolassa. Vietimme oikein hauskan illan yhdessä. Totta kai kävimme myös hotellilla tervehtimässä kissoja. Vielä lasi viiniä hotellin aulabaarissa ja olimme valmiita seuraavaan aamuun ja Russian Blue Klubbenin 40-vuotisjuhlanäyttelyyn!

Sinisten kissojen juhla

Näyttelyyn oli ilmoitettu 33 venäjänsinistä, joista neljä oli poissa. Ensimmäiset tutut näin eläinlääkärin jonossa ja lisää tuttuja kasvoja oli vastassa itse hallissa. Eva Nilsson (Tsaritzas) oli jo paikalla kahden tyttökissansa kanssa, samoin Ywonne Wildberg. Ywonne oli tuonut näyttelyyn peräsi viisi kissaa. Flax-kissalan Charlotte Bredberg asetteli verhoja näyttelyhäkkiin. Paikalla oli moni muukin tuttu RUS-ihminen, mm. Kaija Merta (Koroleva) ja Kenneth Eklind (Limelights). Joukossa oli myös uusia kasvoja, niin kissoja kuin ihmisiä. Läsnä oli ihastuttava kattaus ”vanhoja” ja ”uusia” venäjänsinisen kissan kasvattajia ja omistajia kissoineen.

Izan lisäksi näyttelyssä oli myös toinen suomalaissyntyinen kissa, Susanssin Beauty In All She is, ”Bea”. Bea on pohjoismaista tyyppiä edustava ruotsalaistaustainen sievä tyttökissa. Bea omistaa Eva Nilsson. Venäjänsinisiä oli yhteensä yhdeksästä eri maasta, joista suurin osa tuli totta kai Ruotsista. Christos kahden kissansa kanssa oli kaukaisin näyttelyvieras. Muita ulkomaalaisia kissaloita näyttelyssä edustivat Samovar Payola Spara USA:sta, di Marchesi-kissalan Vito di Marchesi Sveitsistä, Malevitch-tyttöpentu Tanskasta sekä nuori poikakissa John Angelo –kissalasta Norjasta. Kaikki nämä kissat asuvat Ruotsissa.

Eric Reijers arvosteli venäjänsiniset ja erikoisluokat, joihin ilmoittauduttiin näyttelypaikalla, arvosteli Eiwor Andersson. Eiwor on pitkän linjan ruotsalainen kissatuomari, joka on itsekin kasvattanut muutaman venäjänsinispentueen 1960-luvulla. Eric suoriutui mielestäni tehtävästään hyvin. Hän tuntee rodun ja seuraa arvostelussaan standardia. Pidän siitä, että tuomari puhuu omistajalle ja yleisölle. Eric puhui paljon. Arvostelutehtävä ei näyttänyt olevan helppo. Muun muassa luokissa 5 ja 9 oli kummassakin viisi naarasta kussakin, jotka piti laittaa paremmuusjärjestykseen. Kastraattiluokassa oli kolme tyttökissaa ja luokissa 11 ja 12 oli yhteensä kahdeksan pentua/nuorta! Koko näyttelyssä oli vain muutama poikakissa. Kauniita kissoja kaikki, joiden arvostelujen seuraaminen oli ilo.

Erikoisluokkien arvostelu ei ollut yhtään sen helpompi, rouva Anderssonilla oli parhaimmillaan arvioitavana kymmenkunta kissaa samanaikaisesti! (Kuvassa Blue Wind Fairyland of Silverine)

Erikoisluokkien tulokset:
Parhaat silmät

1. Blue Wind Fairyland of Silverine*GR
2. SE*Zeldor’s Arwen

3. DK*Malevitch Funny Face Mizz Hepburn
Paras turkki

1. Limelight’s Yambalaya

2. IC S*Koroleva Pavlina of Clara

3. S*Kololeva Rebella by Pavlina
Paras profiili

1. IC RS*Russiblue Clair de Lune of Silverine

2. CH S*Barynias Wendy Darling
Paras ilme

1. Blue Wind Fairyland of Silverine

2. IC S*Koroleva Pavlina of Clara

3. RS*Russiblue Clair de Lune of Silverine*GR
Paras vanhempi – jälkeläinen pari
IC S*Koroleva Pavlina of Clara
naaras: S*Koroleva Rebella by Pavlina
Tuomarin sydämen valittu

