Hana-Bi Venäjänsiniset

Rakkaudesta kissaan

  • Rotu ja kasvattaja
  • Kissat
  • Pennut ja pentueet
  • Hana-Bi Blogi
  • Yhteystiedot

touko 28 2022

KISSANPENNUN LUOVUTUSIKÄ NOUSEE 14 VIIKKOON

Euroopan Kissajärjestön (FIFe) yleiskokous hyväksyi eilen Puolan Rotukissaliiton (PL FPL) ehdotuksen pentujen luovutusiän nostosta 14 viikkoon äänin 22+ / 13 – / 1 poissa.

14 viikon luovutusikä astuu voimaan 1.1.2023.

Kissaliiton liittokokous nosti luovutusiän kansallisena sääntönä 14 viikkoon vuonna 2020 mutta palautti sen heti seuraavana vuonna aikaisempaan 12 viikkoon. Perustelut luovutusiän laskemiseen takaisin 12 viikkoon eivät vakuuttaneet minua. Palauttamista perusteltiin mm emojen omista pennuista kokemalla stressillä ja pentujen jo suurella koolla. Perusteluna vedottiin myös kasvattajan omaan harkintaan luovutusiän suhteen. (Minimi 12 viikkoa mutta suositus/harkinnan mukaan 14 viikkoa. Mikä sinänsä periaatteena on oikein).

Olen tyytyväinen FIFen yleiskokouksen päätökseen ja iloinen, että Puola tarttui tähän ja toi ehdotuksen FIFE GA -kokoukseen. 14 viikon luovutusiän hyödyistä on olemassa myös tutkimusnäyttöä (mm Hannes Lohi).

14 viikon luovutusikä ei muuta meillä mitään. Hana-Bi pennut on luovutettu 14+ viikolla jo vuosia. Kaksitoistaviikkoinen kissanpentu on vielä hyvin vauvamainen ja viikot 12 – 14 ovat oman kokemukseni mukaan tärkeät kissanpennun itsenäistymisen kannalta. Kahdentoista viikon ikäinen pentu ei ole enää riippuvainen emon hoivasta, napanuora emoon on katkaistu ja tänä aikana pentu orientoituu uudella tavalla sisaruksiinsa, kissalan mahdollisiin muihin kissoihin ja kasvatuskodin ihmisiin.

Viikot 12 – 14 valmistavat pentua itsenäiseen elämään ja neljätoistaviikkoinen kissanpentu on minusta valmiimpi kohtaamaan muuton ja kasvukodin jättämisen aiheuttaman stressin. Pennulla on hyvin valmiuksia kohdata uusi koti uusine ihmisineen ja mahdollisine eläinkavereineen.

Hana-Bi pennut luovutetaan kahdesti rokotettuina ja 14 viikon luovutusikä mahdollistaa myös järkevän rokotusohjelman.

(kuvassa 5 päivän ikäinen Martan pentu)

Written by HanaBi · Categorized: Hana-Bi Blogi, Uncategorized · Tagged: FIFe, Hana-Bi, Kissa, Kissaliitto, Luovutusikä, Russian Blue, Venäjänsininen

huhti 21 2022

20 VUOTTA KASVATUSTA RAKKAUDESTA KISSAAN – OSA 2

Hana-Bi Laula vaan -pentue, syntynyt 12.2.2020. Sukupuu Anu Ingelius

Ensimmäisen pentueeni isäkissa oli EC Opiom de la Mer de Kara (omistaja Mela Ekman). Pohjoismainen venäjänsininen oli, ja on, suuri rakkauteni mutta olin jo ennen ensimmäistä pentuetta viehättynyt ajatuksesta yhdistää pohjoismaisiin linjoihin silloisia amerikkalaislinjaisia kissoja. Olin ihastunut Opiomiin ja iloinen Melan antaessa pojan ensimmäisen Hana-Bi-pentueen isäkissaksi. Opiomin sukutaulu on amerikkalainen maustettuna yhdellä ranskalaisella kasvatuslinjalla.

