Archives for heinäkuu 2016

Kansainvälinen silmäsairauksien erikoiseläinlääkäreille suunnattu ECVO (European College of Veterinary Ophthalmologists)  -tapaaminen järjestettiin toukokuussa Helsingissä. Yksi kokouksen alustuksista käsitteli venäjänsinisen kaihitilannetta ja käynnissä olevaa yhteispohjoismaista kaihitutkimusta. Alustuksen piti Kristiina Narfström, kaihiyhteistyöeläinlääkärimme Ruotsista. Saimme konferenssin jälkeen käyttöömme Kristiinan luentomateriaalin.

Eläinlääkäreiden kaihiyhteistyö käynnistyi vuonna 2010. Keväällä 2015 jo useamman vuoden jatkunut venäjänsinisten silmien peilaustietojen kerääminen ja yhteispohjoismaisen yhteistyön pohjalta käynnistynyt tutkimus oli edennyt pisteeseen, jossa Kristina Narfström, Sari Jalomäki ja Narfströmin yhteistyökumppani Ruotsissa Karin Nygren esittelivät löydöksiä ja tähänastisia tutkimustuloksia ensimmäisen kerran alan tapaamisessa.

Venäjänsinisen rodun kaihi: Kliininen tutkimus
(Cataracts in the Russian blue breed of cat: A clinical study)

Karin Nygren DVM – Sari Jalomäki DVM – Kristina Narfström DVM, PhD, DipECVO
Yhteistyössä: Blå Stjärnans Djursjukhus, Göteborg, Ruotsi / Animagi Apex Eläinklinikka, Helsinki, Suomi / Djursakuten, Tukholma, Ruotsi / University of Missouri, Missouri, USA

Johdanto:

• Sari jalomäki raportoi vuonna 2010 löytäneensä venäjänsinisiltä kissoille ei tyypillisiä kaihimuutoksia.
• Venäjänsininen on pieni rotu maailmanlaajuisesti, Pohjoismaissa 3000 kissaa
• Nyt käynnissä oleva tutkimus käynnistyi Ruotsissa vuonna 2014 yhteistyössä ruotsalaisten ja muiden pohjoismaisten rotuyhdistysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on määrittää perinnölliseksi oletetun kaihin tyyppi, kartoittaa aiheuttajageenit ja kehittää sairauteen geenitesti

Mitä tutkittiin ja miten

• 66 tutkittua kissaa (37 naarasta, 29 urosta)
• Ikähaarukka 3 kuukaudesta 14 vuoteen
• Kaikki kissat tutkittiin Kristina Narfströmin toimesta ja tutkimusmateriaali kerättiin 10 kuukauden aikana
• Silmätutkimus tehtiin ECVO-protokollan mukaisesti
• Geenitutkimusta varten otettiin poskisolunäytteitä seitsemästätoista (17) kissasta, joilla oli todettu eriasteisia kaihimuutoksia sekä neljästätoista (14) tutkimuksessa terveeksi todetusta kissasta Vanhimmat kissat olivat 7-vuotiaita

Tuloksista

• Yleisin löydetty kaihimuoto oli pieni, kolmiomainen tiivistymä linssin nukleuksessa (keskiö) ja/tai korteksin etuosassa (”Y-muoto”, toim. huom.)
• Edellä mainitun lisäksi peilauksissa löytyi jonkin verran muutosta,  jossa kaihimuutos kattoi koko linssin keskiön ja/tai korteksin etu- ja/tai takaosan (”lumipallo”, toim. huom)
• Kuudestakymmenestäkuudesta (66) tutkitusta kissasta eriasteista kaihia löytyi kahdeltakymmeneltäkahdelta (22) kissalta.
• Näistä kuudellatoista (16) kissalla muutokset olivat rodulle ”tyypillisiä” nukleaarisia kaihimuutoksia
• Kuudelta (6) kissalta löytyi sairauden levinnyt muoto
• Sairastuneet kissat olivat iältään  eri ikäisiä, mediaanin ollessa 2.5 – 3.8 vuotta.
• Muutoksia todettiin sekä naaras- että uroskissoilla
• Muita löydöksiä tutkimuksessa olivat: 2 retinoapatiaa, 1 anteriorinen suturalinjan kaihimuutos, 1 anteriorinen, kortikaalinen kaihimuutos, 1 lasiaisen muutos

Sukutauluanalyysia

• Kahdessa tapauksessa kaksi tervettä kissaa olivat saaneet sairaan (kaihimuutoksia) jälkeläisen
• Kaksi sairastunutta kissaa tuottivat sairaan jälkeläisen
• Jälkeläiset edustivat molempia sukupolvia
• Löydökset tukevat autosomaalista resessiivistä periytymismallia (sairastuakseen yksilön on perittävä kummaltakin vanhemmaltaan sama sairauden aiheuttava geeni, toim.huom.)