S*Flax Itsy Bitsy Teenie Weenie
Yleisön suosikkikissa

SE*Zeldor’s Galadriel

Arvostelujen jälkeen, kun sertit ja sijoitukset oli jaettu ja parhaat kissat palkittu roseteilla ja yhdistyksen erikoispalkinnoilla, tarjottiin kakkua ja kuohuviiniä!

Eric Reijersillä ei ollut muita rotuja arvosteltavaan, joten parhaat kissat olivat myös tuomarin parhaita ja paneelissa. Venäjänsiniset edustivat paneelissa rotua hienosti ja uskon yleisön nauttineen paneelin seuraamisesta. Hyperion voitti korkeatasoisen pentuluokan ja pääsi siis myös paneeliin. Hyperion sai paneelissa myös tuomarimme äänen. Päivä jatkui iltajuhlan merkeissä Göteborgin keskustassa sijaitsevassa pienessä etnisessä perheravintolassa. Ruoka ravintolassa oli hyvää ja tunnelma korkealla ruotsin-, englannin- ja suomenkielinen puheensorinan täyttäessä pienen ravintolan.

Kiitos Russian Blue Klubben! (Kuvassa Silverine Hyperion of Hana-Bi)

Erikoisnäyttelyn järjestämisessä on paljon työtä. Hetki, jolloin kissat saapuvat omistajineen näyttelyhalliin ja ihmiset kokoontuvat yhteen, ystävät halaavat ja tervehtivät toisiaan ilman täyttyessä iloisesta rupattelusta ylpeiden kissan omistajien esitellessä kissoja toisilleen tunnelman ollessa korkealla on kuitenkin kaiken näyttelyä edeltävän työn arvoinen.

Onneksi olkoon 70-vuotias ruotsalainen venäjänsininen kissa! Onneksi olkoon 40 vuotta täyttävä Russian Blue Klubben. Juhlanäyttelyssä muisteltiin venäjänsinisen seitsemänkymmenvuotiasta historiaa mutta katsottiin myös eteenpäin. Näyttelyssä olleet kissat edustivat mielestäni hyvin rodun tilaa Ruotsissa tänään. Eric Reijers puhui paljon venäjänsinisen tyypistä ja siitä mitä hän pitää rodussa tärkeänä. Pään linjat, kiila, hyvä kulma, hyvä leuka, silmien koko, väri ja sijainti, ilme sekä vartalon mittasuhteet ja turkin sininen väri ovat ominaisuuksia, joista venäjänsininen tunnetaan. Rotuominaisuuksia, joista myös kaunis ruotsalainen venäjänsininen on kissamaailmassa tunnettu.

Teksti: Marianna Ripatti
Kuvat: GR*Silverine, Christos Romanos

Alkuperäinen teksti julkaistu Ryska Posten 3/2017 ja Siniset Sanomat 4/2017 jäsenlehdissä

Lisää kuvia juhlanäyttelystä löytyy osoitteesta Facebook.com/Romanos Photography (Kuvassa Russiblue Clair de Lune of Silverine, Hyperionin emo)

PÄÄSIMME JOULUUN, JA KOHTA JO UUTEEN VUOTEEN

Lisa Tapaninpäivän aamuna

Kissalan vuoden toinen puolisko on mennyt kuin huomaamatta Kuukaudet ovat vierineet ja olemme ehtineet jouluun. Pian on uusi vuosi. Paljon on tapahtunut kuitenkin myös kissalassa. Tessin ja Annan pennut muuttivat omiin koteihinsa; Tessin pennut tulivat kaikki viisi Askaisista Helsinkiin ja myös Annan pienet pojat löysivät omat kodit Helsingistä.

