Kissan sosiaalinen elämä

Dr.med.vet Tuulia Appleby

PG Dip CARC

Teksti: Luentomuistiinpanojen pohjalta Marianna Ripatti

“Onko kissa sosiaalinen eläin?” Meiltä kissaihmisiltä kysyttäessä vastaus on varmasti yksiselitteisesti “kyllä, kissa on sosiaalinen eläin”. Kissan käyttäytymisen tutkijat ovat kiinnostuneita kissoista populaatioina.. Käyttäytymistieteilijät havainnoivat kissan elinpiiriä ja käyttäytymistä sekä pyrkivät löytämään objektiivisia todisteita kissan sosiaalisista suhteista. Tai vielä tarkemmin sanottuna, tutkijat havainnoivat ja keräävät tietoa mitkä tekijät vaikuttavat kissan sosiaalisissa suhteissa.

“Kissat ovat yksilöitä”. Myös tämän me kissaihmiset varmasti allekirjoitamme päätämme nyökytellen. Kissaliiton terveyspäivällä huhtikuussa luennoineen Tuulia Applebyn sanoin “Kissat ovat yksilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaa ehkäpä enemmän yksilön piirteet kuin lajityypillinen käyttäytyminen. Joitakin lajityypillisiä yhtenäisiä peruspiirteitä kissoissamme kuitenkin on”.

Kissan sosiaalista elämää tarkasteltaessa tulee pitää mielessä kissan domestikaatio eli kissan kesyyntyminen, avaa Tuulia Appleby luentonsa ja pc heijastaa valkokankaalle pienen, ruskean ja hoikan villikissan kuvan. Kotikissan esi-isä on afrikkalainen villikissa (Felis silvestris lybica) ja kissan kesyyntyminen on tapahtunut Egyptissä. Tiedetään, että kissoja on elänyt ihmisten parissa jo 1600 EK. Näitä kissoja voidaan kutsua yhteisellä nimittäjällä “kotikissa”.  Toinen kissan biologiaan liittyvä tekijä, jota voidaan objektiivisesti tarkastella, ja joka vaikuttaa yhä kotikissojemme sosiaalisissa suhteissa, on maanosa, josta kotikissa on kotoisin. Kissa on kotoisin kuivasta ja kuumasta ympäristöstä. Äkkiseltään ei tulisi mieleen, että näillä kahdella seikalla olisi merkitystä sisäkissojemme sosiaalisissa suhteissa, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että näin on. Kissan elimistö on sopeutunut tulemaan toimeen vähäisellä nestemäärällä,  ja juomisella  – tai juomattomuudella – on merkitystä tarkastellessamme kissojen sosiaalisia suhteita monikissatalouksissa. “Mielenkiintoista, kerro lisää”, huomaan innostuvani. Miten kissan maantieteellinen koti ja taipumus vähäiseen juomiseen näkyvät sitten kotikissan sosiaalisissa suhteissa? Mm näihin kysymyksiin saimme vastauksia kissojen käyttäytymistä tutkineen Tuulia  Applebyn luennolla huhtikuussa.

Seuralainen ja hiirikannan kurissa pitäjä

Kissan merkitys ihmiselle on yhä sama kuin 10 000 vuotta sitten, jolta ajalta löytyvät vanhimmat merkit kissan ja ihmisen rinnakkaiselosta.. “Kissa on kiva seuralainen ja erinomainen hiirestäjä”. Toisin kuin koira- tai hevosharrastus “kissa ei ole urheilulaji” Kissan luonteen tuntien ei ihan heti tulekaan mieleen urheilulajia, jonne kissaharrastus voisi laajentua. Kissa-agilityä toki harrastetaan, mutta kokonaisuuden kannalta on agilityharrastus marginaalista eikä voida puhua kissaurheilusta siinä mielessä kuin tätä tavataan koira- ja hevospuolella.

Onko kissa sosiaalinen vai onko kissa itsenäinen?