Keskustelua

• Kissojen kaihista on hyvin vähän tietoa ja julkaisut ovat vanhoja (vv 1974 – 1986)
• Sijainti nukleuksessa (linssin ytimessä), korteksin takaosassa viittaa sairastuvuuteen nuorella iällä
• Nyt tutkituista kissoista vain kolmea (3) on seurattu 1 – 3 vuotta, seurannassa ei ollut todettu sairauden etenemistä
• Miten sairaus käyttäytyy (etenee) vaatii lisäselvitystä ja -tutkimusta
• Kaihin eri muotojen keskinäinen suhde on epäselvä.  Onko kyseessä saman sairauden eri muoto vai eri sairaus?

Johtopäätöksiä

• Venäjänsinisellä rodulla on löytynyt perinnölliseksi oletettava kaihi
• Sukutauluanalyysin mukaan sairauden periytymiskaava olisi autosomaali ja resessiivinen
• Sairauden esiintyvyys on korkea ja molemmat sukupuolet voivat sairastua
• Kaihi näyttäisi puhkeavan nuorella iällä

Kiitämme Kristina Narfströmiä ja Sari Jalomäkeä siitä, että saimme luentomuistiinpanot käyttöömme. Esitelty julkaisu on ensimmäinen, alustava, julkaisua aiheesta. Lisätietoa kaihin merkityksestä rodulle ja kissoillemme saamme sitä mukaan kun tutkimus etenee Missourin yliopistossa USA:ssa. Alkuperäisen PDF-tiedostoa voi kysyä lehden toimituksesta ja se on myös julkaistu suomalaisten kasvattajien Facebook-ryhmässä.

Marianna Ripatti,

Lähde: Cataracts in the Russian blue breed of cat: A clinical study. PDF-tiedosto. Kansainvälinen ECVO-konferenssi, toukokuu 2015, Helsinki.

Venäjänsinisten kaihitutkimus alkoi vuonna 2009 kun venäjänsinisellä kissalla löydettiin sattumalöydöksenä klassinen PRA, etenevä verkkokalvon rappeumasairaus. Tietääksemme PRAta ei ollut aikaisemmin rodusta löytynyt ja löydös aktivoi joukon kasvattajia tutkituttamaan kissojaan laajemmin. PRA osoittautui yksittäiseksi löydökseksi, mutta silmien tutkimisen myötä kissoilta löytyi eriasteisia, linssissä sijaitsevia muutoksia, joista myöhemmin alettiin käyttämään nimitystä nukleaariset kaihimuutokset tai venäjänsinisen kaihimuutokset.
Kaihimuutoksia on tutkittu ja kissoja on seurattu usean vuoden ajan. Seurannassa suurin osa muutoksista on osoittautunut ns. harmittomiksi muutoksiksi linssissä. Muutoksia on kuitenkin, kokonaistilanteen ymmärtämisen kannalta, syytä seurata. Yhteistyöeläinlääkärimme Suomessa on silmäsairauksien ja pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Sari Jalomäki. Jalomäki ottaa vastaan asiakkaita eläinklinikka Animagi Apexissa, Helsingissä. Kaihimuutoksia on löytynyt kissoista myös Ruotsissa ja Tanskassa sekä myös muualla Euroopassa.