Opiom tuli Tanskasta Suomeen ja jatkoi muutaman vuoden kuluttua elämäänsä Tsekeissä, Rosa Glauca -kissalassa.  Jälkeläisistä omassa kasvatuksessani jatkoi sukulinjaa Du Soleil -pentueen tyttöpentu Helmi (IP IC Hana-Bi Mystere du Soleil) tyttäriensa Leian (Hana-Bi Leia) ja Mathildan (CH Hana-Bi Yemaja Lukumi) kautta. Helmin veli Sergei (Hana-Bi Dralion du Soleil) sai yhden pentueen Katzenhof-kissalassa (kasvattaja Mette Vainio nyk. Saarela)

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Opiom-de-la-Mer-de-Kara-DM-Imp.jpg

EC Opiom de la Mer de Kara

Leian (ja minun) pohjoismainen rakkauskissa on ja oli Glasskattens Calippo Merry Xmas. Niin hieno poika! Calippon omistaja Anna lähetti minulle kuvan Calipposta. Se oli rakkautta. Matkustin Leian kanssa tammikuussa 2005 Skellefteåoon, Pohjois-Ruotsiin. Matka sinne ei tuntunut lentäen pitkältä mutta jättäessäni Leian astutusta varten taakseni tunsin jättäväni kissani todella, todella kauas. Kokemus oli minulle kasvattajana ensimmäinen. Leia sai Calippon kanssa hienon pentueen; Vera, Ines, Essu ja Aulis, Neljä Vuodenaikaa -pentue. Pentueesta sukulinjaa jatkoivat Vera ja Essu, kumpikin yhden pentueen verran. Isäkissoina pennuille olivat pojat Bessemjanka’s- ja Katzenhof-kissaloista.

Jokainen kollipoika tulee saada tulla mainituksi. Leia-kissassamme on paljon isäänsä Luukasta (EC Lukoshka von Ramenka, om Sari Kulhan, Zarin). Harald (CH Harald av Buerlia) ja Timppa (SP,SC Hana-Bi Timur, DVM) Hyppe (SC Silverine Hyperion of Hana-Bi, DVM) ja Elmo (CH Ethan Delle Ombre Blu) sekä nuorimmainen Pan (Hana-Bi Pan).

Nuori Harald av Buerlia

Harald av Buerlia antoi kasvatukseeni paljon hyvää ja olen hänestä kiitollinen kasvattaja Evalle. Evasta tuli myös hyvä ystäväni. Haraldin perintöä kissoissani on mm pään kauniit linjat, luusto ja rotupiirteet sekä lihaksikas ja elegantti vartalotyyppi. Piirteet, jotka ovat periytyneet kiitettävästi Haraldin tyttären Hana-Bi Biutifulin ja pojanpojan Hana-Bi Timurin jälkeläisissä ja näiden jälkeläisissä. Anna on Biutifulin pojan Mardi Grasin tytär ja Timur Haraldin pojan Muskatz Beethoven poika. Anna on Panin emo. Pan on näyttävä nuori kollipoika, jonka ulkonäössä on paljon sukunsa pohjoismaisia piirteitä. Panin isä on CH Ethan Delle Ombre Blu.

Timppa oli monella tavoin upea poika. Timpan elämä päättyi aivan liian aikaisin. Timpan pojat Tivoli ja Eumeo sekä tytär Ilo jatkoivat sukua Hana-Bi nimellä . Timppaan liittyy paljon muistoja, mm näyttelyreissujen ympäriltä. Sain Timpan pentujen kautta itselleni myös hyviä ystäviä. Viesti Timpan yllättävästä ja nopeasta sairastumisesta ja kuolemasta jätti minuun surua ja kaipuun.

SP,SC Hana-Bi Timur DVM

Vuonna 2017 elämääni tassutteli yksi elämäni kissoista, pieni poika Hyperion. Hyperion ei ole vain yksi kasvatukseni isäkissoista vaan kissa, jonka kanssa koetaan elämyksiä. Ajoimme kesällä 2017 ystäväni Ninan ja Timpan pojan Tivolin kanssa kissanäyttelyyn Jelgavaan, Latviaan. Jonne tuli myös Hyperionin kasvattaja Christos. Kotiin palasimme kahden kissan kanssa. Takapenkillä viereisessä sturdissa Suomeen matkasi pieni poika Hyperion. Hyperion on isä kuudelle Hana-Bi-pentueelle. Karismaattinen Hyperion on vuoden venäjänsininen vuonna 2017 (paras pentu/nuori), vuonna 2018 (paras aikuinen uros) vuonna 2020 (paras aikuinen uros) ja vuonna 2021 (paras aikuinen uros). Hyperion valmistui FIFen korkeimpaan titteliin Supreme Champion marraskuussa 2021 ja saavutti saman kuun alussa Imatralla Distinguished Varity Merit -tittelin. Saavuttaakseen tämän arvostetun tittelin kissan on täytynyt olla tuomarin paras venäjänsininen yhteensä kymmenen kertaa. Ensimmäisen ja 10. kerran välillä tulee olla kulunut aikaa vähintään kaksi vuotta ja yksi päivä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on SC-Silverine-Hyperion-of-Hana-Bi-681x1024.jpg