Kissa metsästää yksin. Kissa ei tarvitse muiden kissojen apua hankkiessaan itselleen ravintoa. Kissa myös päättää itse koska saalistaa ja koska sillä on nälkä. Tämä on ensimmäinen mielessä pidettävä asia tarkastellessamme kissan sosiaalista käyttäytymistä, sanoo Tuulia Appleby. Kissa ei ole ravinnon saannin suhteen riippuvainen sosiaalisesta ryhmästä. Tuulia Appleby huomauttaa, että tämä ei kuitenkaan tarkoita epäsosiaalisuutta. “Oikeissa olosuhteissa kissa on sosiaalinen eläin ja itsenäinen saalistaja viihtyy omassa sosiaalisessa ryhmässään hyvin”. Toisin kuin esimerkiksi koiraeläimillä, kissojen sosiaalisessa ryhmässä ei ole lineaarista hierarkiaa. Jos kissa ei tule toimeen ryhmässä, se lähtee ryhmästä pois. Hierarkinen järjestelmä on kissalle tarpeeton.

Vapaina elävien kissayhteisöjen tarkastelu on antanut tutkijoille mielenkiintoista tietoja kissojen keskinäisistä sosiaalisista suhteista. Kissojen tiedetään muodostavan matriarkaalisia ryhmiä, joissa kissat ovat usein sukua toisilleen. Resurssit eli saatavilla oleva ruoka vaikuttavat ryhmään ja kun ruuasta ei ole pulaa on ryhmä kiinteämpi. Tutkijat ovat havainneet, että sosiaalisessa ryhmässäkin kissat ovat yksilöitä ja kissat, joilla on vähäinen sosiaalinen vaatimus liikkuvat ryhmän reunoilla. Sosiaalisella ryhmällä on mahdollisimman vähän kontakteja ulkopuolisten kissojen kanssa eikä sosiaalinen ryhmä helposti hyväksy ulkopuolisia kissoja ryhmään. Ajan kanssa ulkopuolisten kissojen tulo ryhmään on tosin mahdollista.

Naaraskissat auttavat toisiaan pentujen hoidossa ja toiset naaraat voivat olla mukana jopa synnytyksessä. Myös kollikissojen tiedetään osallistuvan pentujen hoitoon.

Kollikissoilla on oma reviiri, johon sisältyy usein useamman naaraan reviiri. Kollit voivat myös oleskella ryhmässä, jolloin ne jakavat yhteisen reviirin. Kolli oleskelee usein yhden ryhmän seurassa, jolloin sillä on parempi mahdollisuus pariutumiseen ja myös naaraat hyväksyvät ryhmän parissa liikuskelevan kollin helpommin. Kollit taistelevat keskenään naaraista ja astuvat useimpia naaraita. Naaraiden tiedetään päästävän useamman kollin astumaan, jopa peräkkäin. Kollit myös puolustavat ryhmän pentuja vieraita kissoja vastaan.

Viestintä sosiaalisessa ryhmässä

Kissat elävät ryhmissä, joissa kissat ovat sukua toisilleen. Ryhmällä on vähän kontakteja ryhmän ulkopuolisten kissojen kanssa. Kissat saalistavat yksin ja välttävät silloin muita kissoja. Kissat ottavat luonteisesti etäisyyttä toisiin kissoihin. Etäisyyden ottamisen tarkoituksena on pitää muut kissat ulkona omasta ryhmästä. Saman ryhmän kissat viestivät keskenään tervehtimällä toisiaan hipaisemalla kaveria ohi kulkiessa ja “nenuuttamalla”.

Kissojen keskinäistä kieltä tulkittaessa Appleby korostaa, että kissalla on vain vähän tyynnyttelevää viestintää (rauhoittavia signaaleja). Koira viestii omassa ryhmässään monella tapaa toista koiraa tyynnytellen. “Koira viestii ulisemalla, menemällä makuulle, heiluttamalla häntäänsä, läähättämällä, paljastamalla toiselle koiralle vatsansa – kissalta tämän kaltainen viestintä, tyynnyttelevä viestintä, puuttuu lähes kokonaan”. Suurin osa kissan signaaleista on suunnattu lisäämään tai ylläpitämään kissojen välistä etäisyyttä. “Jos riittävä etäisyys kissojen välillä ei toteudu, kissa jättää ryhmän”, sanoo Appleby.

Viestinnän tyypeistä 

Viestinnän tyypit ovat:
* Oflaktorinen eli hankaaminen, raapiminen (myös kynsien hoitoa)
* Ulostaminen ja virtsaaminen

* Visuaalinen eli kehon kieli

* Akustinen eli ääntely.

Kissojen erittämillä feromoneilla on suuri merkitys kissojen keskinäisessä viestinnässä.

