Ethan delle Ombre Blu. Kasvattaja Ivan Martinelli, Italia.

Luin,tai kuulin, ensimmäiset uutiset Hubein maakunnassa Kiinassa puhjenneesta koronaviruksen aiheuttamasta keuhkokuumeen kaltaisesta taudista jossain vaiheessa tammikuuta. Tuli nieli samaan aikaan Australiassa valtavia alueita maata ihmisten ja eläinten ollessa hädässä, joten en kiinnittänyt uutiseen niin paljoa huomiota. Kotona Jukka seurasi uutisia WHO:n kanavilta ja piti siinä sivussa minutkin Kiinan tapahtumista ajantasalla. Ja myönnän, vaikka alkuun suhtauduin uutiseen paikallisena ikävänä ongelmana, Kiinan lock down ja kuolleisuusluvut herättivät ymmärtämään, että jotain isompaa voisi olla tulossa.

Olin varannut poikapennun delle Ombre Blu -kissalasta, Italiasta. Ethan oli syntynyt lokakuun alussa ja EU-maahantulomääräysten mukaan valmis muuttamaan Suomeen helmikuussa. Marta ja Blossom odottivat molemmat pentuja, joiden lasketut ajat olivat helmikuun puolenvälin ympärillä. Sovin Ethanin kasvattaja Ivanin kanssa hakevani pojan Suomeen kunhan molempien tyttöjen pennut ovat syntyneet ja näen, että pentueissa on kaikki hyvin. Suunnittelin nimittäin lyhyttä kaupunkilomaa kissanpojan hakureissun ympärille. Ivan Martinelli ja delle Ombre Blu -kissat asuvat Bresciassa, Lombardiassa ja miniloma Milanossa houkutteli. Lomailu olisi myös Martan pentujen jälkeen mahdollista; Jukka huolehtisi pennuista ja kissoista sen muutaman päivän ajan.

Molemmat tytöt synnyttivät päivälleen laskettuina aikoina ja, koska kaikki oli hyvin, ostin lennot Milanoon maaliskuun alkuun, ja varasin hotellin.

Martan ja Blossomin pentujen syntymän aikaan uutisissa kerrottiin halyttävistä tietoja Italiasta. Uutiset kertoivat ihmisten siellä sairastuneen vakavasti, erityisesti Lombardiassa ja Bergamon alueella.

”Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan mutta pitihän kisu hakea kotiin”

Juttelin Ivanin kanssa ja, vaikka he olivat terveitä, myös Bresciassa on sairastuttu. Ehkä nyt ei olisi niin viisasta matkustaa minilomalle Milanoon vaan muuttaa suunnitelmat ”vain” pennun hakureissuksi?? Jukka yritti puhua minua ympäri olemaan lähtemättä Italiaan nyt mutta pitihän kisu hakea kotiin. Varaisin mukaan sekä käsidesiä, desinfioivia pyyhkeitä että kasvosuojuksia. Lentäisin lopulta päiväseltään 7.3. edestakaisin Malpensaan ja Ivan toisi Ethanin minulle kentälle. Kissan luovutus ja vastaanotto onnistuisivat hyvin sillä lentojen välissä oli aikaa reilu kuusi tuntia. Uskoin myös hallitsevani riskit lentokentällä.

Suunnitelmat muuttuivat vielä kertaalleen Finnairin ilmoittaessa samalla viikolla vähentävänsä lentoja Milanoon ja lopettavansa ne kokonaan 8.3. alkaen. Soitto Finnairille kertoi, että paluulentoni lauantaina kuului näihin jo viikolla lopettaviin lentoihin ja aamukone, jolla olin lentämässä palaisi takaisin Helsinkiin vain reilun tunnin tankkaustauon jälkeen. Aikataulu oli liian tiukka; nyt en halunnut ottaa riskejä.

Sain siirrettyä paluulentoni ja Ethanin kissapaikan sunnuntain lennolle ja varasin huoneen pienestä hotellista lähellä lentokenttää. Ivan ja Patrizio toisivat Ethanin sinne lauantai-iltapäivällä. Hyvää tässä suunnitelmassa oli se, että saisin viettä Ethanin kanssa yön hotellissa ja tutustua poikaan vähän ennen kuin luovuttaisin sen sijoituskodille.

