”Pehmeät, lämpimät ja hyvältä tuoksuvat”

Pienet Oliot täyttävät huomenna jo kuusi viikkoa! Keskitalvi ei ole parasta aikaa vilkkaiden ja eloisien kissanpoikien kuvaamiseen. Tyydytään siis näihin eilen kännykän kameralla otettuihin kuviin.

”Vietimme viikonloppuna laatuaikaa tämän söpöliinin kanssa. Kuvassa on Annan poika Yule”

”Tämä söpöliini taas tykkää kiivetä jalkaa pitkin aina ylös, ylös syliin saakka. Kuvassa on veljen sisko Sunna”

Annan pennut ovat molemmat jo löytäneet omat kodit , mutta rotuyhdistysten pentulistoilla on pentuja saatavilla useammalla kasvattajalla. Muun muuassa meidän olioden isäkissan, Nikitan kasvatuskodissa Janatuisen kissalassa Seinäjoella kaksi samanikäistä hienoa pikkukissaa etsii vielä omaa kotia.

Jos mielit itsellesi venäjänsinistä kissaa perheenjäseneksi ja lemmikiksi, käy kurkkaamassa rotuyhdistysten kotisivut!

Lopuksi vielä arvoitus: Mikä on pehmeä, lämmin ja tuoksuu hyvältä?

Vastaus: Kissanpoika, joka illalla leikkien päätyttyä käpertyy kainaloosi nukkumaan.

Pennut ovat maistelleet hyvällä ruokahalulla emonmaidonvastikkeella kostutettua jauhelihaa ja käyneet pottakoulua. Hämmentävän ihmeellistä on ihmetellä taas kerran miten nopeasti, ja miten pieninä, kissanpojat oppivat käymään hiekkalaatikolla. Emo lopettaa pentujen pissattamisen ja kakattamisen noin kolmen viikon iässä ja pian nuo käyvät pontevasti hiekkalaatikolla, ja ihan itse. No, ensimmäinen kakka oli sen verran riittinen kokemus kummallekin että pieneen pentuvessaan ahtautuivat sitä tsemppaamaan emon lisäksi doulat Lisa ja Leia.

” Siisti täytyy aina olla! Sanoi kissa hietikolla. Raapi päälle tarpeen teon, pienen sievän santakeon. ” (Lauri Viita: Moraalii)

Viisas pieni kissanpoika!

”Patteripesässä, yhdessä Lisan kanssa”

Lisasta on hauskaa kun pennut leikkivät enemmän ja Lisa viihtyy näiden kanssa nykyään paljon. Pennut kiipeävät jo itse sängylle ja siirtyvät sieltä ”pulkkaliukumäkeä” patteripesään. Lisa kanssa. Pennut hyppivät sängyllä. Lisa myös. Sani kiipesi eilen patteripesän selkää pitkin ikkunanlaudalle ja kulki kivistä ikkunanlautaa pitkin edes takaisin nuuskuttaen kulkiessaan uusia hajuja kuin ajokoira. Ehkä kaikki pennut tekevät näin, mutta meistä se näytti niin uudelta ja hauskalta. Ja viisaalta. Hereillä ollessaan pennut leikkivät keskenään, harjoittelevat ”turnajaisia”, leikkivät rapiseville leluilla tai ovistoppariksi tehdyllä paperitollolla ja kiipeävät syliin halittaviksi ja hellittäviksi. Ja kun heillä on asiaa, kertovat he sen pontevasti maukuen. Myös maailma oven eteen laitetun pahvisen portin takana on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän.

Miksi? Koska pienet siniset osaavat tuon kaiken jo!

”Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

Ystäväni ja kasvattajakolleegat Eva Nilsson (S*Tsaritzas) ja Karin Johansson (SE*Kyanos) Ruotsista olivat viikko sitten viikonloppuna Suomessa ja kävivät meillä sunnnuntaina lounaalla. Karin on lahjakas valokuvaaja ja hänellä on taito kuvata venäjänsinisiä kissoja. Oli Karinin kohteena sitten kolmiviikkoinen kissanpoika tai jo aikuinen kissa, onnistuu hän mielestäni aina tallentamaan kuviinsa jotain olennaista kuvassa olevan kissan persoonasta. Myös näihin, Annan pennuista otettuihin kuviin, on hän onnistunut vangitsemaan pentujen luonteet ja niiden erot.

