Vasemmalla Carinan sylissä on kakkospoika, oikealla ykköspoika

”Kakkospoika”. Kuva Carina

Ensimmäisenä syntynyt poika, jota kutsun vielä toistaiseksi nimellä ”Ykköspoika”. Kuva Carina

Ilon pennut kasvavat ja voivat hyvin. Etsin toiselle pojista kotia, joka on lähtökohtaisesti kiinnostunut myös siitä että oma kissa voisi olla myös isäkissa ennen kastraatiota. Myös sijoituskotivaihtoehto on mahdollinen. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä, kerron mielelläni lisää! Toista veljestä on jo kysytty lemmikkikotiin. Kumpi on kumpi, en vielä tiedä.

Pojat täyttävät tänään kolme viikkoa.

Ilo synnytti viikko sitten kaksi reipasta poikapentua. Kuva on otettu 1.10.

Meillä on pentuja!. Ilo synnytti viikko sitten keskiviikkona kaksi poikapentua. Pennut olivat syntyessään hyvän kokoisia 97 ja 107 grammaa. Viikon iässä molemmat ovat tuplanneet syntymäpainonsa. Ensimmäinen viikko pentupesässä on mennyt hyvin. Emo Ilo hoivaa pentujaan rauhallisena ja kokemuksella, ovathan pojat emonsa kolmas pentue. Isä Albert on myös omasta kasvatuksestani ja pentue on Albertin ensimmäinen.

Vasemmalla ykköspoika ja oikealla kakkospoika. Kuva on otettu 1.10. ja pojat ovat kuvassa kuuden päivän ikäisiä

Ykköspoika, ikää kuvassa kuusi päivää

Kakkospoika, ikää kuvassa kuusi päivää

Hana-Bi Ilo, pentueen emo

Hana-Bi Tunturisarake, pentueen isä. Kuva Lotta Palin

Toinen pojista etsii kotia, joka olisi halukas siihen, että pojasta tulisi isäkissa ainakin yhdelle pentueelle ennen kastrointia. Jos harkitset venäjänsinisen kissan hankkimista lemmikiksi ja kiinnostuit ajatuksesta, että oma kissasi voisi olla myös isäkissa kerron mielelläni tästä mahdollisuudeta lisää. Poikia voi tulla katsomaan niiden täytettyä 4 viikkoa. Pennun varaus edellyttää aina tapaamista ja ensimmäinen pentukatselmus soveltuu luontevasti myös tähän tarkoitukseen.

Lisätietoa ja tiedustelut, katso ystävällisesti yhteystiedot.

” Leaving 2018 Happiness once again with lighting strikes of happy moments and feelings is knocking on my door!!! Our 3 generations offspring , IC GR* Silverine Hyperion of Hana-Bi was announced Best Russian Blue for a second year in a row in Finland And 10th overall !!!!! I’m over the clouds <3 proud extremely happy and speechless !!! An Extremely big congrats to all the breeders and friends that have trusted me with their lines, and of course to those that support me with their friendship and guidance all these years - Christos Romanos, GR*Silverine 31.12.2018"

Hyperion paneelissa Kempeleen näyttelyssä kesällä 2018. Kuva Tessa.lv

Hyperion (GIC Silverine Hyperion of Hana-Bi) on vuoden venäjänsininen jo toisena vuotena peräkkäin. Hyperion on helppo ja mukava kissa näyttelyttää. Omaa arvosteluvuoroaan poika odottaa rennosti luolakattipesässään ja tuomarin pöydällä Hyppe on rauhallinen, rento ja esiintyvä. Hyperion on ollut lukuisia kertoja näyttelyn paras venäjänsininen (BIV) ja tuomarin paras uros (NOM), joista kiitoksena poika saavutti tänä vuonna vuoden paras uros 2018 -tittelin.

Hyperionin ensimmäinen näyttely avoimessa luokassa oli tammikuussa 2018 SUROKin talvinäyttely Lahdessa ja nyt tammikuussa 2019 Hyperion saavutti Grand International Champion -tittelin samaisen rotukissayhdistyksen talvinäyttelyssä Hämeenlinnassa.

Hyppen näyttelyvuosi 2018 huipentui lokakuussa Maailmannäyttelyyn Tampereella, jossa Hyperion oli BIV aikuinen venäjänsininen. Ulkomailla kävimme kesällä Ruotsissa, Uppsalassa ja matkasimme yhdessä kasvattajan kanssa näyttelyreissulle Kempeleeseen. Näyttelyvuoteen yhdessä Hyperionin kanssa on mahtunut monta kivaa hetkeä, mukavia kilpakumppanikissoja omistajineen, naurua ja positiivista yhdessä oloa.