Tiesin olevani varustautunut asianmukaisesti ja hotelli, jossa yövyin, oli käytännössä ilman muita asiakkaita. Malpensassa oli lauantaina lämmintä yli 18 astetta, aurinko paistoi ja hotellin patiolla oli taivaallista istua; imeä itseeni lämpöä ja valoa Suomen lohduttoman kurjan talven jälkeen. Mutta toki, matkustaminen Euroopan sen hetkiseen koronakeskukseen pisti miettimään onko tässä mitään järkeä. Olivathan uutiset alueelta olleet lohduttomia, ja hämmentäviä. Lounaspasta ja sen jälkeen hotellin patiolla nautittu paikallinen olut hälvensivät epävarmuuttani; olin rakastamassani maassa, Italiassa, hakemassa kissaani kotiin. Koronaviirus ei pystynyt vähentämään hyvää fiilistäni odottaessani Ethania ja tämän kasvattajia.

Ivan ja Patrizio toivat Ethanin hotelliin kuuden maissa alkuillasta. Voi miten suloinen hän oli isossa kantokopassaan. Siirryimme patiolta hotellin aulaan ja Ivan nosti pojan syliini. Amore! Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin. Ivan ja Patrizio olivat olleet terveitä ja heidän lähipiirinsä myös. Vaikkakin huoli oli ilmeisen suuri naapuruston ja mm. Ivanin äidin ystävistä.

Ethanin luovutus tapahtui nopeasti, turvaetäisyys huomioiden. Tämän jälkeen miehet ajoivat takaisin kotiin Bresciaan ja minä siirryin uuden kissani kanssa huoneeseeni.

Voi mikä poika hän olikaan!. Alkuun Ethania hieman ujostutti mutta pian uteliaisuus voitti ja poika tuli sängyn alta leikkimään lelulla, jonka Ivan oli jättänyt kissalle. Meidän Unessa purisee ja kehrää paljon ja usein mutta kukaan kissa ei ole kehrännyt niin kovaa ja koko ajan kuin Ethan sinä iltana ja seuraavana yönä. Koronasta viis, yö tämän kissan kanssa voitti kaikki riskit ja epävarmuustekijät, joita matkustaminen Pohjois-Italiaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla sisälsi. Ethan rakasti minua kuin olisi aina rakastanut ja kissa makasi vuoroin päälläni, vuoroin vasten kylkeäni, vuoroin kaula kaulaani vasten ja kehräsi taukoamatta. Ihana kissa, juuri sellainen sylittäjä kuin Ivan oli pojasta kertonut! Kaikesta näki, että Ivan ja Patrizio kasvattavat pentujaan suurella rakkaudella. Niin luottavainen ja rento tuo poika oli heti ensitapaamisesta.

Jukka soitti illalla ja kertoi Italian olevan suljettu huomisesta sunnuntaista alkaen. Finnair lentäisi viimeisen lennon Milanosta sunnuntaina puolenpäivän maissa. Ja me olisimme Ethanin kanssa siinä koneessa.

Meillä kaikilla oli suunenäsuojat ja käsissämme pienet käsidesipullot, joita käytimme ahkerasti siirrellässämme Ethanin papereita. Poskisuudelmia ei vaihdettu, ei kyynärpäätervehdyksiä. Näiden aika tulisi myöhemmin”

Aamulla toivotimme hotellin respan kanssa toisillemme terveyttä ja minut, ja muutaman muun hotellista poistuvan asiakkaan, kentälle ajanut shuttle-bussin kuljettaja oli suojannut kasvonsa maksilla. Tunnelma oli kieltämättä erikoinen. Koska minulla oli mukana kissa, en ollut voinut tehdä lähtöselvitystä puhelimella ja niin minä ja muut Finnairin viimeisellä lennolla Suomeen palaavat hiihtolomalaiset jonotimme lähtöselvityksessä puolitoista tuntia suksibägien, yhden koiran ja yhden kissan lennolle kirjautumista. Turvavälejä ei siinä jonossa ollut.