Kissan silmiä voidaan tutkia kahdella eri tavalla: epäsuoralla oftalmoskopialla eli silmäpeilauksella ja ERG:llä eli elektroretinografiatutkimuksella. Silmäpeilauksessa kissalle annetaan pupillaa laajentavat tipat noin puoli tuntia ennen tutkimusta, minkä jälkeen silmän pohja ja linssi tutkitaan kirkkaan valolähteen ja linssin avulla. Silmäpeilauksessa silmän muutokset nähdään yleensä yli 1,5-vuotiaalla kissalla. Synnynnäiset silmän muutokset ovat havaittavissa jo 7–8-viikkoisella pennulla, mutta etenevät ja kehittyvät sairaudet eivät herkästi näy nuorella kissalla.

Elektroretinografiassa silmän muutokset näkyvät huomattavan paljon aikaisemmin kuin oftalmoskopiassa. ERG on verkkokalvon valoa aistivien solujen eli fotoreseptorien (sauva- ja tappisolut) toimintaa mittaava tutkimus, ja se tehdään nukutuksessa. Kissan silmiin asetetaan voimakkaan valoaistimuksen aiheuttavat ”kontaktilinssit” ja silmän solujen vasteet mitataan päähän kiinnitettävien elektrodien avulla. Abessinialaisille ja somaleille tehdään ERG-tutkimuksia, mutta venäjänsinisille niitä ei ole tehty.

Venäjänsinisen kaihimuutokset sijaitsevat usein linssin ytimessä eli nukleuksessa (nukleaarinen kaihi) tai nukleuksen edessä (anterior) tai takana (posterior) nukleukseen nähden. Muutokset voivat olla yksittäisiä pisteitä linssissä mutta usein havaittu muutos on pallomainen tiivistymä (”lumipallo”, ”pöly”), jonka sisällä piirtyy Y-muotoinen kuvio. Osalla kissoista muutos on ollut selvästi nähtävissä paljain silmin. Sari Jalomäen mukaan rodun silmätilanne Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä kohtalaisen hyvältä. Tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon mukaan näyttää siltä, että löydetyt pienet muutokset, lumipallot ja pölyt eivät etene. Lumipallot ja pölyt merkitään silmäpeilauskaavakkeeseen (kuva) pisteillä ja tekstiosassa on maininta pisteistä, pölystä tai lumipalloista. Vähäisten muutosten kohdalla silmäpeilauskaavakkeessa on usein maininta “ei merkitystä”. Kuitenkin myös näitä pieniä muutoksia olisi hyvä seurata.

Kaihimuutoksia on löytynyt myös linssin kuorikerroksen alueelta. Löydöksistä käytetään nimitystä kortikaalinen eli linssin kuorikerroksen kaihi. Kortikaalinen kaihi on usein aggressiivisempi kuin linssin ytimessä sijaitseva kaihi, sairaus on etenevä ja vaatii usein leikkaushoidon.

Silmät voidaan tutkia kaihimuutosten suhteen jo pennulta ja osa kasvattajista tutkituttaakin pentujen silmät ennen luovutusta.

Suomalainen kaihitutkimus avaa ovia kansainvälisesti

Suomalainen kaihitutkimus on tehnyt uranuurtavaa työtä keräämällä ja tallentamalla tietoa kansainvälistä kaihitutkimusta varten.  Työmme teki vuonna 2014 merkittävän harppauksen kun kaihiyhteistyö laajeni yhteispohjoismaiseksi yhteistyöksi ja saimme mukaan tutkimukseen yhden maailman johtavista silmäsairauksien erikoiseläinlääkäreistä., Kristina Narfströmin Ruotsista. Narfström ja Jalomäki ovat kollegoja ja tekevät yhteistyötä myös venäjänsinisten kaihitutkimuksen tiimoilta. Suomalaisilta kissoilta kerätyistä veri- ja poskisolunäytteistä alkanut kaihitutkimus etenee, nyt USA:ssa, yhteistyössä tutkijoiden ja pohjoismaisten kasvattajien ja rotuyhdistysten kesken.