Feromonit “vaikuttavat” suoraan kissan keskushermostoon, vaikutus on rauhoittaja ja ne lisäävät kissan turvallisuuden tunnetta. Huomaa, että merkkaaminen ja pissaaminen ovat eri asioita. Kissa merkkaa virtsaamalla, ulostamalla ja raapimalla. Pissalla merkkaaminen tapahtuu yleensä pystysuoraan pintaa kohden, mutta tyttökissat merkkaavat usein myös kyykyssä. Merkkaaminen on oire epämukavuudesta ja lisääntyvä merkkaaminen on oire stressistä. Stressin aiheuttajan selvittäminen voikin sitten olla haastavampaa. Mikä tahansa muutos perheessä (esimerkiksi lapsen syntymä) voi laukaista lisääntyvän merkkaamisen. (Kissat tervehtivät usein toisiaan tai ihmistä värisyttämällä häntäänsä pystysuuntaista pintaa kohden ilman että kissa virtsaa.) Ulostaminen on vahva merkki ja uloste jätetään usein peittämättä. Vapaana liikkuvat kollikissat voivat merkata reviirinsä reunoja ulostamalla tämän “kulmiin”.

Käsittely

“Vähemmän on enemmän” käsiteltäessä kissaa, painottaa Tuulia Appleby. Älä pakota kissaasi vaan opettele myötäelämään sitä, opettaa Appleby kissanomistajia ja eläinlääkäreitä. Eläinlääkärissä anna kissan tulla itse rauhassa kantokopasta ulos ja anna sen tutustua ympäristöön ennen hoito-toimenpiteiden aloittamista. Mitä vähemmän käsiä ja mitä vähemmän henkilöitä on käsittelemässä kissaa kissalle epämukavassa ja pelottavassa tilanteessa sitä varmemmin hoitotoimenpiteet tulevat onnistumaan, summaa Appleby.

Näkökyky, kuulo ja kehonkieli

Kissa näkee violetin, sininen, vihreän ja keltaisen värin mutta ei erota punaista, oranssia ja ruskaa. Kissa ei näe värjä yhtä kirkkaina kuin mitä ihminen ne näkee. Kissalle riittää 1/5 ihmisen tarvitsemasta valosta nähdäkseen hyvin yöllä.

Kissan kuuloaisti on kolme kertaa tarkempi kuin ihmisellä. Ihminen reagoi vahvasti kissan maukumiseen ja ääntely onkin usein opittua (esimerkiksi ruuan pyytäminen).

Silmät ovat sielun peili, myös kissalla. Suuret pupillit viestivät kissan jännittyneisyydestä ja rennolla kissalla pupillit ovat pienet. Korvien asento, lihasjännityksen lisääntyminen, kissan asento kertovat omistajalle kissan mielentilasta. Esimerkkinä Appleby kertoi tilanteesta, joissa kissa omistajansa mukaan “vain räjähti”. Toisena esimerkkinä kuulimme omistajasta, joka toi kissansa eläinlääkärille pukeutuneena nahkarukkasin ja kolmas esimerkki oli eläintenhoitajasta, joka ennen hoitotoimenpiteiden aloittamista veti käsiinsä työmiehen rukkaset ja otti kaapista froteepyyhkeen.    Nahkarukkasia ei välttämättä tarvita eikä kissa “rajahtäisi”, jos omistaja tai eläinlääkäri osaisivat lukea kissan kehonkieltä paremmin. Todellisuudessa pienet merkit epävarmuuden lisääntymisessä olisivat olleet nähtävissä jo aikaisemmin. Nämä pienet merkit jäävät usein huomaamatta, toteaa Appleby. Appleby kuitenkin huomauttaa, että joskus kissan välitön hoito vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä, mm. kissan kietomista pyyhkeeseen.

Useiden kissojen kotitaloudet

Luennon alkuosa käsitteli kissan itsenäisyyttä, resurssien merkitystä sosiaalisissa suhteissa ja kissojen keskinäistä viestintää ja jälkimmäisellä puoliskolla katse kääntyi kissaan lemmikkinä ja siihen millä tavoin kissojen sosiaalinen elämä näkyy lemmikkikissojemme keskinäisissä suhteissa.  Saimme vinkkejä miten ymmärtää oman kissa tarpeita paremmin ja mitä on hyvä ottaa huomioon kun kotona on useampi kissa.

Useiden kissojen kotitaloudet ovat lisääntyneet. Kissat ovat kuitenkin yksilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaavat enemmän yksilön piirteet kuin lajityypillinen käyttäytyminen.