Tyttö on hieman harkitsevampi ja miettii ensin ennen kuin hyppää kun taas poika on hyvin avoin ja vilpittömästi kaikesta innostuva hämmästelijä.

”Sani 8. tammikuuta 2017. Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

”Julle 8. tammikuuta 2017. Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

Eva on kasvattanut venäjänsinisiä 30 vuotta. Pohjoismainen venäjänsininen on lähtöisin Ruotsista. Eva on yksi kasvattajista, joiden työtä rodun ja pohjoismaisen venäjänsinisen tyypin eteen arvostan suuresti. Vanhat Tsaritzas-linjat löytyvät myös oman kasvatukseni kantakissan, Bian (Coaster’s Blue Streak Bee, kasvattaja: Catharina Theve), taustalta, josta olen iloinen.

Ruotsalainen venäjänsininen täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja vanhin, yhä toimiva rodun rotuyhdistys Russian Blue Klubben 40 vuotta. Ruotsalaisia kissoja voi käydä ihailemassa mm. Russian Blue Klubbenin kotisivuilla osoitteessa russianblueklubben.se.

Annan pieni perhe kasvaa Jo kolmeviikkoiset pennut tutustuvat hereillä ollessaan heille suureen pentuhuoneeseen, tapailevat kolmiviikkoisen leikkejä keskenään ja kiipeävät syliini kun istahdan huoneen lattialle. Anna löysi perheelleen uuden, pehmeän, viihtyisän ja lämpimän pesäpaikan sängyn alta ja myös alkuperäisen synnytyslaatikon eteen ja viereen laitetut Katzen Deko -pehmopesät kelpaavat torkkujen ottamiseen. Olisiko jo aika korjata synnytyslaatikko pois?
Poika vipeltää jo kovaa vauhtia ympäri huonetta. Julle on hauska poika, jonka touhuja ei voi hymyilematta seurata. Ei haittaa vaikka pään ravistelu saa koko pennun kellahtamaan kumoon. Ylös vaan ja – taas mennään. Harkitsevaisempi tyttö ottaa pakkaspäivinä rauhallisemmin, kellimällä emon kainalossa. Mamman tyttö. Anna myös yrittää pitää tyttärelleen tiukempaa kuria. Julle saa mennä vapaammin. Mamman poika.
Annalla riittää hyvin maitoa eikä vielä ole ollut tarvetta antaa pennuille lisäruokaa. Pikkuhiljaa tutustuvan pennut kuitenkin myös kiinteään ravintoon. Vielä se ei maistu. Ensimmäisen matolääkkeen ne kuitenkin saivat torstaina, täytettyään kolme viikkoa. Molemmat ottivat annoksensa kuitenkin nätisti sormenpäästäni, suupielestä suuhun sujautettuna. Mirrix taisi olla maistuvaa?

”Hana-Bi Sunna Nordic Noir”

”Yule söpöilee minulle ja kameralle loppiaisaamuna”

”Yule kiipesi syliin, oli siskon vuoro vipeltää ympärillä”

”Mitä sitä pieni kissanpoika pakkaspäivänä muuta tarvitsee kuin lämpimän sylin”

Ystäväni Leila, ”Monan Leila”, kävi meillä kylässä keskiviikkona. Leila oli ensimmäinen vieras ihminen, jonka Annan pieni perhe tapasi. Anna suhtautui Leilaan hyvin luottavaisesti ja rennosti esitteli tälle perheensä. Vietimmekin pentuhuoneessa pitkän tovin pennuista, kissoista ja muustakin jutellen. Sani kiipesi Leilan syliin ja nuoli tämän leuan. Leila on jo Monan ottamisesta saakka miettinyt ottavansa tälle jossain vaiheessa kissakaverin ja nyt Sani olisi muuttamassa maaliskuun lopussa Leilan ja Monan luokse Nurmekseen. Olemme Jukan kanssa iloisia Leilan päätöksestä ottaa Sani Monalle kissakaveriksi. Mona on Hana-Bi Venuksen kuu, Hana-Bi Superkuu-pentueesta.