FIFe Maailmannäyttely pidettiin vuonna 2018 Tampereella. Kuva Pauli Araneva

Hyperionista tuli vuonna 2018 myös isäkissa ja toiseksi nuorimmat ”pikkuhypet” vilistävät ja temmeltävät tällä hetkellä kotonamme kun Lisa (IC Sini-Hilkan SuhoiSu’s) sai Hyppen kanssa marraskuun lopussa 4 poikapentua. Hyperionilla on jälkeläisiä yhteensä neljän eri tyttökissan kanssa, joista kasvattini Ilo asuu samassa sijoituskodissa. Kissat tulivat joulukuussa toistamiseen kissavanhemmiksi.

Kotioloissa Hyperion on rauhallinen ja seurallinen poika, joka ei tee eroa sille tuleeko viereen, takkatulen loimuun, lekottelemaan jompi kumpi Carinan ja Michaelin venäjänsinisistä tytöistä, jokin perheen simpskuista vai oma pentu.

Kiitämme Hyperionin kasvattajan Christoksen kanssa kaikkia tuomareita, jotka ovat poikaa vuoden aikana arvostelleet kuin myös assistentteja, jotka ovat esiittäneet pojan paneeleissa. Kiitos myös Carinalle ja Michaelille, Hyppen kodille.

Marianna

Julkaistu Venäjänsinisemme ry:n jäsenlehdessä 1/2019

Vuonna 2017 Hyperion oli paras venäjänsininen pentu Suomessa

Lisan ja Annan pentuja. Kuva Karin Johansson

Suunnitelma oli, että Lisa-kissamme (IC Sini-Hilkan SuhoiSu’s) saisi pennut kesällä 2018 ja Anna (IC Hana-Bi Anna) saisi kolmannen pentueensa myöhemmin syksyllä, Lisan pentujen luovutuksen jälkeen. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan juossut kevään/kesän aikana, joten astutukset venyivät yli suunnitellun. Oltiin jo pitkällä kesässä, alkusyksyssä itseasiassa, kun tyttöjen juoksut alkoivat uudelleen. Tytöt olivat aiemmin, ennen tätä pitkää taukoa, juosseet samanaikaisesti. Näin myös nyt, joten pitkän rauhallisen (ja odottavan) kauden jälkeen meillä oli kotona kaksi äänekästä tyttöä. Jotka halusivat pentuja, nyt!



Jukka oli itseasiassa hän, joka sanoi ääneen miksi et astuttaisi Lisaa ja Annaa samanaikaisesti? Ovathan tytöt hyviä ystäviä keskenään ja osallistuneet aikaisemmin doulan ominaisuudessa toistensa pentujen hoitoon. Seuraava kysymys oli syntyisivätkö pennut samanaikaisesti (astutukset ”samoista” juoksuista) vai astuttaisimmeko ensin toisen tytön ja toisen sitten tämän seuraavaan juoksuun? Tässä suunnitelmassa pentujen ikäeroksi tulisi noin 3 viikkoa. Mitkä olisivat vaihtoehdon edut ja haitat verrattuna siihen, että pennut syntyisivät muutaman päivän sisään?

Vaihtoehdossa astutus samoihin aikoihin minua mietitytti eniten se, että voisiko synnytykseen valmistautuva emo luovuttaa ternimaitonsa jo syntyneille pennuille, ja mitä jos jompikumpi emoista omisi toisen emon pennut synnytyksen jälkeen? Samoin, jos emot synnyttäisivät samanaikaisesti, mutta eri tiloissa, tulisiko jompi kumpi emoista turhan levottomaksi haistaessaan vastasyntyneet ja kuullessaan vikinän pääsemättä näiden luokse? Näiden mietteiden kera päädyn astuttamaan Lisan syyskuun lopussa ja Annan astutuksen siirsin tämän seuraavaan juoksuun. Tässä ratkaisussa pentujen ikäeroksi tulisi noin kolme viikkoa ja emot synnyttäisivät ja pesisivät alkuun omissa tiloissaan.