Lentokoneessa henkilökunnalla oli FFP-hengityssuojat ja koneen tarjoilu oli minimoitu. Saimme Ethanin kanssa koneen viimeisen penkkirivin kokonaan omaan käyttöömme ja edessäni ja käytävän toisella puolen istui kotiin palaavia suomalaisia myös kasvosuojukset kasvoillaan. Seutulassa kukaan ei pysäyttänyt minua vaikka olin juuri tullut Milanosta.

Ethan sai sijoituskodissa nimen ”Elmo” ja eläinkaverikseen Hula-nimisen ranskanbuldogginartun. Ethanin kotiutuminen Suomeen sujui nopeasti ja poika on hyvin rakas ja hyvin pidetty lemmikki Miikan ja Veeran kivassa kodissa Vantaalla.

Ethanin Suomeen tulo jäi siis aivan viimeiseen hetkeen. Seuraavalla viikolla kissan haku ei olisi myös Suomen suljettua rajat enää onnistunut. Lomani jatkui viikonlopun jälkeen ja asetin itseni omaehtoiseen kotikaranteeniin kahdeksi viikoksi. Patrizio ja Ivan ovat myös olleet terveitä, joten olemme olleet onnekkaita.

Korona on vaikuttanut myös muuten kissaharrastukseeni. Kissanäyttelyt on peruutettu todennäköisesti pitkälle loppuvuoteen ja venäjänsinisten oma erikoisnäyttely siirretty näillä näkymin lokakuulle. Italian maailmannäyttely on peruttu. Koronarajoitukset ovat asettaneet omat haasteensa pentujen kotien tapaamiselle mutta toisaalta pennut ovat saaneet meiltä paljon aikaa ja huomiota Jukan ollessa kevään etätöissä ja minun ollessani käytännössä töitten jälkeen vain kotona. Pentukotien vierailut ja kotien valinnat on saatu järjestymään turvatoimet huomioiden. Videot ja kuvat eivät kuitenkaan korvaa pentujen näkemistä ja kasvattajan tapaamista. Meillä oli suunnitelmissa tuoda keväällä ulkomailta myös toinen poikakissa mutta rajoitusten jatkuessa siirrettiin tämä varaus tuleviin pentueisiin. Nyt jännitämme voimmeko viedä Blossomin pojan kesäkuun lopussa Tukholmaan.

Italian kielen toivotuksen ”arrivederci” – ”näkemiin” sanatarkka käännös on ”me tapaamme uudelleen”. Sen myötä, me nähdään taas ja silloin, halataan. Baci!

Marianna Ripatti

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehdessä Siniset Sanomat 1/2020

Kuvissa keskellä Ethan kasvattajan kuvaamana pikkupentuna kasvukodissaan ja minun ottama kuva lentokoneessa matkalla Suomeen. Ylin ja alin kuva on otettu kesäkuussa 2020, Elmon kodissa Vantaalla.

Minun haastateltiin viime vuoden lopulla Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehti Sinisiin Sanomiin. Jutun kuvissa esiintyvät Anna ja Annan pentuja Uni-pentueesta. Tekstitoimitus: Katja Kurisjärvi. Kuvat Mia Raatikainen ja Marianna Ripatti

1950-luvun idyllisellä kerrostaloalueella Helsingin Maunulassa asuu Marianna Ripatti, joka on kasvattanut venäjänsinisiä pitkään kasvattajanimellä Hana-Bi. Hänen ensimmäinen venäjänsinisensä, uros Nikita, muutti hänen luokseen 23 vuotta sitten maatiaiskissa Sinuhen kaveriksi. Poikien välillä syntyi hieno, lähes 17 vuotta kestänyt ystävyyssuhde. ”Nyt molemmat pojat hiirestävät jo suuren hiiripuun alla Sateenkaarisillalla”, muistelee Marianna. Ensimmäinen kasvatuskissa, naaras Bia, saapui Ruotsista vuonna 2000.