Tietoa kerätään yhteiseen tietokantaan

Suomalaisten, silmäpeilattujen kissojen tietokantaan on tallennettu 154 peilatun kissan tulokset (tilanne 15.5.2015). Tietokantaa ylläpitää Suomen Venäjänsiniset ry. Peilattuja kissoja on varmasti enemmän, mutta kaikkia peilaustuloksia ei ole lähetetty yhteisrekisteriin. Peilatut kissat ovat eri-ikäisiä. Kaihitutkimuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää kerätä mahdollisimman paljon tietoa yhteen rekisteriin. Kaikki eivät kuitenkaan halua kissojensa tietoja tallennettavan rotuyhdistyksen toimesta ja tietojen tallentamiseen tulee olla aina kissan omistajan lupa. Rotuyhdistykset eivät lähetä yksittäisten kissojen tietoja tutkijoille. Kissojen tutkimustieto kulkee tutkijoille Sari Jalomäen kautta. Animagi Apexissa peilatuista kissoista lähtee automaattisesti tieto Kristina Narfströmin tutkimusryhmälle ja, jos kissan omistaja antaa luvan, kaihitietokantaan. Jos peilaat kissasi jollain muulla silmätautien erikoiseläinlääkärillä, pyydä häntä lähettämään peilaustuloksesta kopio Sari Jalomäelle Helsinkiin.

Pohjoismainen kaihiyhteistyö

Pohjoismainen kaihityöryhmä perustettiin syksyllä 2013. Työryhmässä on edustus kaikista pohjoismaisista rotuyhdistyksistä. Työryhmän tavoitteena on koordinoida venäjänsinisen kaihitutkimusta yhdessä pohjoismaisten yhteistyöeläinlääkäreiden kanssa. Ryhmään kuuluu oma yhteistyöeläinlääkäri jokaisesta Pohjoismaasta, koordinoivana eläinlääkärinä toimii siis Kristiina Narfström. Narfströmin työryhmän tutkimuksessa on mukana kissoja Suomesta, Ruotsista ja muista Pohjoismaista, tutkimuksen tavoitteena on geenitesti. Tutkimusta tehdään USAssa Kristina Narfströmin koordinoiman tutkimusryhmän toimesta. Tutkimukseen on nyt saatu hyvin kissoja ja myös tutkimuksen rahoitus alkaa olla kunnossa. Tutkijat toivovat pian pääsevänsä ajamaan geenikarttoja ja etsimään sairauden aiheuttavaa/aiheuttavia geenejä!

Sukutauluja tarvitaan.

Kristina Narfström tarvitsee peilattujen kissojen sukutaulut. Sukutaulut lähettää Narftrömille keskitetysti Sari Jalomäki. Jos peilaat kissasi jollain toisella silmätautien erikoiseläinlääkärillä, pyydä peilaavaa eläinlääkäriä ottamaan kopio kissasi sukutaulusta ja lähettämään se Sari Jalomäelle.

Heräsikö kysymyksiä, miten tutkimukseen?

Silmäpeilauksia kissoille tekevät ECVO (European College of Veterinary Ophthalmologists) –pätevyyden suorittaneet silmäsairauksien erikoiseläinlääkärit. Ota yhteyttä oman kissasi kasvattajaan, hän osaa neuvoa missä tutkitaan, mitä silmätutkimuksessa tapahtuu ja minne lähettää tutkimustuloksia. Lisätietoja antavat myös rotuyhdistysten kaihiyhteyshenkilöt, joiden yhteystiedot löytyvät mm rotuyhdistysten kotisivuilta. Venäjänsinisten kaihitilanteesta ja kaihitutkimuksen etenemisestä tiedotetaan tarpeen mukaan jäsenlehdissä, kotisivuilla ja/tai yhdistysten Facebook-seinällä. Jos sinulle tulee mitä tahansa kysyttävää venäjänsinisen kaihiin liittyen tai lukemasi herätti sinussa lisäkysymyksiä, älä epäröi ottaa yhteyttä oman kissasi kasvattajaan tai yhdistyksesi kaihiyhteyshenkilöihin.

Marianna Ripatti, kaihiyhteistyöhenkilö

Venäjänsinisemme ry

Sari Jalomäki on vuorotteluvapaalla 1.9.2015-6.1.2016 (toim.huom)

Kissan sosiaalinen elämä

Dr.med.vet Tuulia Appleby

PG Dip CARC

Teksti: Luentomuistiinpanojen pohjalta Marianna Ripatti

“Onko kissa sosiaalinen eläin?” Meiltä kissaihmisiltä kysyttäessä vastaus on varmasti yksiselitteisesti “kyllä, kissa on sosiaalinen eläin”. Kissan käyttäytymisen tutkijat ovat kiinnostuneita kissoista populaatioina.. Käyttäytymistieteilijät havainnoivat kissan elinpiiriä ja käyttäytymistä sekä pyrkivät löytämään objektiivisia todisteita kissan sosiaalisista suhteista. Tai vielä tarkemmin sanottuna, tutkijat havainnoivat ja keräävät tietoa mitkä tekijät vaikuttavat kissan sosiaalisissa suhteissa.

