Lisan ja Annan pentuja. Kuva Karin Johansson
Suunnitelma oli, että Lisa-kissamme (IC Sini-Hilkan SuhoiSu’s) saisi pennut kesällä 2018 ja Anna (IC Hana-Bi Anna) saisi kolmannen pentueensa myöhemmin syksyllä, Lisan pentujen luovutuksen jälkeen. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan juossut kevään/kesän aikana, joten astutukset venyivät yli suunnitellun. Oltiin jo pitkällä kesässä, alkusyksyssä itseasiassa, kun tyttöjen juoksut alkoivat uudelleen. Tytöt olivat aiemmin, ennen tätä pitkää taukoa, juosseet samanaikaisesti. Näin myös nyt, joten pitkän rauhallisen (ja odottavan) kauden jälkeen meillä oli kotona kaksi äänekästä tyttöä. Jotka halusivat pentuja, nyt!
Jukka oli itseasiassa hän, joka sanoi ääneen miksi et astuttaisi Lisaa ja Annaa samanaikaisesti? Ovathan tytöt hyviä ystäviä keskenään ja osallistuneet aikaisemmin doulan ominaisuudessa toistensa pentujen hoitoon. Seuraava kysymys oli syntyisivätkö pennut samanaikaisesti (astutukset ”samoista” juoksuista) vai astuttaisimmeko ensin toisen tytön ja toisen sitten tämän seuraavaan juoksuun? Tässä suunnitelmassa pentujen ikäeroksi tulisi noin 3 viikkoa. Mitkä olisivat vaihtoehdon edut ja haitat verrattuna siihen, että pennut syntyisivät muutaman päivän sisään?
Vaihtoehdossa astutus samoihin aikoihin minua mietitytti eniten se, että voisiko synnytykseen valmistautuva emo luovuttaa ternimaitonsa jo syntyneille pennuille, ja mitä jos jompikumpi emoista omisi toisen emon pennut synnytyksen jälkeen? Samoin, jos emot synnyttäisivät samanaikaisesti, mutta eri tiloissa, tulisiko jompi kumpi emoista turhan levottomaksi haistaessaan vastasyntyneet ja kuullessaan vikinän pääsemättä näiden luokse? Näiden mietteiden kera päädyn astuttamaan Lisan syyskuun lopussa ja Annan astutuksen siirsin tämän seuraavaan juoksuun. Tässä ratkaisussa pentujen ikäeroksi tulisi noin kolme viikkoa ja emot synnyttäisivät ja pesisivät alkuun omissa tiloissaan.
Annan tyttöpentu ja toinen pojista. Kuva Karin Johansson
Lisan synnytti 22.11. aamulla neljä poikapentua. Annan pennut syntyivät 12.12. varhain aamulla. Annan pentueeseen syntyi kaksi poikaa ja tyttöpentu. Anna oli päättänyt jo muutama päivä ennen laskettua aikaa, että hän haluaa tehdä pesänsä kylpyhuoneeseen ja synnyttää luolakattipesään. Myös Lisa pesi ensimmäisen viikon luolakattipesässä, jonka olin nostanut pentulaatikkoon. Lisan mielestä näin oli hyvä.
Pentueiden ensimmäiset viikot sujuivat tahoillansa hyvin. Emoilla riitti hyvin maitoa ja pennut kasvoivat. Pentupesissä oli siis kaikki hyvin. Annan pennut osoittautuivat jo varhain motorisesti hyvin aktiivisiksi ja kekseliäiksi. Olin laittanut kylpyhuoneen avoinaisen oven eteen vanerisen levyn, jota vasten pennut hyppivät ja jota yrittivät kiivetä ylöspäin. Lisan pojat olivat hyvin tyytyväisiä makuuhuoneemme leikki- ja hoivatarjontaan, heillä ei ollut niinkään kiire lähteä tutkimaan maailmaa huoneen ulkopuolella. Anna-emo ei ollut erityisen kiinnostunut Lisan pentulaatikon pienistä mutta Lisa kävi säännöllisesti Annan pentusturdilla tarkistamassa että kaikki oli myös hänen mielestään pesässä hyvin. Anna tämän myös salli.
Tarkoituksena oli yhdistää pentueet kunhan aika olisi sille sopiva. Missä vaiheessa siis yhdistää kaksi pentuetta, joilla on ikäeroa lähes kolme viikkoa? Päätimme, että pennut ja emot saavat päättää ajankohdan itse. Meidän pennut ovat syntyneet ja viettäneet ensimmäiset viikkonsa yleensä makuuhuoneessamme. Silloin kun olemme kotona ovi on yleensä ollut auki ja oven edessä on tukevasta pahvista tehty portti. Emo ja muut kissat saavat näin halutessaan seurustella keskenään ja, jos emo haluaa enemmän yksityisyyttä, oven voi sulkea. Pennut saavat tulla ulos pentuhuoneesta kun ovat tarpeeksi vanhoja ylittämään pahvi-/vaneriesteen. Päätimme toimia myös Lisan ja Anna tuplapentueiden kanssa kuten ennenkin. Pennut tutustuvat toisiinsa kun tulevat ulos pentuhuoneistä ja tapaavat luontevasti toisensa. Tai siinä vaiheessa kun Lisan vanhemmat pennut menevät omatoimisesti kylpyhuoneeseen tervehtimään pienempiä ”siskoa ja veljiä”.