Annan tyttöpentu ja toinen pojista. Kuva Karin Johansson

Lisan synnytti 22.11. aamulla neljä poikapentua. Annan pennut syntyivät 12.12. varhain aamulla. Annan pentueeseen syntyi kaksi poikaa ja tyttöpentu. Anna oli päättänyt jo muutama päivä ennen laskettua aikaa, että hän haluaa tehdä pesänsä kylpyhuoneeseen ja synnyttää luolakattipesään. Myös Lisa pesi ensimmäisen viikon luolakattipesässä, jonka olin nostanut pentulaatikkoon. Lisan mielestä näin oli hyvä. 



Pentueiden ensimmäiset viikot sujuivat tahoillansa hyvin. Emoilla riitti hyvin maitoa ja pennut kasvoivat. Pentupesissä oli siis kaikki hyvin. Annan pennut osoittautuivat jo varhain motorisesti hyvin aktiivisiksi ja kekseliäiksi. Olin laittanut kylpyhuoneen avoinaisen oven eteen vanerisen levyn, jota vasten pennut hyppivät ja jota yrittivät kiivetä ylöspäin. Lisan pojat olivat hyvin tyytyväisiä makuuhuoneemme leikki- ja hoivatarjontaan, heillä ei ollut niinkään kiire lähteä tutkimaan maailmaa huoneen ulkopuolella. Anna-emo ei ollut erityisen kiinnostunut Lisan pentulaatikon pienistä mutta Lisa kävi säännöllisesti Annan pentusturdilla tarkistamassa että kaikki oli myös hänen mielestään pesässä hyvin. Anna tämän myös salli.

Tarkoituksena oli yhdistää pentueet kunhan aika olisi sille sopiva. Missä vaiheessa siis yhdistää kaksi pentuetta, joilla on ikäeroa lähes kolme viikkoa? Päätimme, että pennut ja emot saavat päättää ajankohdan itse. Meidän pennut ovat syntyneet ja viettäneet ensimmäiset viikkonsa yleensä makuuhuoneessamme. Silloin kun olemme kotona ovi on yleensä ollut auki ja oven edessä on tukevasta pahvista tehty portti. Emo ja muut kissat saavat näin halutessaan seurustella keskenään ja, jos emo haluaa enemmän yksityisyyttä, oven voi sulkea. Pennut saavat tulla ulos pentuhuoneesta kun ovat tarpeeksi vanhoja ylittämään pahvi-/vaneriesteen. Päätimme toimia myös Lisan ja Anna tuplapentueiden kanssa kuten ennenkin. Pennut tutustuvat toisiinsa kun tulevat ulos pentuhuoneistä ja tapaavat luontevasti toisensa. Tai siinä vaiheessa kun Lisan vanhemmat pennut menevät omatoimisesti kylpyhuoneeseen tervehtimään pienempiä ”siskoa ja veljiä”.

Lisan neljästä pojasta kuvassa kolme. Kuva Karin Johansson

Kävikin sitten itse asiassa niin, että Annan vikkelät akrobaatit ja Lisan pojat tulivat pois omista huoneistaan liki pitäen samaan aikaan! Lisan pennut olivat tuolloin vähän päälle seitsemän viikkoa ja Annan kolmikko oli noin viisiviikkoinen. Tästä eteenpäin pennut olivat erottamattomat ja emot hoivasivat näitä yhdessä. Kylpyhuoneen lattialämmityksen lämmittämä lattia oli koko ryhmälle mieluisa paikka loikoiluun ja usein maitobaareissa lekotteli, kehräsi ja lämmöstä nautiskeli seitsemän pentua ja kaksi emoa samanaikaisesti.

Kun kotona on seitsemän vauhdikasta, vilkasta ja reipasta pentua, näiden emot ja kaksi muuta aikuista kissaa, arki on hyvin pentutäytteistä. Pennut saivat totta kai nimet, myös kutsumanimet, mutta arjessa laskimme usein ”yksi, kaksi, kolme … ja seitsemän”. Nuppiluku otettiin ruokalautasten äärellä (kaikki syövät, hyvä!) ja illalla nukkumaan mennessä laskettiin ovatko kaikki jo makkarissa. Pennut nukkuivat öisin meidän kanssamme ja illalla nukkumaan mennessä vuoteessa jo odottikin seitsemän pentua, kaksi emoa ja Marta, joka viihtyi pentujen ja emojen seurassa.