”Olin viime vuoden marraskuussa SUROKin kissanäyttelyssä Imatralla. Siellä komea kollini GR*Silverine Hyperion of Hana-Bi saavutti tittelin DVM (Distinguished Variety Merit). Olin juhlistamassa valmistumista sen omistajan Marianna Ripatin kanssa. Kolli on ensimmäinen kreikkalainen kissa, joka on saavuttanut sen tittelin.” (Christos Romanos – Silverine-kissala Kreikassa)

Kirjoitin Hana-Bi Blogissa Ethanin hakureissusta Italiasta keväällä 2020. Matkakertomus Milanoon ja Milanosta Helsinkiin on luettavissa vuoden 2020 merkinnöistä. Ethan asuu Veeran ja Miikan luona Vantaalla ja kaverina tällä mainiolla pojalla on ranskanbuldoggi Hula. Ethan on isäkissa neljälle Hana-Bi-pentueelle. ”Saturnuksen renkaat” -pentueesta kotiin jäi Pan ja sisko Rhea muutti Ruotsiin Mistlurens-kissalaan (Bengt-Göran Fältström). Sukupolvet etenevät nopeasti kissojen kasvatuksessa ja Pan on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt myös jo isäkissaksi.

Hana-Bi Mija yhdistelmästä Hana-Bi Pan ja Flax Oh’Susie. Ikää Mijalla kuvassa 9 viikkoa. Mija jää kasvatukseeni ja saa toivottavasti aikanaan omat pennut.

Written by Marianna Ripatti · Categorized: Hana-Bi Blogi · Tagged: Hana-Bi, Rakkaudesta kissaan, Russian Blue, Venäjänsininen

syys 21 2021

20 VUOTTA KASVATUSTA, RAKKAUDESTA KISSAAN – OSA 1

Hankin ensimmäisen venäjänsinisen kissani Nikitan kaveriksi kotikissallemme, ja itselleni. Koska Olin ihastunut ”venäjänsininen”-sanaan ja halusin tietää tästä kaiken. Millainen on kissa, jolla on näin kaunis nimi! Venäjänsininen. Nikita oli syntynyt 1996.

Coaster’s Blue Streak Bee (synt. 2.5.2000) yhdistelmästä Wildtbergs Winzenth ja Coaster’s Tora Tornado.

Hana-Bi-kissojen kantakissa tuli meille pohjoismaisen venäjänsinisen kotimaasta Ruotsista ja oli nimeltään S*Coaster’s Blue Streak Bee Bian kasvattaja Catharina Theve kasvattaa yhä ja minulla onkin ollut ilo ja kunnia antaa Catharinalle vuonna 2013 takaisin Bian lapsenlapsi kuudennessa polvessa. Tämä kissa on nimeltään Hana-Bi Venezia ”Iza”. Iza sai kaksi pentuetta, joista 2016 syntyneen pentueen linjat liikkuvat Ruotsissa hienolla tavalla.

Venäjänsinisen profiilissa yhdistyvät pitkä litteä päälaki ja lyhyt suora nenä muodostavat kulmien kohdalla selkeän kulman. Leuka on vahva ja päässä toivotaan olevan myös riittävästi korkeutta. Kuvan profiili on Bian.

Kasvatukseni toinen ruotsalainen kaunotar on Mistlurens Sonja ”Sonja”. Izan emon Hana-Bi Biutifulin ja Sonjan linjat yhdistyvät kesällä 7 vuotta täyttäneessä Anna-kissassamme. Anna on antanut minulle kauniita pentuja, joista kotona asuvat tytär Unessa ja Annan viimeisestä pentueesta poika Pan. Panin sisko Rhea muutti keväällä Mistlurens-kissalaan. Sonja on Rhean ja Panin Isoäiti.

Muisto Sonjan hakureissulta kesältä 2012. Sonja ja kasvattaja BG Fältström.

Kasvatukseni pohjautuu pohjoismaisiin venäjänsinisiin jota olen laajentanut tuomalla mukaan myös muita, muun muuassa pohjoisamerikkalaisia linjoja. Minulla oli jo kasvatukseni alussa ajatus siitä, että unelmieni venäjänsininen voisi olla yhdistelmä näistä kahdesta rodun tyypistä. Tätä unelmaa olen verkkaisesti tavoitellut. Jo ensimmäisessä pentueessani käytin Bialle amerikkalistaustaista kollia. Yhdistelmä kulkee yhä katkeamatta kasvatuskissoissani. Urokset olen valinnut sukutaulun, mutta myös fiiliksen, perusteella. Olen saanut joistakin kissoista hyvän tunteen ja mennyt tätä kohti.

