Yule ja Sunna, pienet oliot, muuttivat omiin koteihinsa viime lauantaina. Leila tuli Helsinkiin ja meille perjantai-iltana ja lähti aamulle Sunnan kanssa Varkauden kautta kohti Nurmesta. Pian sen jälkeen kun olin vienyt Leilan ja Sunnan junalle, tulivat Kati, Pekka ja Eino hakemaan Yulea Mikkeliin.
Niin ne pienet lähtivät.
”Viimeistä iltaa yhdessä. Kuva: Leila Koponen”
Kotiutuminen on molemmilla sujunut hyvin. Sunnalla on kissakaveri, Mona (Hana-Bi Venuksen kuu) Superkuu-pentueestani. Mona täyttää keväällä viisi ja Leilaa hieman jännitti etukäteen miten tuo ottaa vastaan uuden tulokkaan? Jukan sanoin: ”Mona on Mathildan tytär, joten hyvin!” Kotiutuminen onkin mennyt Nurmeksessa hyvin, paremmin kuin Leila ehkä uskalsi odottaakaan. Näin Leila kirjoitti minulle maanantaiaamuna:
”Huomenta Marianna ja kissalan väki! Täällä oli upea eilisilta. Anni tuli kissoja katsomaan ja Annista huolimatta tytöt jatkoivat lähentymistään. Hienointa kuitenkin oli, kun menin nukkumaan. Sunna kaivautui peittoni alle kiinni kylkeen. Hetken kuluttua Mona kömpi jalkojeni päälle. Se ei ehkä havainnut pikkuista. Jonkun ajan kuluttua Sunna kömpi pois peiton alta kaulalleni, mutta Mona lepäsi paikallaan. Siihen nukahdettiin. Nyt aamulla on taas pörhistelty ja sähisty. Äsken nenät kävivät sentin päässä toisistaan ennen kuin Mona sähähti. Näin pikkuisen myös nuuskivan Monan peppua. Kovasti toinen kuitenkin kiinnostaa.Tää yhteiselo on lähtenyt menemään yllättävän hyvin. Hienot kissatytöt mulla. Anni-ystäväkin oli eilen ihan ihmeissään näitten nopeasta tutustumisesta.Kerro Annalle terveiset, että oikein hienon pikkuisen on kasvattanut! Mukavaa päivää sinulle ja terveisiä myös Jukalle! T. Leila, Mona ja Sunna”
”Sunna ja Leila, lauantaiaamuna”
Yule sai uudessa kodissaan nimen ”Lumo”. Myös Mikkelissä kotiutuminen on sujunut hyvin. Pekka on unikaveri, Katin syli kelpaa lepohetkiin ja Eino leikittää! Voiko kissanpoika enempää toivoa omalta kodiltaan. Sain Katilta viestin:
”Kaikki hienosti täällä Mikkelissä. Lumo on kotiutunut hyvin. Syö, juo, nukkuu ja riehuu. Pyykkien viikkaamisessa ’auttoi’ eli pyydysti sukkia. Leipomisessa myös apulainen mukana. Einoa vierasti ekan päivän mutta nyt leikkivät yhdessä. Äsken pelästyin kun oli lähes tunnin kateissa enkä löytänyt eikä tullut kun kutsuin. Ehdin jo soittaa Pekan töistä apuun… löydettiin hänet sitten sängystä päiväpeiton ja täkin alta. Onneksi en tilannut jo palokuntaa. Ihana poika, kovin seurallinen ja juttua tulee!”
En ehkä muistanut kertoa, että jotkut venäjänsiniset pitävät päiväpeiton alla nukkumisesta. Lumo on hurmuri.
”Lumo, Kati ja Eino”
”Kotona Mikkelissä Einon kanssa”
Anna taisi ymmärtää pentujen poismuuton vasta lauantai-iltana kun tulin töistä kotiin ja se huomasi etten tuonutkaan niitä mukanani takaisin. Anna kulki hämmentyneenä perässäni kuin kysyen että minne ne olet pistänyt. Lisa kaipasi viikonloppuna leikkikavereitaan. Mutta aivan kuin pennut kotiutuvat uusiin koteihinsa myös emo ja ”varaäippä” unohtavat. Tänään Anna ja Lisa leikkivät jo vauhdikkaasti keskenään.
”Pennuista luopuminen on samalla haikea ja iloinen hetki. Haikea koska on aika sanoa hei hei ja iloinen koska tietää kuinka paljon pentu on odotettu ja toivottu omassa kodissaan. Kuvassa Jukka ja Sunna lauantaiaamuna.”
”Nyt jo Nurmeksessa, Leilan ystävän sylissä. Kuva: Leila Koponen”
Kiitos Leilalle sekä Katille ja Pekalle kuvista, kuulumisista ja ihanista kodeista. Uskon että myös Mona on tyytyväinen uudesta pienestä kissakaveristaan.
Onnea matkaan pikkuiset!