”Ensimmäinen Hana-Bi-pentue syntyi marraskuussa 2001. Vietän ensi vuonna kasvatukseni 20-vuotisjuhlavuotta”, iloitsee rotua innolla pitkään kasvattanut Marianna. Hana-Bi kasvattajanimi kertoo kasvattajansa palosta kaikkeen kauniiseen, ilotulituksiin ja hyviin elokuviin.

Mariannan ensimmäinen kissa oli maatiainen, mutta venäjänsininen rotu vei hänet mennessään. ”Kissa on eläimenä aina kaunis ja pidän kaikista kissoista rotuun tai roduttomuuteen katsomatta mutta venäjänsininen on minulle se rotu, jota olen halunnut ja haluan kasvattaa. Tämä rotu sopii minulle ja meille. Rodussa minua viehättävät kissa elegantti, lihaksikas olemus, siniharmaa turkki, sielukkaat silmät ja kissan tapa ’tassutella’, olla kissa. Nämä kaikki yhdessä tekevät harmaasta, vihreäsilmäisestä kissasta venäjänsinisen.”

Tällä hetkellä Maunulan kissalassa asustaa neljä kissaa: marraskuussa 16 vuotta täyttänyt Leia, 5-vuotias Anna, 4-vuotis Lisa aka Noname ja Marta, 3 vuotta. Leia-muummu on kolmannesta Hana-Bi-pentueesta, ja Marianna mukaan hän on nuorempien tyttöjen kaveri ja tukityyppi mutta myös linkki vanhojen, jo kuolleiden venäjänsinisten ja nuorten kissojemme välillä. ”Leia on minulle ja miehelleni Jukalle tärkeä kissa ja kissalaan syntyneiden pentujen tärkeä isomummu.”

”Kissa on eläimenä aina kaunis ja pidän kaikista kissoista rotuun tai roduttomuuteen katsomatta mutta venäjänsininen on minulle rotu, jota olen halunnut ja haluan vastakin kasvattaa”.

Kotona asuvien kissojen lisäksi Hana-Bi.siitoskissoja asuu sijoituskodeissa – tällä hetkellä sijoituksessa on neljä kissaa.

Parhaat hetket kasvattajana ovat Mariannalle pentujen syntymä, kasvu ja kehitys sekä päivä, jona pieni kissanalku tassuttelee omaan kotiinsa ja elämäänsä. Kaikki nämä hetket ovat merkittäviä. Myös nähdä ja olla omistajien mukana hetkessä, jossa pennun tuloon on valmistuttu ja kissa on silmin nähden odotettu lisä perheeseen. Marianna vie pennun kotiin, pääsääntöisesti aina, ja on saanut kasvattien omistajista itselleen rakkaita ystäviä. ”Kasvattien kuulumisia on aina kiva saada kuin myös käydä heidän luona kylässä”, kiteyttää Marianna.

Marianna on tehnyt erityisen iloiseksi ruotsalaisen rotuyhdistyksen Russian Blue Klubbenin hänen kissalalleen myöntämä Blue Moon of Mölleby -palkinto. Sen voitti Mariannan kasvatti Liu vuonna 2013.

”Kasvattajaurani on opettanut minua edistämään kissojeni ja kasvattieni hyvinvointia kissojen ehdoilla. Voin ylpeydellä sanoa, että koen ymmärtäväni kissuutta ja kissaa biologisena eläimenä.”

Lähes 20 kasvattajavuoteen sisältyy toki myös haasteita, joista pennun kuolemaan tai omista rakkaista kissoista luopumiseen ei totu koskaan. Marianna kuvaileekin luopumisen tuskaa kauniisti: ”Se on hinta, jonka maksaa siitä kun päästää kissan tassuttelemaan elämäänsä. Hinta rakkaudesta näitä ihania sinisiä kohtaan.” Mariannalle riipaisevin hetki on ollut jo edesmenneen Mathilda-kissan lattarintapentue ja pienen Io-pojan voinnin äkillinen romahdus ja pennun lopettaminen kolmen viikon iässä jo lupaavasti sujuneiden hoitoviikkojen jälkeen.