Lisan neljästä pojasta kuvassa kolme. Kuva Karin Johansson
Kävikin sitten itse asiassa niin, että Annan vikkelät akrobaatit ja Lisan pojat tulivat pois omista huoneistaan liki pitäen samaan aikaan! Lisan pennut olivat tuolloin vähän päälle seitsemän viikkoa ja Annan kolmikko oli noin viisiviikkoinen. Tästä eteenpäin pennut olivat erottamattomat ja emot hoivasivat näitä yhdessä. Kylpyhuoneen lattialämmityksen lämmittämä lattia oli koko ryhmälle mieluisa paikka loikoiluun ja usein maitobaareissa lekotteli, kehräsi ja lämmöstä nautiskeli seitsemän pentua ja kaksi emoa samanaikaisesti.
Kun kotona on seitsemän vauhdikasta, vilkasta ja reipasta pentua, näiden emot ja kaksi muuta aikuista kissaa, arki on hyvin pentutäytteistä. Pennut saivat totta kai nimet, myös kutsumanimet, mutta arjessa laskimme usein ”yksi, kaksi, kolme … ja seitsemän”. Nuppiluku otettiin ruokalautasten äärellä (kaikki syövät, hyvä!) ja illalla nukkumaan mennessä laskettiin ovatko kaikki jo makkarissa. Pennut nukkuivat öisin meidän kanssamme ja illalla nukkumaan mennessä vuoteessa jo odottikin seitsemän pentua, kaksi emoa ja Marta, joka viihtyi pentujen ja emojen seurassa.
Tuplapesueen ainoa tyttöpentu, ”Bettina”, pärjäsi ison poikaryhmän joukossa hyvin. Ainoastaan ruoka-aikaan katsoin hieman sen perään, että ei jäänyt lautasten ääressä ”isoveljiensä” jalkoihin. Leikeissä ketterä ja nokkela Bettina jallitti välillä veljiään miten itse halusi. Kuva Miia Raatikainen
Vauhtia ja tilanteita ei meillä puuttunut, seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Josta yleensä seuraa, että leikkiin liittyvät myös toiset pojat. Ja Bettina. Öisin pennut kuitenkin nukkuivat. Kaikki. Sängyssä. Koko yön. Pennut heräsivät aamulla samaan aikaan minun kanssani. Annan pienet kehittyivät motorisesti ja taidollisesti mielestämmin nopeammin kuin ”normaalisti” ottaessaan mallia vanhemmista ”sisaruksistaan”. Muun muassa tällaisia huomioita teimme tarkkailessamme heidän leikkejään yhdessä.
Viikot tuplapentueen kanssa menivät paremmin kuin hyvin. Haavereita ei tapahtunut, pennut olivat terveitä ja emot sekä viihtyivät että hoitivat pentujaan yhdessä. Leia-mummu halusi aika ajoin omaa yksityisyyttä, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan Leialla ikää jo yli 15 vuotta. Leia vetäytyi halutessaan omaan rauhaansa työhuoneeseen.
Tekisinkö saman uudestaan? Kasvattaisin kaksi pentuetta samanaikaisesti? Miksi en. Seuraavalla kerralla astuttaisin tyttökissat varmasti kuitenkin niin, että pennut syntyisivät suurin piirtein samaan aikaan. Tai korkeintaan noin viikon sisään. Kolme viikkoa on ehkä vähän liian pitkä väli, jos tavoitteena on yhdistää pentueet. Kolmiviikkoisia ei voi vielä yhdistää kuusiviikkoisten kanssa, ei ennen kuin syövät jo itse jonkin verran. Nisillä isommat voivat tuupata pienemmät sivuun ja myös ruokalautasella pienemmät voivat jäädä isompiensa jalkoihin. Toki, moni asia riippuu myös pennuista itsestään. Kasvattajalle on helpompaa kun pentueiden ikäero on pienempi, kolmen viikon ikäero aiheuttaa kuitenkin jonkin verran järjestelyjä arjessa. Mutta silloin kun kaikki menee pennuilla ja emoilla hyvin, kuten meillä nyt meni, kaksi pentuetta ja seitsemän pentua hoituvat siinä kuin yksi pentue, tai kaksi peräkkäin syntyvää pentuetta.
Lisan poikia. Kuva Karin Johansson
Kaikki paitsi yksi saivat omissa kodeissaan kaikki myös kissakaverin tai kissakavereita. Kasvaako isossa penturyhmässä kasvavista pennuissa enemmän kissasosiaalisia? Ehkä. Ehkä ei. Jokainen seitsikosta otettiin kuitenkin kissakaverin taholta vastaan hyvin ja myös pentu itse solahti helposti uuteen omaan kissaryhmäänsä. Annan pojat muuttivat yhdessä omaan kotiin. Meillä kävi kylässä lapsiperheitä ja ilokseni pennut suhtautuivat myös lapsiin luontevasti ja rennosti. Kaksi Lisan pojista muuttivat lapsiperheeseen.
Minusta ja Jukasta oli hienoa seurata miten emot osallistuivat yhdessä toistensa pentujen hoitoon ja kasvattamiseen. Kuin myös Marta ja Leia, heidän osallisuudella on myös ollut merkitystä siihen millaisiksi kisuiksi tuplapennut meillä kasvoivat. En tiedä kuinka moni lukija muistaa 1960-luvulla tehdyn ja 70-luvulla televisiossa esitetyn animaatiosarjan Myrskylinnut? Sarjassa avaruuslaivueen alukset on numeroitu (ja nimetty) ykkösestä ylöspäin. Vitsailimme välillä että tuplat muistuttavat näitä raketteja! Jukka sanoikin leikillään että jokaisen pennun kylkeen pitäisi piirtää esikuviensa mukaisesti numero; pysyisimme luvuissa!
Ykkösestä seitsemään …. Hauska vertaus, joka toimi hyvin tuplapentueiden poikien ja tytön kanssa!
Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ryn jäsenlehdessä Siniset Sanomat 2/2019
Seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Kuva Miia Raatikainen