Kuten luennon alkupuolella olimme kuulleet, kissa on hyvissä olosuhteissa sosiaalinen eläin ja viihtyy omassa sosiaalisessa ryhmässään hyvin. Monikissatalouksista puhuttaessa Appleby pyysi kuulijoita muistamaan, että kissojen sosiaalisessa ryhmässä ei ole hierarkiaa ja “luonnossa” kissa lähtee pois ryhmästä jos se ei viihdy siinä. Kissalla on lajityypillisesti vain vähän tyynnyttelevää viestintää ja keskinäiset ristiriidat ratkaistaan vaihtamalla ryhmää. Kissa välttää viimeiseen saakka konfliktia toisen kissan kanssa. Ei myöskään pidä unohtaa että kissa on itsenäinen saalistaja. Sisäkissat eivät hiirestä, mutta ruokailutilanteissa on omistajan hyvä pitää tämä mielessä.

Millaisia vaatimuksia edellä mainitut seikat asettaa kissakodeille ja meille, jotka pidämme kissoja lemmikkeinä?  Tulevatko emot ja tyttäret (ja muut sukulaiskissat) paremmin toimeen kuin toisilleen ei-sukua olevat kissat? Miten sopeuttaa uusi pentu ryhmään ja mikä on sopiva kissamäärä? Miten ymmärtää paremmin kissojen sosiaalisia suhteita? Tuulia kertoi oivan esimerkin havainnollistamaan kissan “ajattelua” uuden kissan tullessa taloon. “Kuvitelkaa teidän perhe. Eräänä päivänä ovikello soi ja ovella seisoo teille täysin vieras henkilö – aikuinen tai lapsi – joka astuu sisään ja sanoo ykskantaan muuttavansa teille asumaan. Miten reagoitte? Tämä outo tyyppi ovella, joka ilmoittaa muuttavansa teille asumaan, voi osoittautua ihan hyväksi tyypiksi ja yhteiselämästä voi tulla antoisaa ja mukavaa, mutta … Että aiot tulla meille asumaan – vai?” Kissat reagoivat tismalleen samalla tavoin kotiin tulevaan uuteen kissaan, pamauttaa Appleby.

“Jotta yhteiselo kissojen kanssa sujuisi, edellyttää se omistajalta tiettyjen kissan sosiaalisen elämän perusperiaatteiden ymmärtämistä.” Tärkein näistä on kissojen yhteensopivuus. Kissat, jotka kokevat olevansa samaa ryhmää, viihtyvät parhaiten yhdessä. Tutkimusten mukaan parhaiten yhdessä viihtyvät veljekset: “Tärkeää on osata tunnistaa kissojen eri ryhmät ja muistaa, että kaksi kissaa samassa taloudessa voivat muodostaa kaksi ryhmää”. Esimerkkinä tästä pc heijastaa valkokankaalle valokuvan, jossa sängyllä nukkuu neljä kissaa. Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että kuvassa nukkuu neljä kissaa yhdessä sängyllä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kissat ovat asettuneet sängyn eri kulmiin, kauaksi toisistaan. Todellisuudessa – luennoitsijan mukaan – kuvassa on neljä kissaa, jotka jokainen muodostaa oman ryhmänsä, neljä ryhmää siis. “Kissat ovat sijoittuneet mahdollisimman kauaksi toisistaan. Kukaan niistä ei kosketa toista ja kissat ovat kääntäneet kaikki toisille selkänsä (ei katsekontaktia)”. Samaan ryhmään kuuluvat kissat viettävät paljon aikaa yhdessä, nuolevat toisiaan ja nukkuvat usein yhdessä. On tärkeää tunnistaa kissojen eri ryhmät ja pitää mielessä, että resurssien (ruoka, lepopaikka, vesi) kohdalla pätevät samat periaatteet kuin villiintyneiden kissojen sosiaalisissa suhteissa, sanoo Appleby. “Resursseja ei jaeta sosiaalisen ryhmän ulkopuolisten kissojen kanssa ja pakottaminen ruokailemaan yhteisistä ruokakupeista tai käyttämään samaa vessaa aiheuttaa sosiaalista stressiä”. Kissa haluaa päättää itse mitä syö, mitä juo, koska käy vessassa ja missä lepää, sanoo Tuulia Appleby.