Marianna on tyytyväinen Kissaliiton nykylinjaukseen ohjata rotuyhdistyksiä laatimaan kissaroduilla kasvatuksen tavoiteohjelmat, ja odottaa tähän hyvää panosta Suomen Venäjänsiniset ry:ltä. ”Olen tyytyväinen että venäjänsinisen jo yli 10 vuotta jatkunut kaihitutkimus ei ole antanut viitteitä siihen, että rodussa olisi diagnosoitava silmäsairaus. Hieman olen huolissani lisääntyneistä allergiaoireista ja siitä että myös nuoret kissat sairastuvat sairauksiin, joiden hoitaminen on haastavaa. Esimerkkinä näistä vaikka suolistosairaudet, mm. lymfooma. Olen kuitenkin sitä mieltä, että venäjänsininen on rotuna terve.”

Venäjänsininen on kysytty ja haluttu lemmikki, mikä on näkynyt yhteydenottojen räjähdysmäisenä kasvuna tänä vuonna. ”Kasvattajat haluavat vastata kysyntään. Pennusta kiinnostuneen tulisi myös hankkia tietoa siitä millainen kissa on lemmikkinä, jo etukäteen ennen oman pennun tuloa. Koen kasvattajana olevani tässä avainasemassa ja kerron mielelläni venäjänsinisistä kiinnostuneille. Meille voi tulla myös käymään ja tutustumaan kissoihin ja rotuun”, kertoo Marianna.

”Uudelle, aloittavalle kasvattajalle halua toivottaa tervetuloa mukaan kasvattamaan tätä ihanaa rotua. Mieti miksi haluat kasvattaa venäjänsinisiä ja mene tavoitteitasi kohti. Kannattaa myös tutustua lemmikkieläinten kasvattamisen juridiseen puoleen; mihin sitoudumme ja mistä olemme vastuussa kun kasvatamme kissoja ja myymme niitä.”

Marianna kertoo oppineensa itse paljon kollegoiltaan ja käyneensä heidän kanssaan monta mielenkiintoista keskustelua vuosien aikana. ”Ehkäpä siinä on perintö, jonka siirrän eteenpäin kun jokin päivä lopetan kasvattamisen. Siihen saakka kasvatan venäjänsinisiä kissoja rakkaudesta kissaan.”

Kiitos Marianna rakkaudestasi kissaan. Se näkyy kaikessa tekemisessäsi.

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ry:n jäsenlehdessä Siniset Sanomat 4/2019

Martan ja Onnin pennut täyttivät tänään yhden kuukauden. Pennut kasvavat hyvin ja elo pentupesässä on muutenkin sujunut hyvin. Marta päätti parin ensimmäisen viikon jälkeen, että olo kylpyhuoneessa saa nyt riittää ja muutti pentunsa olohuoneessa olevan ”Majakka” raapimatynnyrin (jonne en sallinut sen jäädä pesimään) kautta makuuhuoneeseen. Syntymäpesälaatikko kelpasi makuuhuoneessa vielä viikon päivät. Viikko sitten pesue nostettiin sängyn kulman alle lattialle, jonne olin jo aikaisempien emoistani saamieni kokemuksieni perusteella varustanut pesäkolon täkistä, lämpimästä fleese-huovasta ja kissapesistä.

Pienen kissan oman maailman valloitus alkaa sängynkulmalta käsin!

kissoja tassuja pulleita massuja. Martalla riittää hyvin maitoa isolle pentueelle ja painot nousevat hyvin, jopa 15 – 20 grammaa vuorokaudessa jokaisella

Syntymäpesälaatikko on nyt leikkikehä. Unessa viihtyy pienten seurassa ja nyt pentujen liikkuessa jo enemmän on alkanut varovaisesti myös taputtelemaan näitä pehmeällä tassullaan. Kohta leikitään! Siihen saakka Unessa tuo pienille tyypeille leikkikehään leluja.

Neljä viikkoa ja yksi kuukausi -syntymäpäivää vietetään jo leikkien! Leikin jälkeen maistuvat päiväunet. Maistatettiin lautaselta ja sormista isojen pentujen ruokaa ja kävipä yksi pojista oma-aloitteisesti jo syömässä Martan lautaselta! Pottakoulu aloitettiin ottamalla heikkalaatikko esille.

