Auringon paistaessa Anna viihtyy paljon parvekkeella, lautalattialla loikoen tai tuolilla lepäillen ja pilvisenä päivänä mukava lepopaikka löytyy keittiöstä
tänä keväänä ja kesänä ovat kaikki kolme tyttöä olleet aamuisin vuoteessani toivottamassa hyvää huomenta. Riippumatta siitä onko herätys kukonlaulun aikaan työpäivänä vai, kuten tänään, laiska herääminen lomapäivään. Silitän kissaa. Silitän kolmea kissaa, jotka puskevat kukin vuorollaan kättäni haluten päätä rapsuteltavan. Herää hei, on aamu!
Leia on pikku hiljaa piristynyt Helmin ja Madden kuoleman jälkeen. Ja alkaa olla oma itsensä. Olemme Jukan kanssa vasta nyt ymmärtäneet miten paljon Helmin ja Mathildan olemassa olo raamitti Leian elämää. Olimme jossain vaiheessa jopa huolissamme miten Leia pärjää. Tunteeko kissa surra? Kaipuuta ja hämmennystä kissa ainakin kokee. Voiko kissa sairastua surusta? Onneksi näin ei käynyt. Pikkuhiljaa Leia piristyi ja näyttää nyt löytäneen uudelleen oman paikkansa ja asemansa muuttuneessa kissaporukassamme. Side äitiin ja siskoon oli vahva. Leia on osa laumaa ja viihtyy hyvin nuorten tyttöjen seurassa. Jälkikäteen ajateltuna Leia jättäytyi Helmin, ja varsinkin Mathildan, varjoon. Leia on aina ollut terve ja tyytyväinen kissa mutta on meidän molempien mielestä nyt enemmän iloinen ja energinen. Aamuisin Leia on mukana herättelemässä meitä yhdessä Lisan ja Annan kanssa, josta olen iloinen.
Leia täyttää tänä vuonna 14 vuotta.
Annan odotusaika on sujunut hyvin. Anna on rauhallinen ja lepäilee paljon. Aamuisin, pentumassusta viis, kun emäntä on ensin tassuteltu herätetyksi ja aamupala tarjoiltu ja syöty, Anna innostuu villiin juoksuhippaan Lisan tai Leian, tai molempien, kanssa. Ruoka on maistunut hyvin. Ja sitten taas huilitaan. Annan painon kehitys on kulkenut täsmälleen samoissa luvuissa kuin ensimmäisen tiineyden aikana. Vatsa on söpösti pullea. Ei niinkään pallomainen vaan enemmän sellainen soma pötkylä. Kaksi pentua myös nyt? Laskettuun aikaan on aikaa vajaa kolme viikkoa.
Kissalassa vietetään Annan ja kavereiden kesää.