Perustarpeet monen kissan taloudessa:

1. Tärkeimmät resurssit ovat
vapaasti saatavissa

2. Yksityisyys

3. Mahdollisuus paeta

Sosiaalista sitoutumista vahvistavaa käytöstä:

1. Hoitaminen – vastavuoroinen ja usein konfliktien jälkeen

2. Hankaaminen ja puskeminen

3. Nenällä koskettaminen/haisteleminen
4. Yhdessä lepääminen/nukkuminen.

Ruoka ja juoma

Kissa on yksinsaalistaja, joka ei jaa ruokaa ryhmän kanssa, joten ruokaa tulee olla tarjolla useammassa paikassa ja mielellään koko ajan, neuvoo Tuulia Appleby. “Kissa voi silloin päättää itse koska syö ja missä syö.” Omistajasta ruokailutilanne voi näyttää siltä, että kissat syövät yhdessä. Totta, niin ne tekevätkin kun ruokaa on tarjolla vain yhdessä paikassa ja vain tietyn ajan kerrallaan. Todellisuudessa, jos tarjolla on useampi ruokapaikka, tilanne voi muuttua kotona ihan toisennäköiseksi. “Kissa saa valita missä ja koska syö.” Valinnanmahdollisuus lisää kissan hyvinvointia. Sama pätee Applebyn mukaan juomapaikkoihin. Juoma-astioiden sijoittelussa on hyvä muistaa, että koska kissa on kotoisin kuivalta ja kuumalta aavikkoalueelta, on sen elimistö sopeutunut vähäiseen juomiseen. Jos kissan sosiaalinen ryhmä ei ole oma (kissa kokee, että sillä ei ole vapaata pääsyä juomapaikalla) eikä sillä ole mahdollisuutta (sisäkissa/pienet tilat) lähteä ryhmästä pois, voi se välttää juomista liian pitkään  ja tästä seurata terveysongelmia. Tärkeää siis on, että kissoilla on tarjolla riittävästi ruoka- ja juoma-paikkoja ja kissoilla on näille  vapaa pääsy. Ruoka- ja vesiastiat on hyvä sijoittaa eri paikkoihin. Kissa ei luonnossa luo samassa paikassa missä syö. Myös vessoja tulee olla useampia, pääsääntönä on 1 vessa per kissa + 1 vessa.

Stressin merkitys sairastavuuteen

“Eläinten hyvinvointiin vaikuttavat sekä terveyteen että käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät”. Tunnetilat ovat keskeisiä, sanoo Appleby. Kissa on erityisen herkkä reagoimaan stressiin kehol-laan. Stressi altistaa sairauksille ja sairaus taas ylläpitää stressiä. Kierre on näin helposti valmis. Jo syntyneen kierteen katkaiseminen voi olla vaikeaa.  Kissojen yleisempiä stressiperäisiä sairauksia on idiopaattinen virtsatieinfektio (FLUTD). Jopa 50 -70% kissojen virtsatieongelmista on idiopaattisia. Toinen kissoilla yleinen, stressiperäinen sairaus on kissan psykogeeninen alopesia. Kissa nuolee – usein vatsan alueelta – karvat pois ilman että iholla itsellään näkyisi mitään sairauden tai tulehduksen merkkejä. Stressisairauksien selvittely aloitetaan aina sulkemalla pois oireiden elimelliset syyt. Jos näitä ei löydy, keskitytään hoidossa käyttäytymiseen ja pyritään selvittämään stressiä ylläpitäviä tekijöitä sekä vahvistamaan kissojen hyvinvointia ylläpitäviä tekijöitä.

Monikissatalouksissa kissan hyvinvointia ylläpitäviä asioista ovat resurssien välitön saatavuus (ruoka ja juoma), mahdollisuus yksityisyyteen ja turvapaikka. “Tunnista kissojesi keskinäiset ryhmät” – neuvoo Appleby – “ja jaa kissalan kissat tarpeen mukaan omiksi ryhmiksi.” Kissojen lukumäärä tulee pitää kohtuullisena tiloihin ja omiin resursseihin nähden.”

Tuulia Appleby on suorittanut eläinlääkärintutkinnon Zürichin yliopistossa. Hän on työskennellyt pieneläinten lisääntymisen parissa ja väitteli tohtoriksi steriloitujen narttujen irtsanpidätysongelmista. Hän on suorittanut jatko-opintona lemmikkieläinten käyttäytymistieteen opintokokonaisuuden Southamptonin yliopistossa. Tuulia Appleby työskentelee Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja AB Klinikalla Somerolla.