Leia tapasi talvella 2005 poikaystävän Pohjois-Ruotsissa ja Hana-Bi Neljä vudoenaikaa -pentue syntyi huhtikuussa 2005. Kuvassa Hana-Bi Primavera yhdistelmästä Glasskattens Calippo Merry Xmas ja Hana-Bi Leia. Kuvassa myös Veran isän Calippon omistaja Anna. Kuva Pauli Araneva

Kotona vuosien aikana asuneiden kasvatuskissojemme ja ihanien sijoituskotien sekä muutaman lemmikkikissan ostaneen, mutta tällä pennut tehneen, ystävän avulla olen tavoitellut unelmaani. Taaksepäin katsoen olen onnistunut omasta mielestäni ihan hyvin. Olen kasvattanut mukavia pentuja ja löytänyt heille hyvät kodit. Terveys ja kissan mukava luonne ovat kasvatukseen valikoituneiden kissojen tärkeimpiä ominaisuuksia. Olen saavuttanut ulkonäköön asettamiani tavoitteitani. Olen saanut samankaltaisia ystäviä ja jakanut kissoihin ja kasvatukseen liittyviä iloja ja suruja. Minulla on maailman parhaat omat kissat kotonani. Olen joutunut luopumaan useasta kissaperheemme jäsenestä ja muistelen näitä persoonia usein. Toivon, että olen ollut tukena myös kasvattieni omistajille silloin kun on ollut aika sanoa ääneen hyvästit. Kahteenkymmeneen vuoteen kasvatusta kuuluu myös kuolema ja lemmikistä luopuminen. Meidän vanhoista kissoistamme viimeinen, Leia, täyttää marraskuussa 18 vuotta.

Oma pohjoismainen kaunottareni Anna sai viisi pentuetta. Näistä sukua ovat jo jatkaneet tyttäret Sunna, Senja ja Unessa sekä pojat Tähtipölyä ja Unissakävijä.

Vuonna 2021 Hana-Bi on yhdistelmä pohjoismaista perintöä yhdistettynä mielestäni meille sopiviin muihin kasvatuslinjoihin. 20 vuoden jälkeen ympyrä sulkeutuu siinäkin mielessä, että toivon voivani myös omalta osaltani vaalia rodun pohjoismaista ulkonäköä ja verilinjoja. Uudella tvistillä, kenties? Tiedän, tämä on haastavaa erityisesti kyseistä tyyppiä ja sukuja edustavien kissojen vähyyden vuoksi mutta, aina voi – ja pitää – unelmoida.

Flax Oh Susie ”Merri” (synt 12.10.2020) asuu sijoituksessa Marikan, Maxin ja kotikissa Merkelin kanssa Helsingissä. Merrin sukutaulu amerikkalaisine linjoineen edustaa modernia Pohjoismaista venäjänsiniskasvatusta. Mutta mukana on myös vahva ruotsalainen Barynia’s-linja. Tyypiltään Merri on minun silmiini tasapainoinen, vielä nuori tyttö. Kuva on otettu kesällä 2021 ja Merrillä on ikää 7 kuukautta. Merrin kasvattaja on Charlotte Bredberg, Ruotsi

Ensimmäinen venäjänsininen oli poikakissa ja taas sulkeutui ympyrä Annan pojan jäädessä meille kotiin. No, velipuoli Pico aka Tampico jäi myös, mutta hän ei ole kasvatuskissa. Panin toivon sen sijaan saavan pennut Martan ja Merrin kanssa ennen kastraatiota.

Ilman kollikissoja eivät sukupolvet etene. Hana-Bi kissalan kollipojat ovatkin ihan oman blogikirjoituksen arvoisia! Ihanista RUS-pojista ja myös muista kasvatuksessani olevista ja olleista kissoistamme lisää 20 vuotta kasvatusta – Rakkaudesta kissaan osassa 2.

Written by Marianna Ripatti · Categorized: Hana-Bi Blogi

loka 15 2020

KISSANÄYTTELYISSÄ NYT!

koronan vuoksi syksyyn siirtynyt venäjänsinisten Breed BIS -erikoisnäyttely pidettiin 3.10. Vermon raviradalla Espoossa. Meidän kissalastamme alunperin mukaan ilmoitetuista kissoista läsnä olivat Hyperion ja Ilo. Hana-Bi kissoja nimeä näyttelyssä edustivat lisäksi maaliskuussa Italiasta Suomeen muuttanut Ethan ”Elmo” sekä kissalan nuorimmaiset, Blossomin ja Taruskan tytär Palaka ja Onnin ja Martan tytär Esmeralda, ihmetyttö.