”Jukan sanoin; ”Pennut vipeltää. Ne karkasivat kahdessa päivässä pesästä”.”

”Kodikasta ja kissaisaa, kuvassa on Sani”

”Hana-Bi Yule Nordic Noir”

Nyt pentujen lähdettyä vipeltämään on Lisa kiinnostunut niistä uudella tavalla. Lisa seuraa tarkkaan pentujen liikkeitä, usein patteripesässä loikoillen ja sieltä näitä kurkkien. Lisan katseessa on selvästi ajatus siitä, että näiden kanssa pääsee kohta leikkimään! Lisa on nuori ja leikkisä kissa, joten Sanista ja Jullesta voi olla sille hyvinkin leikkiseuraksi tulevien viikkojen aikana.

Hyvää loppiaista!

”Valmiina valloittamaan vuosi 2017”

Valmiita valloittamaan vuosi 2017 Tältä meistä Jukan kanssa tuntui aamulla puoli kuuden aikaan kun Anna päätti, että nyt on aika pienten nähdä vähän enempi maailmaa, pesälaatikon ulkopuolelta. Heräsin unesta siihen, että Anna laski Yulen varovasti kaulalleni, kainalokuoppaan. ”Miten pehmeä, elinvoimainen ja lämmin tuo pieni pentu onkaan ihoani vastaan”, olivat ensimmäiset ajatukseni ymmärrettyäni, että todellakin, Anna toi minulle pentunsa. Sama toistui hetken päästä Jukan kohdalla Annan kantaessa Sunnan Jukan rinnan päälle lepäämään. Siinä me sitten oltiin, ihmeissämme, Jukka ja minä. Uudenvuodenaattona. Molemmilla oma pentu rinnan päällä lepäämässä. Anna vieressä. Valmiita valloittamaan vuosi 2017 Anna asettui meidän väliimme, ja näin oli hyvä! En ruvennut aamuyön tunteina rakentamaan Annalle uutta pesää, vaan loppuaamun nukuimme näin. Anna, pennut ja me. Sängyn jalkopäissä nukkuivat Mathilda ja Lisa.

Jukalle totesin, että näihän leijonaemokin toimii. Synnyttää piilossa, muusta laumasta erillään, ja kun on sitä mieltä, että pennut ovat valmiita kohtaamaan muun leijonayhteisön tuo ne laumaan.

Aamulla järjestelin Annan pesää uudestaan ja päivän tuo on ollut tyytyväinen siihen. Madalsin pesän reunaa ja toin ulkopuolelle pesän. Pennut ovat aika ajoin kurkkineet pesän reunan yli, ja Sunna jopa piipahti pesän ulkopuolella. Leia on asettunut pesän viereen pesään ja vartioi pentujen uudenvuodenaaton hyvää.

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille Hana-Bi kissoille omistajineen! Hyvää uutta vuotta kaikille teille, jotka olette viihtyneet Hana-Bi kissalan sivuilla vuonna 2016. Hyvää uutta vuotta ystävät, olleen valmiita valloittamaan vuosi 2017!

Kuvassa yllä vasemmalla edessä Sunna ”Sani” ja oikealla Yule ”Julle”

Hana-Bi Nordic Noir (Winter Solstice) -pentue. Ikää kuvassa 13 päivää

annan pennut ovat saaneet nimet Nimiteema tulee keskitalven taitteesta kohti valoa, päivästä, jolloin aurinko on eteläisimmillään ja päivä pohjoisella pallonpuoliskolla lyhyimmillään. Talvipäivänseisaus on vuoden lyhyin päivä ja Annan pennut täyttivät talvipäivänseisauspäivänä yhden viikon.