“Kissat ovat yksilöitä”. Myös tämän me kissaihmiset varmasti allekirjoitamme päätämme nyökytellen. Kissaliiton terveyspäivällä huhtikuussa luennoineen Tuulia Applebyn sanoin “Kissat ovat yksilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaa ehkäpä enemmän yksilön piirteet kuin lajityypillinen käyttäytyminen. Joitakin lajityypillisiä yhtenäisiä peruspiirteitä kissoissamme kuitenkin on”.

Kissan sosiaalista elämää tarkasteltaessa tulee pitää mielessä kissan domestikaatio eli kissan kesyyntyminen, avaa Tuulia Appleby luentonsa ja pc heijastaa valkokankaalle pienen, ruskean ja hoikan villikissan kuvan. Kotikissan esi-isä on afrikkalainen villikissa (Felis silvestris lybica) ja kissan kesyyntyminen on tapahtunut Egyptissä. Tiedetään, että kissoja on elänyt ihmisten parissa jo 1600 EK. Näitä kissoja voidaan kutsua yhteisellä nimittäjällä “kotikissa”.  Toinen kissan biologiaan liittyvä tekijä, jota voidaan objektiivisesti tarkastella, ja joka vaikuttaa yhä kotikissojemme sosiaalisissa suhteissa, on maanosa, josta kotikissa on kotoisin. Kissa on kotoisin kuivasta ja kuumasta ympäristöstä. Äkkiseltään ei tulisi mieleen, että näillä kahdella seikalla olisi merkitystä sisäkissojemme sosiaalisissa suhteissa, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että näin on. Kissan elimistö on sopeutunut tulemaan toimeen vähäisellä nestemäärällä,  ja juomisella  – tai juomattomuudella – on merkitystä tarkastellessamme kissojen sosiaalisia suhteita monikissatalouksissa. “Mielenkiintoista, kerro lisää”, huomaan innostuvani. Miten kissan maantieteellinen koti ja taipumus vähäiseen juomiseen näkyvät sitten kotikissan sosiaalisissa suhteissa? Mm näihin kysymyksiin saimme vastauksia kissojen käyttäytymistä tutkineen Tuulia  Applebyn luennolla huhtikuussa.

Seuralainen ja hiirikannan kurissa pitäjä

Kissan merkitys ihmiselle on yhä sama kuin 10 000 vuotta sitten, jolta ajalta löytyvät vanhimmat merkit kissan ja ihmisen rinnakkaiselosta.. “Kissa on kiva seuralainen ja erinomainen hiirestäjä”. Toisin kuin koira- tai hevosharrastus “kissa ei ole urheilulaji” Kissan luonteen tuntien ei ihan heti tulekaan mieleen urheilulajia, jonne kissaharrastus voisi laajentua. Kissa-agilityä toki harrastetaan, mutta kokonaisuuden kannalta on agilityharrastus marginaalista eikä voida puhua kissaurheilusta siinä mielessä kuin tätä tavataan koira- ja hevospuolella.

Onko kissa sosiaalinen vai onko kissa itsenäinen?

Kissa metsästää yksin. Kissa ei tarvitse muiden kissojen apua hankkiessaan itselleen ravintoa. Kissa myös päättää itse koska saalistaa ja koska sillä on nälkä. Tämä on ensimmäinen mielessä pidettävä asia tarkastellessamme kissan sosiaalista käyttäytymistä, sanoo Tuulia Appleby. Kissa ei ole ravinnon saannin suhteen riippuvainen sosiaalisesta ryhmästä. Tuulia Appleby huomauttaa, että tämä ei kuitenkaan tarkoita epäsosiaalisuutta. “Oikeissa olosuhteissa kissa on sosiaalinen eläin ja itsenäinen saalistaja viihtyy omassa sosiaalisessa ryhmässään hyvin”. Toisin kuin esimerkiksi koiraeläimillä, kissojen sosiaalisessa ryhmässä ei ole lineaarista hierarkiaa. Jos kissa ei tule toimeen ryhmässä, se lähtee ryhmästä pois. Hierarkinen järjestelmä on kissalle tarpeeton.