”Menossa jotakin spesiaalia ..? Venäjänsinisten erikoisnäyttelyssä Palaka!

Kissamme kisasivat oikein mallikkaasti. Hyperion, Ethan ja Palaka voittivat oman luokkansa. Korkeimmalla Breed BIS -kisassa kipusi nuori Ethan, joka voittamalla kilpa”veljensä” ja avoimen luokan naaraan oli rodun paras (BIV) aikuinen ja näyttelyn paras (BIS) aikuinen venäjänsininen. Hyperion sai luokassaan sertin ja Palaka nuorten luokassa EX1 arvostelun häviten täpärästi loppukilpailupaikan nuorelle pojalle.

Hyperionin edellisistä näyttelyistä on aikaa noin puolitoista vuotta. Poika palasi näyttelykehiin syyskuun puolessa välissä Karkkilassa, ja nyt oltiin tultu ison pojan kanssa erkkariin!

Aikuista urosta on ilo esittää. Hyperionilla on tasainen ja vakaa näyttelyluonne, jonka ovat myös tuomarit pistäneet hyvällä merkille.

”We are feeling so proud for our 3rd generation offspring, GIC GR* Silverine Hyperion of Hana- Bi.He is Greek, Devine and Did it Once Again!! On Saturday 3rd October 2020 he was the Second-Best RB Male at the RB Special Cat Show in Helsinki, Finland!!! I wanted so much to be there with him but due to COVID-19 restrictions I remained in Athens. Congratulation to ERY-SYD cat for the organization an of course to his owners Marianna Ripatti & Carina Sundell. The beautiful photos are by Pauli Araneva!” (Christos Romanos, Hyperionin kasvattaja)

Näyttelyn huipentui neljän, jo luokassaan näyttelyn parhaaksi venäjänsiniseksi valitun kissan Breed BIS -valintaan. Kaksi kissaa sai ääniä ja näistä toinen oli meidän Elmo! Äänten mennessä tasan 1:1 etukäteen sovittu kolmas tuomari valitsi pitkän mietinnän jälkeen koko näyttelyn parhaimmaksi venäjänsiniseksi nuorukaisen. Meidän Elmo oli koko kisassa upeasti näyttelyn toiseksi ”paras”!

Ethan Delle Ombre Blu, kissalamme nuori poika Italiasta. BIV x 2 ja BIS x 1. Kuvassa Elmo tuomari Olga Komissarovan arvioitavana. Kissat oli erkkarissa jaettu kahdelle tuomarille. Venäjänsinisiä arvostelivat Sara Ojaniemi Suomesta ja Olga Komissarova Virosta. Meidän kaikki kissat olivat arvostelussa Olgalla.

Palakan ”mummo” Hana-Bi Ilo kisasi kastraattityttöjen luokassa sijoittuen viiden naaraan ryhmässä hienosti kolmanneksi!

Martan ja Onnin tytär Esme, Hana-Bi Esmeralda, ihmetyttö, näytti viihtyvän hyvin tuomarin pöydällä ja esiintyi tuomarille oikein kauniisti. Esme on valloittava nuori tyttö, joka on hurmannut läsnäolollaan omistajiensa Meten ja Jukan lisäksi kuulemma myös kaikki heidän vieraan! Jukka kertoi Esmellä olevan vilpitön tapa yksinkertaisesti vaan tulla kaikkien taloon tulevien vieraiden syliin. Mutkaton Esmeralda tulee hyvin toimeen myös perheen muiden kissojen, ja koirien, kanssa. Meidän Ihmetyttö!

Näyttelyn erikoisluokat oli peruttu mutta siitä huolimatta koronarajoitukset latistivat vain vähän päivän tunnelmaa ja järjestelyt olivat onnistuneet. Erikoisnäyttely, kuten muutkin syksyn kissanäyttelyt, oli suljettu yleisöltä ja näytteilleasettajat noudattivat hyvin järjestäjien ohjeistuksia turvaväleistä ja maskeista.

Suomen koronatilanne oli kesällä pitkään hyvä, joten me kissaihmiset voimme olla ylipäätämme tyytyväisiä, että näyttelytoimintaa on edes tässä määrin voitu avata syksyllä. Loppusyksyyn on aikataulutettu vielä muutama rotukissanäyttely. Voidaanko ne järjestää, sitä ei varmaan voi kukaan varmasti sanoa.