NOM NOM NOM.

Kuvat päivityksessä on otettu maanantaina ja tänään torstaina.Tässä kuva maanantailta, kuvassa toinen tytöistä

Erityisesti yksi pojista, ”vasen poika” viihtyy sylissä! Istahdan lattialle pentupesän viereen ja poika kiipeää syliin hetken päästä. Nappasin kuvan hetkestä aamulla.Voiko olla enää suloisampaa!

Olen sanonut sen aikaisemmin mutta sanon taas uudelleen. Kuukauden ikäisessä kissanpojassa on jo kaikki. Tästä eteenpäin nämä opettelevat erilaisia taitoa, harjaannuttava pienen kissan kykyjään. Joista aihiot ovat jo nähtävissä. Pennut kasvavat totta kai kokoa ja kehittyvät motoriikaltaan, oppivat syömään itse ja käymään hiekkalaatikolla. Voimat kehittyvät nyt leikeissä sisarusten kanssa, emon ja perheen muiden kissojen opettaessa pikkuväelle kissasosiaalisia taitoja. Kaikki tämä on jo kuukauden ikäisessä kissanpennussa.

Myös Blossomin ja Taruskan pennut kasvavat ja voivat hyvin. Etsin tyttäpennulle sijoituskotia, mielellään pääkaupunkiseudulta. Blossomin pentujen kuvat on otettu viime viikolla ja alkuviikosta.

Blossomin pojat on alustavasti varattu. Myös Martan pennut on varattu / alustavasti varattu. Pentujen varaustilanteista voi tiedustella maaliskuun loppupuolella kun olen tavannut nyt pennuista kiinnostuneet kodit ja haastatellut heidät.

Blossomin tyttö. Kävimme Leilan kanssa katsomassa pentuja viime viikon torstaina. Otin kuvan tytöstä

Yksi Blossomin pojista.

Blossomin pennut ovat hyvin uteliaita ja hyvin seurallisia pieniä. Tyttö ensimmäisenä pyytämässä huomiota, pojat perässa (Carina).

Minusta nämä on jotenkin nopeita kaikissa, vai kuvittelenko (Carina).

Blossomin ja Taruskan pennut täyttivät maanantaina kolme viikkoa. Myös siellä on pesässä vilinää.

Kissalassa on tapahtunut pentujen ohella muuallakin. Hana-Bi perheeseen liittyi viime viikolla uusi poikakissa Ethan delle Ombre Blu ”Elmo” ja Annan poika, Unessan veli, Unissakävijä muutti sijoituskotiin. Faarao asuu Taijan. Jarnon, Annin ja Juhon sekä Lisan ja Hyperionin pojan Iivon (Hana-Bi Mongolfiera Reale) luona Nokialla. Faarao ”Alvar” ystävystyi nopeasti Iivon kanssa ja pojat ovat nyt parhaita kavereita. Faarao hurmasi samoin ihmisperheensä!

Elmon ja Faaraon kuulumisia tulossa!

Marta synnytti 12. – 13.2. välisenä yönä viisi pentua, viisi onnen pisaraa. Martalla on kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet hyvin. Marta on rento ja rauhallinen emo, joka pitää pienistään hyvää huolta. Pennut täyttivät torstain vastaisena yönä kaksi viikkoa. Painot nousevat hyvin, silmät ovat auenneet ja korvat aukeamassa. Kaksiviikkoinen osaa myös jo istua!

Pentupesässä on vielä hämärää, joten en ole liiemmilti Martan pisaroita vielä kuvannut. Kasvattajaystäväni Katja (Starstrucks venäjänsiniset) kävi meillä kylässä viime lauantaina ja otti viisikosta kuvat. Pennuilla on ikää kuvissa 10 päivää.

Pentujen nimiteema on valittu, mutta nimistä yksi on vielä mietinnässä. Kuvassa toinen tytöistä, jota vielä kutsutaan nimellä ”vasentyttö”.