Vapaina elävien kissayhteisöjen tarkastelu on antanut tutkijoille mielenkiintoista tietoja kissojen keskinäisistä sosiaalisista suhteista. Kissojen tiedetään muodostavan matriarkaalisia ryhmiä, joissa kissat ovat usein sukua toisilleen. Resurssit eli saatavilla oleva ruoka vaikuttavat ryhmään ja kun ruuasta ei ole pulaa on ryhmä kiinteämpi. Tutkijat ovat havainneet, että sosiaalisessa ryhmässäkin kissat ovat yksilöitä ja kissat, joilla on vähäinen sosiaalinen vaatimus liikkuvat ryhmän reunoilla. Sosiaalisella ryhmällä on mahdollisimman vähän kontakteja ulkopuolisten kissojen kanssa eikä sosiaalinen ryhmä helposti hyväksy ulkopuolisia kissoja ryhmään. Ajan kanssa ulkopuolisten kissojen tulo ryhmään on tosin mahdollista.

Naaraskissat auttavat toisiaan pentujen hoidossa ja toiset naaraat voivat olla mukana jopa synnytyksessä. Myös kollikissojen tiedetään osallistuvan pentujen hoitoon.

Kollikissoilla on oma reviiri, johon sisältyy usein useamman naaraan reviiri. Kollit voivat myös oleskella ryhmässä, jolloin ne jakavat yhteisen reviirin. Kolli oleskelee usein yhden ryhmän seurassa, jolloin sillä on parempi mahdollisuus pariutumiseen ja myös naaraat hyväksyvät ryhmän parissa liikuskelevan kollin helpommin. Kollit taistelevat keskenään naaraista ja astuvat useimpia naaraita. Naaraiden tiedetään päästävän useamman kollin astumaan, jopa peräkkäin. Kollit myös puolustavat ryhmän pentuja vieraita kissoja vastaan.

Viestintä sosiaalisessa ryhmässä

Kissat elävät ryhmissä, joissa kissat ovat sukua toisilleen. Ryhmällä on vähän kontakteja ryhmän ulkopuolisten kissojen kanssa. Kissat saalistavat yksin ja välttävät silloin muita kissoja. Kissat ottavat luonteisesti etäisyyttä toisiin kissoihin. Etäisyyden ottamisen tarkoituksena on pitää muut kissat ulkona omasta ryhmästä. Saman ryhmän kissat viestivät keskenään tervehtimällä toisiaan hipaisemalla kaveria ohi kulkiessa ja “nenuuttamalla”.

Kissojen keskinäistä kieltä tulkittaessa Appleby korostaa, että kissalla on vain vähän tyynnyttelevää viestintää (rauhoittavia signaaleja). Koira viestii omassa ryhmässään monella tapaa toista koiraa tyynnytellen. “Koira viestii ulisemalla, menemällä makuulle, heiluttamalla häntäänsä, läähättämällä, paljastamalla toiselle koiralle vatsansa – kissalta tämän kaltainen viestintä, tyynnyttelevä viestintä, puuttuu lähes kokonaan”. Suurin osa kissan signaaleista on suunnattu lisäämään tai ylläpitämään kissojen välistä etäisyyttä. “Jos riittävä etäisyys kissojen välillä ei toteudu, kissa jättää ryhmän”, sanoo Appleby.

Viestinnän tyypeistä 

Viestinnän tyypit ovat:
* Oflaktorinen eli hankaaminen, raapiminen (myös kynsien hoitoa)
* Ulostaminen ja virtsaaminen

* Visuaalinen eli kehon kieli

* Akustinen eli ääntely.

Kissojen erittämillä feromoneilla on suuri merkitys kissojen keskinäisessä viestinnässä.