Meidän näyttelysaldo on tälle syksylle ollut neljä näyttelyä, joista viimeisin oli Satakissan näyttely Raumalla viime viikonloppuna. Kaikissa näissä näyttelyissä on noudatettu terveysturvallisuusmääräyksiä ja järjestävät ovat miettineet miten tehdä näyttelypäivästä turvallinen viihtyvyyden siitä kärsimättä. Rurokin näyttely Karkkilassa oli kategorioittain kahdelle päivälle jaettu kahden sertin näyttely ja viime viikonlopun tapahtumassa toteutui paitsi drive in myös niin sanottu knock out -paneeli, jossa arvostelut etenivät kategoria kerrallaan ja kategorian parhaiden valinta eli paneeli pidettiin heti arvostelujen päätteeksi.

Matkustusrajoituksista johtuen FIFe (Euroopan Rotukissajärjestö) helpotti kansainvälisissä luokissa kilpailua siten, että saavuttaakseen korkeampien luokkien titteleitä ei kissojen tarvitse tänä vuonna matkustaa ulkomaille vaan kotimaassa hankitut sertit hyväksytään tietyin ehdoin. Poikkeusjärjestely on voimassa 31.5. asti. Hyperion kilpailee luokassa 3 ja tavoittelee Supreme Champion -titteliä. Sertejä on kasassa jo kivasti mutta titteliin on vielä matkaa. Suuri kiitos kaikille Hyperionia syksyn näyttelyiden paneeleissa esittäneille assistenteille!

Tessa kuvasi Rauman näyttelyssä paneelit ja mukaan mahtui myös muutama kiva kuva Hyperionista ja Palakasta. Molemmat kissat ovat hurmanneet tuomareita syksyn näyttelyissä ja Palaka oli Satakissan näyttelyssä sunnuntaina Best In Show, näyttelyn paras nuori kategoriassa IV. Meidän Marakatti!. Kuvassa Palaka tuomari Carin Sahlbergin arvioitavana.

Pitkän näyttelytauon jälkeen on ollut mukava käydä syksyn aikana taas muutamassa sellaisessakin. Suomalaiset kissaihmiset osaavat järjestää turvallisia näyttelyitä viihtyvyydestä tinkimättä. Uskon korona-ajan muuttavan myös kissanäyttelyitä ja uskon sekä drive in -tyyppisten että kategorioittain eri päiville jaettujen tuplanäyttelyiden lisääntyvän jatkossa.

Ihana Ethan ja Ethanin ihana koti Veera ja Miikka. Kuva venäjänsinisten erikoisnäyttelystä, palkintojen jaon yhteydestä.

Kuvat tekstiin on ottanut tessa.lv. ja Pauli Araneva. Kiitos molemmille hienoista kuvista!

Written by Marianna Ripatti · Categorized: Hana-Bi Blogi

kesä 30 2020

KORONA-AJAN SEIKKAILUJA: ETHAN DELLE OMBRE BLUN MATKA SUOMEEN

Ethan delle Ombre Blu. Kasvattaja Ivan Martinelli, Italia.

Luin,tai kuulin, ensimmäiset uutiset Hubein maakunnassa Kiinassa puhjenneesta koronaviruksen aiheuttamasta keuhkokuumeen kaltaisesta taudista jossain vaiheessa tammikuuta. Tuli nieli samaan aikaan Australiassa valtavia alueita maata ihmisten ja eläinten ollessa hädässä, joten en kiinnittänyt uutiseen niin paljoa huomiota. Kotona Jukka seurasi uutisia WHO:n kanavilta ja piti siinä sivussa minutkin Kiinan tapahtumista ajantasalla. Ja myönnän, vaikka alkuun suhtauduin uutiseen paikallisena ikävänä ongelmana, Kiinan lock down ja kuolleisuusluvut herättivät ymmärtämään, että jotain isompaa voisi olla tulossa.

Olin varannut poikapennun delle Ombre Blu -kissalasta, Italiasta. Ethan oli syntynyt lokakuun alussa ja EU-maahantulomääräysten mukaan valmis muuttamaan Suomeen helmikuussa. Marta ja Blossom odottivat molemmat pentuja, joiden lasketut ajat olivat helmikuun puolenvälin ympärillä. Sovin Ethanin kasvattaja Ivanin kanssa hakevani pojan Suomeen kunhan molempien tyttöjen pennut ovat syntyneet ja näen, että pentueissa on kaikki hyvin. Suunnittelin nimittäin lyhyttä kaupunkilomaa kissanpojan hakureissun ympärille. Ivan Martinelli ja delle Ombre Blu -kissat asuvat Bresciassa, Lombardiassa ja miniloma Milanossa houkutteli. Lomailu olisi myös Martan pentujen jälkeen mahdollista; Jukka huolehtisi pennuista ja kissoista sen muutaman päivän ajan.