Tuplapesueen ainoa tyttöpentu, ”Bettina”, pärjäsi ison poikaryhmän joukossa hyvin. Ainoastaan ruoka-aikaan katsoin hieman sen perään, että ei jäänyt lautasten ääressä ”isoveljiensä” jalkoihin. Leikeissä ketterä ja nokkela Bettina jallitti välillä veljiään miten itse halusi. Kuva Miia Raatikainen

Vauhtia ja tilanteita ei meillä puuttunut, seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Josta yleensä seuraa, että leikkiin liittyvät myös toiset pojat. Ja Bettina. Öisin pennut kuitenkin nukkuivat. Kaikki. Sängyssä. Koko yön. Pennut heräsivät aamulla samaan aikaan minun kanssani. Annan pienet kehittyivät motorisesti ja taidollisesti mielestämmin nopeammin kuin ”normaalisti” ottaessaan mallia vanhemmista ”sisaruksistaan”. Muun muassa tällaisia huomioita teimme tarkkailessamme heidän leikkejään yhdessä.



Viikot tuplapentueen kanssa menivät paremmin kuin hyvin. Haavereita ei tapahtunut, pennut olivat terveitä ja emot sekä viihtyivät että hoitivat pentujaan yhdessä. Leia-mummu halusi aika ajoin omaa yksityisyyttä, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan Leialla ikää jo yli 15 vuotta. Leia vetäytyi halutessaan omaan rauhaansa työhuoneeseen.

Tekisinkö saman uudestaan? Kasvattaisin kaksi pentuetta samanaikaisesti? Miksi en. Seuraavalla kerralla astuttaisin tyttökissat varmasti kuitenkin niin, että pennut syntyisivät suurin piirtein samaan aikaan. Tai korkeintaan noin viikon sisään. Kolme viikkoa on ehkä vähän liian pitkä väli, jos tavoitteena on yhdistää pentueet. Kolmiviikkoisia ei voi vielä yhdistää kuusiviikkoisten kanssa, ei ennen kuin syövät jo itse jonkin verran. Nisillä isommat voivat tuupata pienemmät sivuun ja myös ruokalautasella pienemmät voivat jäädä isompiensa jalkoihin. Toki, moni asia riippuu myös pennuista itsestään. Kasvattajalle on helpompaa kun pentueiden ikäero on pienempi, kolmen viikon ikäero aiheuttaa kuitenkin jonkin verran järjestelyjä arjessa. Mutta silloin kun kaikki menee pennuilla ja emoilla hyvin, kuten meillä nyt meni, kaksi pentuetta ja seitsemän pentua hoituvat siinä kuin yksi pentue, tai kaksi peräkkäin syntyvää pentuetta.

Lisan poikia. Kuva Karin Johansson

Kaikki paitsi yksi saivat omissa kodeissaan kaikki myös kissakaverin tai kissakavereita. Kasvaako isossa penturyhmässä kasvavista pennuissa enemmän kissasosiaalisia? Ehkä. Ehkä ei. Jokainen seitsikosta otettiin kuitenkin kissakaverin taholta vastaan hyvin ja myös pentu itse solahti helposti uuteen omaan kissaryhmäänsä. Annan pojat muuttivat yhdessä omaan kotiin. Meillä kävi kylässä lapsiperheitä ja ilokseni pennut suhtautuivat myös lapsiin luontevasti ja rennosti. Kaksi Lisan pojista muuttivat lapsiperheeseen.

Minusta ja Jukasta oli hienoa seurata miten emot osallistuivat yhdessä toistensa pentujen hoitoon ja kasvattamiseen. Kuin myös Marta ja Leia, heidän osallisuudella on myös ollut merkitystä siihen millaisiksi kisuiksi tuplapennut meillä kasvoivat. 

En tiedä kuinka moni lukija muistaa 1960-luvulla tehdyn ja 70-luvulla televisiossa esitetyn animaatiosarjan Myrskylinnut? Sarjassa avaruuslaivueen alukset on numeroitu (ja nimetty) ykkösestä ylöspäin. Vitsailimme välillä että tuplat muistuttavat näitä raketteja! Jukka sanoikin leikillään että jokaisen pennun kylkeen pitäisi piirtää esikuviensa mukaisesti numero; pysyisimme luvuissa!

Ykkösestä seitsemään …. Hauska vertaus, joka toimi hyvin tuplapentueiden poikien ja tytön kanssa!

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ryn jäsenlehdessä Siniset Sanomat 2/2019

Seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Kuva Miia Raatikainen