Vasentytön lisäksi on myös ”oikeatyttö” ja näille pojissa vastineet. ”Vasen” ja ”oikea” tarkoittavat kummalta puolelta peppua pennulta on leikattu karvaa. Erotamme näin pennut toisistaan. Mikä on tärkeää painon nousun seurannan kannalta. Kuvassa on kuitenkin hän, jolta karvaa ei ole leikattu. Eli meille ”keskipoika”.

Marta valitsi pesäpaikakseen kylpyhuoneen. Mikä ei ole yllättävää, viettihän tuo siellä paljon aikaa ennen synnytystä. Onneksi meidän kylpyhuoneeseen mahtuu myös pentupesä! Marta haluaa aika ajoin tulla pois pesälaatikosta ja on laskenut myös meidän muut kissat piipahtamaan laatikon äärelle. Kuvassa ”oikeapoika”.

Pentujen silmät avautuivat noin viikon ja kahdeksan päivän iässä. Paitsi ”oikeatyttö”, joka katseli sisäistä maailmaansa vielä 10 päivän iässä. ”Oikeatyttö” avasi silmänsä kaksi päivää kuvan ottamisesta.

Kiitos Katja tunnelmallisista kuvista! Nyt kahden viikon ikäiset seuraavat jo ympäristöä. Viivähtin aamulla pesällä pitkän hetken punnitusten yhteydessä. Aamupainot saatiin ”miu” ”mau” kommmenttien kera, kuten miumaut kaksiviikkoinen ilmaisee. Pennut viihtyvät myös jo hetken sylissä pusuteltavina ja siliteltävinä. Kuvassa kolmas pojista, ”vasenpoika”.

Blossomin ja Taruskan pennut syntyivät 17.2. Blossomin pennut kasvavat ystävieni Carinan ja Michaelin kotona Vantaalla. Tässä pentueessa on kolme poikaa ja tyttö. Myös siellä ovat ensimmäiset viikot menneet hyvin. Lisää kuulumisia Blossomin pennuilta, toivottavasti kuvien kera, on tulossa lähipäivinä!

Hana-Bi Unessa ja Hana-Bi Unen sieppaaja

Annan pennuilla on ominaisuus; ”Match made in heaven”

Annalla on ollut neljä pentuetta. Jokaisessa pentueessa on ollut yksi pentu, joka ei varsinaisesti ole ollut myynnissä. Pentu, joka ”voi jäädä ihan hyvin myös meille kotiin”. Pentu, joka on ollut erityinen tavalla, jota ei ole puettu sanoiksi.

Ykköspentueessa hän oli Sunna. Sunna poikkeaa Annan erityisistä siinä, että tyttöpentu oli jo syntymässä luvattu Leilalle Nurmekseen. Lupaus Nurmekseen muutosta ei vähentänyt Sunnan erityisyyttä ja Pohjois-Karjalaan Sunna myös muutti.

Kakkospentueessa hän oli Emil. Ihanista ihanin poika Emil. Emil ei ollut myynnissä, Emil oli ajatuksissamme vahvasti jäämässä meille kotiin. Kunnes yhtenä päivänä Krista, Matti ja tytöt tulivat katsomaan jo hieman ylikasvanutta poikapentua. Kaikki oli siinä hetkessä selvää. Emi ei jäisikään meille kotiin vaan muuttaisi Ullanlinnaan! Sovitun ajan kuluttua tapaamisesta veimme Emilin parhaaseen kotiin.

Annan kolmannessa pentueessa Annan erityinen oli Bettina, ”tuplapentueen” ainoa tyttö. Bettina, jonka emme koskaan olisi voineet kuvitella muuttavan minnekään. Bettina, ihmisen viides raaja; sylikissa, halikissa, älykkökissa, olkapääkissa, hassukissa. Veljiään leikeissä mennen tullen halutessaan taklaava Bettina.

Myös Bettina muutti. Kiamin kissalan Mia kävi katsomassa pentuja yhdessä kollegamme Katjan kanssa. Mia piti kuvien ottamisen lomassa Bettinaa sylissään tokaisten yhtäkkiä ”mä voisin ottaa tämän”. ”Haluaisitko?” ”No haluaisin.” Bettina muutti ja sai Mian luona nimen Senja. Hyvän kodin lisäksi minua ilahdutti ajatus siitä että Mia vie omassa kasvatustyössään Senjan linjoja eteenpäin. Näin piti myös tämän mennä!