Molemmat tytöt synnyttivät päivälleen laskettuina aikoina ja, koska kaikki oli hyvin, ostin lennot Milanoon maaliskuun alkuun, ja varasin hotellin.

Martan ja Blossomin pentujen syntymän aikaan uutisissa kerrottiin halyttävistä tietoja Italiasta. Uutiset kertoivat ihmisten siellä sairastuneen vakavasti, erityisesti Lombardiassa ja Bergamon alueella.

”Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan mutta pitihän kisu hakea kotiin”

Juttelin Ivanin kanssa ja, vaikka he olivat terveitä, myös Bresciassa on sairastuttu. Ehkä nyt ei olisi niin viisasta matkustaa minilomalle Milanoon vaan muuttaa suunnitelmat ”vain” pennun hakureissuksi?? Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan nyt mutta pitihän kisu hakea kotiin. Varaisin mukaan sekä käsidesiä, desinfioivia pyyhkeitä että kasvosuojuksia. Lentäisin lopulta päiväseltään 7.3. edestakaisin Malpensaan ja Ivan toisi Ethanin minulle kentälle. Kissan luovutus ja vastaanotto onnistuisivat hyvin sillä lentojen välissä oli aikaa reilu kuusi tuntia. Uskoin myös hallitsevani riskit lentokentällä.

Suunnitelmat muuttuivat vielä kertaalleen Finnairin ilmoittaessa samalla viikolla vähentävänsä lentoja Milanoon ja lopettavansa ne kokonaan 8.3. alkaen. Soitto Finnairille kertoi, että paluulentoni lauantaina kuului näihin jo viikolla lopettaviin lentoihin ja aamukone, jolla olin lentämässä palaisi takaisin Helsinkiin vain reilun tunnin tankkaustauon jälkeen. Aikataulu oli liian tiukka; nyt en halunnut ottaa riskejä.

Sain siirrettyä paluulentoni ja Ethanin kissapaikan sunnuntain lennolle ja varasin huoneen pienestä hotellista lähellä lentokenttää. Ivan ja Patrizio toisivat Ethanin sinne lauantai-iltapäivällä. Hyvää tässä suunnitelmassa oli se, että saisin viettä Ethanin kanssa yön hotellissa ja tutustua poikaan vähän ennen kuin luovuttaisin sen sijoituskodille.

Tiesin olevani varustautunut asianmukaisesti ja hotelli, jossa yövyin, oli käytännössä ilman muita asiakkaita. Malpensassa oli lauantaina lämmintä yli 18 astetta, aurinko paistoi ja hotellin patiolla oli taivaallista istua; imeä itseeni lämpöä ja valoa Suomen lohduttoman kurjan talven jälkeen. Mutta toki, matkustaminen Euroopan sen hetkiseen koronakeskukseen pisti miettimään onko tässä mitään järkeä. Olivathan uutiset alueelta olleet lohduttomia, ja hämmentäviä. Lounaspasta ja sen jälkeen hotellin patiolla nautittu paikallinen olut hälvensivät epävarmuuttani; olin rakastamassani maassa, Italiassa, hakemassa kissaani kotiin. Koronaviirus ei pystynyt vähentämään hyvää fiilistäni odottaessani Ethania ja tämän kasvattajia.

Ivan ja Patrizio toivat Ethanin hotelliin kuuden maissa alkuillasta. Voi miten suloinen hän oli isossa kantokopassaan. Siirryimme patiolta hotellin aulaan ja Ivan nosti pojan syliini. Amore! Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin. Ivan ja Patrizio olivat olleet terveitä ja heidän lähipiirinsä myös. Vaikkakin huoli oli ilmeisen suuri naapuruston ja mm. Ivanin äidin ystävistä.

Ethanin luovutus tapahtui nopeasti, turvaetäisyys huomioiden. Tämän jälkeen miehet ajoivat takaisin kotiin Bresciaan ja minä siirryin uuden kissani kanssa huoneeseeni.

Voi mikä poika hän olikaan!. Alkuun Ethania hieman ujostutti mutta pian uteliaisuus voitti ja poika tuli sängyn alta leikkimään lelulla, jonka Ivan oli jättänyt kissalle. Meidän Unessa purisee ja kehrää paljon ja usein mutta kukaan kissa ei ole kehrännyt niin kovaa ja koko ajan kuin Ethan sinä iltana ja seuraavana yönä. Koronasta viis, yö tämän kissan kanssa voitti kaikki riskit ja epävarmuustekijät, joita matkustaminen Pohjois-Italiaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla sisälsi. Ethan rakasti minua kuin olisi aina rakastanut ja kissa makasi vuoroin päälläni, vuoroin vasten kylkeäni, vuoroin kaula kaulaani vasten ja kehräsi taukoamatta. Ihana kissa, juuri sellainen sylittäjä kuin Ivan oli pojasta kertonut! Kaikesta näki, että Ivan ja Patrizio kasvattavat pentujaan suurella rakkaudella. Niin luottavainen ja rento tuo poika oli heti ensitapaamisesta.