Tessin poika Puunto Pilven ”Eino” sai nimen Hermanni ja asuu Annan ja Mikaelin luona Tapanilassa. Veljekset Varjot veen ”Jussi” ja Metsän tummuus ”Vesku” muuttivat yhdessä Töölöön Mirvan ja Tuomaksen luokse. Jussia ja Veskua kutsutaan nykyään Tikruksi ja Velmuksi. Siskot Vanamo ”Siiri” ja Virvatuli ”Hilma” muuttivat alkuun kissalaan, josta parin viikon kuluttua Siiri jatkoi matkaansa Kaarinan ja Leon luokse Viikkiin. Virvatuli sai uuden nimen Marta ja jäi kissalaan.

Syksy kului pentuelämän pyörteissä ja mikä sen mukavampaa onkaan: Kissojen ja pentujen leppoisa arki. Blogin päivittäminen on jäänyt valitettavan vähälle. Jatkossa aion olla täällä aktiivisempi. Uuden kameran osto on myös suunnitelmissa. Onneksi on ystäviä, jotka myös pitävät kissanpentujen kuvaamisesta ja ovat kuvanneet Pienten Poikien ja Tessin tyttöjen arkea meillä kotona. Palataan siis vielä hetkeksi pentulaan.

Kiitos Karin ja Mia ihanista ja tunnelmallisista meidän kissojen kuvista.

Seuraavat kuvat on ottanut Mia Raatikainen ja kuvat on otettu lokakuun lopussa.

Marta (Hana-Bi Virvatuli) 16 viikkoa

Rakkautta ensi silmäyksellä. Katja ja Emil (Hana-Bi Tähtipölyä).

”Emil on niin ihana! Bondaa jo tapöllä ihan kaikkien kanssa vieraittenkin kanssa. Tässä ensitapaaminen veljeni Ukon kanssa meidän äidin syntymäpäivänä (joulutervehdyksen mukana olleessa kuvassa on Emil Kristan veljen olkapäillä). Ja miten hirveän kilttikin se on. Klaara retuuttaa välillä tahtomattaan mutta Emilin ilmekään ei värähdä. On tosi nätisti ja kärsivällinen aina. Ihan huippu tyyppi se on, ja me kaikki ihan rakastuneita! Hyvää joulua ja kiitos meidän pikku murusta” (Krista Rastamo)

Emil asuu Kristan, Matin ja tyttöjen Sissin ja Klaaran luona Ullanlinnassa, Helsingissä.

Hana-Bi Tähtipölyä & Hana-Bi Mestaripiirros ”Karismaa”, 3 kuukautta

Pieni Poika Yoda, Hana-Bi Mestaripiirros ”Karismaa”

Pieni Poika Iivo (Mestaripiirros) muutti Jaanan ja Viljamin kotiin Pakilaan. Iivo sai omassa kodissaan nimen Yoda. Jaana, Viljami ja Yoda ovat nyt perhe. Jouluna Yoda ei malttanut pysyä poissa joulukuusen luota. Nukkui yönkin kuusen vieressä!

”Yoda on asettunut meille hienosti. Tuntuu, että joka päivä keksii uusia metkuja. Makuuhuoneen höyhenkattolamppu on ollut mukavaa ajanvietettä. Kun sängyltä oikein ponkaisee saattaa tassulla onnistua huitaisemaan höyhenen tai kaksi. Kiipeilee meitä pitkin ja olkapäillä viihtyy useaan otteeseen päivittäin. Alkaa kehräämään heti kun olalle pääsee” (Jaana Tuominen)

Annan Pienet Pojat Emil ja Yoda, kuvan otti Mia.

Karin Johansson (SE*Kyanos) piipahti syksyllä Helsingissä ja ehti myös meille. Myös Karin on taitava valokuvaaja ja osaa vangita kuviinsa venäjänsinisen, niin pienen kuin isommankin kissan,”sielun”. Seuraavana Karinin ottamia kuvia pennuista, kuvat on otettu lokakuun alussa.

Marta, Hana-Bi Virvatuli

Lisa pääsi myös kuvaan!