Annan neljännessä pentueessa tuo erityinen on Unessa. Hassun näköisessä tytössä oli hän, joka valitsi meidät. Ja me hänet. Kävi kuitenkin taas niin että saimme yhtenä lauantaina vieraita ajatuksella tutustua rotuun ja, kenties, varata alustavasti Martalta tämän helmikuussa syntyvistä pennuista tyttöpentu. Pieni odotus 15 vuoden odotuksen jälkeen ei tuntuisi enää missään. Istuimme olohuoneen lattialla, juttelimme kissoista ja venäjänsinisistä kun Unessa kiipesi vieraamme syliin. Yhteys ihmisen ja pienen kissanpennun välillä oli ilmeinen ja rehellinen. Nielaisin pari kertaa, ymmärsin Unessan kodin olevan tässä. Annan erityinen.

Kävi kuitenkin niin, että tätä kirjoittaessani Unessa kehrää sylissäni. Sain vain muutama päivä Unessan muuton jälkeen viestin, että omistajan jo vuosia oireettomana pysynyt astma oli pahentunut äkisti pennun tulon jälkeen ja Unessa on nyt ystävän luona. Soitto, asioista sopiminen, jonka jälkeen haimme Unessan vielä saman iltana takaisin meille.

Venäjänsininen ei ole hypoallerginen kissarotu. Vierailu kissakodissa ei välttämättä poissulje sitä, ettei syliin haluava, sylissä yön nukkuva ja kehräävä kissanpoika voisi laukaista pahoja oireita nopeastikin. Vaikkei niitä kissalassa saisikaan. Joudutaan tekemään nopeita päätöksiä, kauan odotettu ja toivottu kissa ei voi jäädä ja pitäaikainen unelma kissasta murskautuu ikiajoiksi. Iso pala hyvää ihmisen ja kissan välistä kissuutta jäi elämättä.

Unessa jää meille. Riikinkukon sulka huiskalla on tallessa, se on Unessan lempilelu. Unessan ”koti” on aina tervetullut halutessaan meille leikityttämään tyttöä. Annan erityinen, ”Match Made In Heaven” voi toteutua ainakin jossain määrin myös näin.

Huoli ei ole ainoastaan kasvattajan kun joudutaan luopumaan pennusta, joka on odotettu ja toivottu.

”… kun Anastasian äiti lähetti eilen viestin että olitte saanut haettua niin tuli heti parempi fiilis. Vaiheiden jälkeen Unessa pääsi turvaan ja tuttuihin maisemiin ilman yöpymistä jossain uudessa paikassa.”

Lyhyestäkin hetkestä kissan kanssa syntyy muistoja.

”Toivon ja uskonkin että vierailu oli Unessalle ihan kiva.”

Venäjänsininen on kysytty ja haluttu lemmikki ja pentukyselyt ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viimeisen vuoden aikana. Mikään kissarotu ei kuitenkaan ole ns. allergiavapaa. Jos mielit kissaa ja venäjänsinistä lemmikiksi ja tiedät, tai epäilet, itse tai perheenjäsen olevan allerginen kissalle kerro tästä kasvattajalle jo ensimmmäisessä yhteydenotossasi. Lievä allergia, joissakin tapauksissa jopa astma, ei välttämättä poissulje sitä, ettei voisi kissaa ottaa. Jokainen kysely pitää kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti kodin ja kasvattajan kesken.

Unessa, yksi Annan erityisistä”

Mitä kuuluu Annan muille erityisille tänään? Sunna sai yhden pentueen ja on nyt mummokissa. Marta synnytti 5 pentua, joiden isä on Sunnan poika Onni. Emilistä tuli isäkissa Starstrucks-kissalassa ja yksi tyttäristä muutti asumaan isänsä kanssa. Senja hauskuttaa Mian ja kissakavereiden elämää Kiamin kissalassa ja saa myös toivottavasti pentuja tämän vuoden aikana.