Archives for tammikuu 2017

”Nina ja Tivoli”

vuosi alkoi iloisten näyttelykuulumisien merkeissä kun Hana-Bi Tivoli valmistui Champion-titteliin Surokin kansainvälisessä kissanäyttelyssä Lahdessa viikko sitten lauantaina. Tivoli on Hana-Bi Ruusun Nimi -pentueesta ja pojan vanhemmat ovat GIP SC Hana-Bi Timur DVM ja SC Wow Hana-Bi Grey Sky. Tivolin omistaa Nina Roikonen.

”Tivoli Suomen Rotukissayhdistyksen järjestämässä näyttelyssä Lahdessa”

Ruusun Nimi – pennut Sävel, Ilo, Sointu. Hansa ja Tivoli kasvoivat Riitan ja Matin luona Askaisissa, ja pentujen syntymästä tulee tiistaina kuluneeksi vuosi. Riitan ja Matin kanssa valvoimme Tessin synnytystä tammikuun viimeisen viikonlopun perjantai-illan ja lauantaipäivän aina varhaiseen sunnuntai-aamuun, jolloin Tess sitten ilmoitti meille, että nyt on aika ja synnytti reilussa kahdessa tunnissa viisi pontevaa pentua.

”Champion Hana-Bi Tivoli”

Ruusujen synttäreitä vietetään tiistaina 31.1. Kuvat Tivolista ja Ninasta on otettu Lahden näyttelyssä sunnuntaina 22. tammikuuta ja ne on ottanut Pauli Araneva. Kiitos Pauli hienoista kuvista.

Onneksi olkoon Champion-tittelistä Nina ja Tivoli !

”Pehmeät, lämpimät ja hyvältä tuoksuvat”

Pienet Oliot täyttävät huomenna jo kuusi viikkoa! Keskitalvi ei ole parasta aikaa vilkkaiden ja eloisien kissanpoikien kuvaamiseen. Tyydytään siis näihin eilen kännykän kameralla otettuihin kuviin.

”Vietimme viikonloppuna laatuaikaa tämän söpöliinin kanssa. Kuvassa on Annan poika Yule”

”Tämä söpöliini taas tykkää kiivetä jalkaa pitkin aina ylös, ylös syliin saakka. Kuvassa on veljen sisko Sunna”

Annan pennut ovat molemmat jo löytäneet omat kodit , mutta rotuyhdistysten pentulistoilla on pentuja saatavilla useammalla kasvattajalla. Muun muuassa meidän olioden isäkissan, Nikitan kasvatuskodissa Janatuisen kissalassa Seinäjoella kaksi samanikäistä hienoa pikkukissaa etsii vielä omaa kotia.

Jos mielit itsellesi venäjänsinistä kissaa perheenjäseneksi ja lemmikiksi, käy kurkkaamassa rotuyhdistysten kotisivut!

Lopuksi vielä arvoitus: Mikä on pehmeä, lämmin ja tuoksuu hyvältä?

Vastaus: Kissanpoika, joka illalla leikkien päätyttyä käpertyy kainaloosi nukkumaan.

Pennut ovat maistelleet hyvällä ruokahalulla emonmaidonvastikkeella kostutettua jauhelihaa ja käyneet pottakoulua. Hämmentävän ihmeellistä on ihmetellä taas kerran miten nopeasti, ja miten pieninä, kissanpojat oppivat käymään hiekkalaatikolla. Emo lopettaa pentujen pissattamisen ja kakattamisen noin kolmen viikon iässä ja pian nuo käyvät pontevasti hiekkalaatikolla, ja ihan itse. No, ensimmäinen kakka oli sen verran riittinen kokemus kummallekin että pieneen pentuvessaan ahtautuivat sitä tsemppaamaan emon lisäksi doulat Lisa ja Leia.

” Siisti täytyy aina olla! Sanoi kissa hietikolla. Raapi päälle tarpeen teon, pienen sievän santakeon. ” (Lauri Viita: Moraalii)

Viisas pieni kissanpoika!

”Patteripesässä, yhdessä Lisan kanssa”

Lisasta on hauskaa kun pennut leikkivät enemmän ja Lisa viihtyy näiden kanssa nykyään paljon. Pennut kiipeävät jo itse sängylle ja siirtyvät sieltä ”pulkkaliukumäkeä” patteripesään. Lisa kanssa. Pennut hyppivät sängyllä. Lisa myös. Sani kiipesi eilen patteripesän selkää pitkin ikkunanlaudalle ja kulki kivistä ikkunanlautaa pitkin edes takaisin nuuskuttaen kulkiessaan uusia hajuja kuin ajokoira. Ehkä kaikki pennut tekevät näin, mutta meistä se näytti niin uudelta ja hauskalta. Ja viisaalta. Hereillä ollessaan pennut leikkivät keskenään, harjoittelevat ”turnajaisia”, leikkivät rapiseville leluilla tai ovistoppariksi tehdyllä paperitollolla ja kiipeävät syliin halittaviksi ja hellittäviksi. Ja kun heillä on asiaa, kertovat he sen pontevasti maukuen. Myös maailma oven eteen laitetun pahvisen portin takana on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän.

Miksi? Koska pienet siniset osaavat tuon kaiken jo!

”Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

Ystäväni ja kasvattajakolleegat Eva Nilsson (S*Tsaritzas) ja Karin Johansson (SE*Kyanos) Ruotsista olivat viikko sitten viikonloppuna Suomessa ja kävivät meillä sunnnuntaina lounaalla. Karin on lahjakas valokuvaaja ja hänellä on taito kuvata venäjänsinisiä kissoja. Oli Karinin kohteena sitten kolmiviikkoinen kissanpoika tai jo aikuinen kissa, onnistuu hän mielestäni aina tallentamaan kuviinsa jotain olennaista kuvassa olevan kissan persoonasta. Myös näihin, Annan pennuista otettuihin kuviin, on hän onnistunut vangitsemaan pentujen luonteet ja niiden erot.

Tyttö on hieman harkitsevampi ja miettii ensin ennen kuin hyppää kun taas poika on hyvin avoin ja vilpittömästi kaikesta innostuva hämmästelijä.

”Sani 8. tammikuuta 2017. Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

”Julle 8. tammikuuta 2017. Kuva: Karin Johansson, SE*Kyanos”

Eva on kasvattanut venäjänsinisiä 30 vuotta. Pohjoismainen venäjänsininen on lähtöisin Ruotsista. Eva on yksi kasvattajista, joiden työtä rodun ja pohjoismaisen venäjänsinisen tyypin eteen arvostan suuresti. Vanhat Tsaritzas-linjat löytyvät myös oman kasvatukseni kantakissan, Bian (Coaster’s Blue Streak Bee, kasvattaja: Catharina Theve), taustalta, josta olen iloinen.

Ruotsalainen venäjänsininen täyttää tänä vuonna 70 vuotta ja vanhin, yhä toimiva rodun rotuyhdistys Russian Blue Klubben 40 vuotta. Ruotsalaisia kissoja voi käydä ihailemassa mm. Russian Blue Klubbenin kotisivuilla osoitteessa russianblueklubben.se.

Annan pieni perhe kasvaa Jo kolmeviikkoiset pennut tutustuvat hereillä ollessaan heille suureen pentuhuoneeseen, tapailevat kolmiviikkoisen leikkejä keskenään ja kiipeävät syliini kun istahdan huoneen lattialle. Anna löysi perheelleen uuden, pehmeän, viihtyisän ja lämpimän pesäpaikan sängyn alta ja myös alkuperäisen synnytyslaatikon eteen ja viereen laitetut Katzen Deko -pehmopesät kelpaavat torkkujen ottamiseen. Olisiko jo aika korjata synnytyslaatikko pois?
Poika vipeltää jo kovaa vauhtia ympäri huonetta. Julle on hauska poika, jonka touhuja ei voi hymyilematta seurata. Ei haittaa vaikka pään ravistelu saa koko pennun kellahtamaan kumoon. Ylös vaan ja – taas mennään. Harkitsevaisempi tyttö ottaa pakkaspäivinä rauhallisemmin, kellimällä emon kainalossa. Mamman tyttö. Anna myös yrittää pitää tyttärelleen tiukempaa kuria. Julle saa mennä vapaammin. Mamman poika.
Annalla riittää hyvin maitoa eikä vielä ole ollut tarvetta antaa pennuille lisäruokaa. Pikkuhiljaa tutustuvan pennut kuitenkin myös kiinteään ravintoon. Vielä se ei maistu. Ensimmäisen matolääkkeen ne kuitenkin saivat torstaina, täytettyään kolme viikkoa. Molemmat ottivat annoksensa kuitenkin nätisti sormenpäästäni, suupielestä suuhun sujautettuna. Mirrix taisi olla maistuvaa?

”Hana-Bi Sunna Nordic Noir”

”Yule söpöilee minulle ja kameralle loppiaisaamuna”

”Yule kiipesi syliin, oli siskon vuoro vipeltää ympärillä”

”Mitä sitä pieni kissanpoika pakkaspäivänä muuta tarvitsee kuin lämpimän sylin”

Ystäväni Leila, ”Monan Leila”, kävi meillä kylässä keskiviikkona. Leila oli ensimmäinen vieras ihminen, jonka Annan pieni perhe tapasi. Anna suhtautui Leilaan hyvin luottavaisesti ja rennosti esitteli tälle perheensä. Vietimmekin pentuhuoneessa pitkän tovin pennuista, kissoista ja muustakin jutellen. Sani kiipesi Leilan syliin ja nuoli tämän leuan. Leila on jo Monan ottamisesta saakka miettinyt ottavansa tälle jossain vaiheessa kissakaverin ja nyt Sani olisi muuttamassa maaliskuun lopussa Leilan ja Monan luokse Nurmekseen. Olemme Jukan kanssa iloisia Leilan päätöksestä ottaa Sani Monalle kissakaveriksi. Mona on Hana-Bi Venuksen kuu, Hana-Bi Superkuu-pentueesta.

”Jukan sanoin; ”Pennut vipeltää. Ne karkasivat kahdessa päivässä pesästä”.”

”Kodikasta ja kissaisaa, kuvassa on Sani”

”Hana-Bi Yule Nordic Noir”

Nyt pentujen lähdettyä vipeltämään on Lisa kiinnostunut niistä uudella tavalla. Lisa seuraa tarkkaan pentujen liikkeitä, usein patteripesässä loikoillen ja sieltä näitä kurkkien. Lisan katseessa on selvästi ajatus siitä, että näiden kanssa pääsee kohta leikkimään! Lisa on nuori ja leikkisä kissa, joten Sanista ja Jullesta voi olla sille hyvinkin leikkiseuraksi tulevien viikkojen aikana.

Hyvää loppiaista!