”Matkustettiin Siirin kanssa jouluksi katsomaan äitiäni Kiuruvedellä. Siiri on erinomainen matkustaja” (Kaarina Sivonen)

Kuvassa Siirillä on ikää 16 viikkoa. Juhannustanssit-tytöt ja -pojat täyttivät jouluaatonaattona puoli vuotta!

Hana-Bi Vanamo ”Siiri”

Pieni poika Emil, Karinin kameran linssin läpi katsottuna

”Marta tarkoittaa hienostunutta”

Pieni Poika Iivo pienenä. Iivo ja Emil täyttivät jouluaattona viisi kuukautta

Emil, takana kurkkaa Siiri

”Vauhdikas Marta on kotiutunut meille hyvin. Marta on iloinen, kiltti ja määrätietoinen kissa, joka kiipeää syliin, syliin, syliin sekä kehrää paljon ja kovalla äänellä. Martan häntä on veikeä. Tytön tullessa tervehtimään ja ollessa iloinen se ei mene pelkästään hännänpäästään koukulle vaan koko häntä muodostaa S-kirjaimen.

Kuvaterveisten kera toivotamme kaikille Hana-Bi kissoille ja näiden omistajille, ystäville sekä kaikille kissalan sivuilla viihtyville Hyvää Uutta vuotta 2018! Hana-Bi vuosi vaihtuu toivottavasti kissanpentujen merkeissä. Lisa odottaa ensimmäisiä pentujaan ja pentujen laskettu aika on uudenvuodenpäivänä. Lisa on voinut hyvin, vatsa on iso ja kaikki on valmista pentujen tulla. Lisan pentujen isä on Hana-Bi Sävel, Eumeo Ceruleo.

KOLMEVIIKKOISET

Hana-Bi Mestaripiirros ”Karismaa” & Hana-Bi Tähtipölyä

Kissalan pojat jättivät pentupesän viikonvaihteessa. Kolmiviikkoiset kissanpojat ovat kuin pulleita, pehmeitä miniminikissoja. Liikkuminen on varsin vakaata ja istuminenkin onnistuu jo hienosti. Leikitään keskenään ja haistellaan uusien alusien tuoksuja. Uni tulee, ja Kissalan pojat nukahtavat, minnes muualle kuin Luolakattipesään.

Luolakatti-pesä on poikasten ja emon suosikki

Leia on ottanut vapautuneen pesälaatikon käyttöönsä ja pedannut sinne itselleen mukavan alusen tarkkailla Annan pentujen touhuja. Myös Lisa on kiinnostunut pennuista, nyt kun ne ovat alkaneet liikkua enemmän. Lisa taitaa odottaa pojista leikkikavereita itselleen. Kunhan vielä vähän kasvavat. Leia ja Lisa viihtyvät Annan kanssa makuuhuoneessa, Leia eritoten.

Hana-Bi Tähtipölyä 3 viikkoa

Hana-Bi Mestaripiirros ”Karismaa” 3 viikkoa

Painot nousevat hyvin ja pojat ovat tyytyväisiä nisillä. Vielä ei ole tarvetta lisäruuan aloittamiselle. Ehkä noin viikon päästä voisimme maistattaa vieroitusruokaa, tai tarjota lisämaitoa. Katsotaan tätä vähän myöhemmin. Kolmiviikkoispäivänsä kunniaksi pojat saivat kuitenkin ensimmäiset maatokuuriannokset. Tahna oli ”pyh pyh”, ei hyvää, mutta hyvin sain sen laitettua sormenpäästä pennun suupielestä suuhun. Anna saa samanaikaisesti matolääkityksen.

Minä osaan istua jo näin hienosti (Tähtipölyä)!

Tähtipölyä on tarkkaavainen poika, joka ei pidä puntariin nostamisesta, mutta seuraa katseellaan minua kun tulen pesälle. Tähtipölyä pitää maharapsutuksista. Tähtipölyllä on kaunis pää ja kaunis, jo nyt ”pikkukollimainen”, ilme. Mestaripiirros ”Karismaa” hieman vaaleampi ja vähän isompi veljeksistä. Pidän myös tästä pojasta paljon. Suloinen poika, joka kiipesi pesälaatikon reunan yli ensimmäisenä.