Jukka soitti illalla ja kertoi Italian olevan suljettu huomisesta sunnuntaista alkaen. Finnair lentäisi viimeisen lennon Milanosta sunnuntaina puolenpäivän maissa. Ja me olisimme Ethanin kanssa siinä koneessa.

Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin”

Aamulla toivotimme hotellin respan kanssa toisillemme terveyttä ja minut, ja muutaman muun hotellista poistuvan asiakkaan, kentälle ajanut shuttle-bussin kuljettaja oli suojannut kasvonsa maksilla. Tunnelma oli kieltämättä erikoinen. Koska minulla oli mukana kissa, en ollut voinut tehdä lähtöselvitystä puhelimella ja niin minä ja muut Finnairin viimeisellä lennolla Suomeen palaavat hiihtolomalaiset jonotimme lähtöselvityksessä puolitoista tuntia suksibägien, yhden koiran ja yhden kissan lennolle kirjautumista. Turvavälejä ei siinä jonossa ollut.

Lentokoneessa henkilökunnalla oli FFP-hengityssuojat ja koneen tarjoilu oli minimoitu. Saimme Ethanin kanssa koneen viimeisen penkkirivin kokonaan omaan käyttöömme ja edessäni ja käytävän toisella puolen istui kotiin palaavia suomalaisia myös kasvosuojukset kasvoillaan. Seutulassa kukaan ei pysäyttänyt minua vaikka olin juuri tullut Milanosta.

Ethan sai sijoituskodissa nimen ”Elmo” ja eläinkaverikseen Hula-nimisen ranskanbuldogginartun. Ethanin kotiutuminen Suomeen sujui nopeasti ja poika on hyvin rakas ja hyvin pidetty lemmikki Miikan ja Veeran kivassa kodissa Vantaalla.

Ethanin Suomeen tulo jäi siis aivan viimeiseen hetkeen. Seuraavalla viikolla kissan haku ei olisi myös Suomen suljettua rajat enää onnistunut. Lomani jatkui viikonlopun jälkeen ja asetin itseni omaehtoiseen kotikaranteeniin kahdeksi viikoksi. Patrizio ja Ivan ovat myös olleet terveitä, joten olemme olleet onnekkaita.

Korona on vaikuttanut myös muuten kissaharrastukseeni. Kissanäyttelyt on peruutettu todennäköisesti pitkälle loppuvuoteen ja venäjänsinisten oma erikoisnäyttely siirretty näillä näkymin lokakuulle. Italian maailmannäyttely on peruttu. Koronarajoitukset ovat asettaneet omat haasteensa pentujen kotien tapaamiselle mutta toisaalta pennut ovat saaneet meiltä paljon aikaa ja huomiota Jukan ollessa kevään etätöissä ja minun ollessani käytännössä töitten jälkeen vain kotona. Pentukotien vierailut ja kotien valinnat on saatu järjestymään turvatoimet huomioiden. Videot ja kuvat eivät kuitenkaan korvaa pentujen näkemistä ja kasvattajan tapaamista. Meillä oli suunnitelmissa tuoda keväällä ulkomailta myös toinen poikakissa mutta rajoitusten jatkuessa siirrettiin tämä varaus tuleviin pentueisiin. Nyt jännitämme voimmeko viedä Blossomin pojan kesäkuun lopussa Tukholmaan.

Italian kielen toivotuksen ”arrivederci” – ”näkemiin” sanatarkka käännös on ”me tapaamme uudelleen”. Sen myötä, me nähdään taas ja silloin, halataan. Baci!

Marianna Ripatti

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehdessä Siniset Sanomat 1/2020

Kuvissa keskellä Ethan kasvattajan kuvaamana pikkupentuna kasvukodissaan ja minun ottama kuva lentokoneessa matkalla Suomeen. Ylin ja alin kuva on otettu kesäkuussa 2020, Elmon kodissa Vantaalla.

Written by Marianna Ripatti · Categorized: Hana-Bi Blogi

  • 1
  • 2
  • 3
  • …
  • 15
  • Next Page »
  • Rotu ja kasvattaja
  • Kissat
  • Pennut ja pentueet
  • Hana-Bi Blogi
  • Yhteystiedot

© Copyright 2016 Hana-Bi Venäjänsiniset · Sivuston suunnittelu ja toteutus · Photonless Design