Vuoden lyhintä päivää on juhlittu monissa kulttuureissa aikojen saatossa. On juhlittu talven ja pimeyden kääntymistä kohti valoa, juhlittu luonnon heräämistä. Roomalaiset juhlivat keskitalvea Saturnalia-juhlassa. 350-luvulla kristillinen joulu sijoitettiin roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivälle, Sol Invictuksen, voittamattoman auringon, päivälle. Muinaisten germaanisten kansojen talvijuhlaa yulea vietettiin kuukalenterin mukaan vaihtelevasti joulukuun alun ja tammikuun alun välillä. Suomen joulu-sana juontaa juurensa tästä keskitalven juhlan muinaisesta nimestä. Kristinuskon levittyä pohjolaan yule yhdistettiin kristillinen jouluun. Keskitalven valoa juhlitaan myös arabi- ja intiaanikulttuureissa ja mm. Japanissa ja Kiinassa. Myös monet pakanauskontoja noudattavat kultit viettävät erityistä juhlaa vuoden pimeimpänä päivänä.

Valo ja valon juhla (Winter Solstice) valikoitui kuin itsestään Annan pentujen nimiteemaksi. ”Valo”. Ovathan nämä sellaisia valon tuojia, pikkupennut. Poika sai nimen Yule, joulu ja tyttö nimen Sunna, aurinko.

Hana-Bi Yule Nordic Noir

Hana-Bi Yule Nordic Noir

Yllä otetut kuvat Yulesta ja alla tämän siskosta Sunnasta on Jukka ottanut jouluaattona ja pennuilla on kuvissa ikää 10 päivää. Anna on suhtautunut koko ajan hyvin rennosti perheen muihin kissoihin ja haluaakin, että muut tytöt viettävät hänen kanssaan aikaa makuuhuoneessa ja pentupesän lähellä. Yulella ja Sunnalla on siis monta doulaa pitämässä näistä huolta yhdessä emon kanssa. Vai onko sittenkin niin, että aitoina doulina ne viihdyttävät ja tukevat emoa pentujen hoidossa tämän viihtyessä pentulaatikolla? Annan mielestä asia on juuri niin. Pennut tuo on hoitanut hyvin ja tunnollisesti ihan itse. Doulat kuvissa ovat Mathilda (Yulen kanssa) ja Lisa. Lisaa pennut alkuun hieman pelottivat, eihän tällä ole aikaisempaa kokemusta pienistä pennuista, mutta Mathilda ja Leia ovat osallistuneet Annan kanssa pentujen hoitamiseen. Pesään ne eivät mene mutta ovat lähellä. Töissä ollessamme Anna saa olla makuuhuoneessa omassa rauhassaan.

Hana-Bi Sunna Nordic Noir

Hana-Bi Sunna Nordic Noir

Hana-Bi Sunna Nordic Noir

Pentujen kehityksen seuraaminen on aina yhtä palkitsevaa ja joulun pyhien aikana tulikin vietettyä paljon aikaa vain pentupesän äärellä pentuja katsellen. Nyt, huomenna 14 päivän iässä, pennut ottavat jo jaloilleen ja tapailevat emoa ja toisiaan tassulla, kuin leikkiä hakien. Ne pesevät kömpelösti tassujaan ja tullessani pesälle nostavat päätään ja katselevat että kuka siellä kurkkii. Voiko siis suloisempaa enää olla!. Molemmat kasvavat hyvin. Söpöliinit. Tyttö on vaaleampi kuin veljensä ja molemmat ovat turkin väriltään vaaleampia kuin emonsa. Pennuilla on kauniit ilmeet. Alla on muutama kuva, jotka onnistuin ottamaan nyt aamupäivällä auringon tullessa esiin pilven takaa.

Leia, yksi Annan doulista

Hana-Bi Sunna Nordic Noir, ikää kuvassa 13 päivää

Hana-Bi Yule Nordic Noir, ikää kuvassa 13 päivää

Annan pentujen kuulumisia voi seurata täällä blogissa ja Hana-Bi kissojen Facebook-seinän kautta osoitteessa www.facebook.com/Hana-Bi Venäjänsiniset Russian Blue. Sivulla käyminen ei vaadi kirjautumista.