Feromonit “vaikuttavat” suoraan kissan keskushermostoon, vaikutus on rauhoittaja ja ne lisäävät kissan turvallisuuden tunnetta. Huomaa, että merkkaaminen ja pissaaminen ovat eri asioita. Kissa merkkaa virtsaamalla, ulostamalla ja raapimalla. Pissalla merkkaaminen tapahtuu yleensä pystysuoraan pintaa kohden, mutta tyttökissat merkkaavat usein myös kyykyssä. Merkkaaminen on oire epämukavuudesta ja lisääntyvä merkkaaminen on oire stressistä. Stressin aiheuttajan selvittäminen voikin sitten olla haastavampaa. Mikä tahansa muutos perheessä (esimerkiksi lapsen syntymä) voi laukaista lisääntyvän merkkaamisen. (Kissat tervehtivät usein toisiaan tai ihmistä värisyttämällä häntäänsä pystysuuntaista pintaa kohden ilman että kissa virtsaa.) Ulostaminen on vahva merkki ja uloste jätetään usein peittämättä. Vapaana liikkuvat kollikissat voivat merkata reviirinsä reunoja ulostamalla tämän “kulmiin”.

Käsittely

“Vähemmän on enemmän” käsiteltäessä kissaa, painottaa Tuulia Appleby. Älä pakota kissaasi vaan opettele myötäelämään sitä, opettaa Appleby kissanomistajia ja eläinlääkäreitä. Eläinlääkärissä anna kissan tulla itse rauhassa kantokopasta ulos ja anna sen tutustua ympäristöön ennen hoito-toimenpiteiden aloittamista. Mitä vähemmän käsiä ja mitä vähemmän henkilöitä on käsittelemässä kissaa kissalle epämukavassa ja pelottavassa tilanteessa sitä varmemmin hoitotoimenpiteet tulevat onnistumaan, summaa Appleby.

Näkökyky, kuulo ja kehonkieli

Kissa näkee violetin, sininen, vihreän ja keltaisen värin mutta ei erota punaista, oranssia ja ruskaa. Kissa ei näe värjä yhtä kirkkaina kuin mitä ihminen ne näkee. Kissalle riittää 1/5 ihmisen tarvitsemasta valosta nähdäkseen hyvin yöllä.

Kissan kuuloaisti on kolme kertaa tarkempi kuin ihmisellä. Ihminen reagoi vahvasti kissan maukumiseen ja ääntely onkin usein opittua (esimerkiksi ruuan pyytäminen).

Silmät ovat sielun peili, myös kissalla. Suuret pupillit viestivät kissan jännittyneisyydestä ja rennolla kissalla pupillit ovat pienet. Korvien asento, lihasjännityksen lisääntyminen, kissan asento kertovat omistajalle kissan mielentilasta. Esimerkkinä Appleby kertoi tilanteesta, joissa kissa omistajansa mukaan “vain räjähti”. Toisena esimerkkinä kuulimme omistajasta, joka toi kissansa eläinlääkärille pukeutuneena nahkarukkasin ja kolmas esimerkki oli eläintenhoitajasta, joka ennen hoitotoimenpiteiden aloittamista veti käsiinsä työmiehen rukkaset ja otti kaapista froteepyyhkeen.    Nahkarukkasia ei välttämättä tarvita eikä kissa “rajahtäisi”, jos omistaja tai eläinlääkäri osaisivat lukea kissan kehonkieltä paremmin. Todellisuudessa pienet merkit epävarmuuden lisääntymisessä olisivat olleet nähtävissä jo aikaisemmin. Nämä pienet merkit jäävät usein huomaamatta, toteaa Appleby. Appleby kuitenkin huomauttaa, että joskus kissan välitön hoito vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä, mm. kissan kietomista pyyhkeeseen.

Useiden kissojen kotitaloudet

Luennon alkuosa käsitteli kissan itsenäisyyttä, resurssien merkitystä sosiaalisissa suhteissa ja kissojen keskinäistä viestintää ja jälkimmäisellä puoliskolla katse kääntyi kissaan lemmikkinä ja siihen millä tavoin kissojen sosiaalinen elämä näkyy lemmikkikissojemme keskinäisissä suhteissa.  Saimme vinkkejä miten ymmärtää oman kissa tarpeita paremmin ja mitä on hyvä ottaa huomioon kun kotona on useampi kissa.

Useiden kissojen kotitaloudet ovat lisääntyneet. Kissat ovat kuitenkin yksilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaavat enemmän yksilön piirteet kuin lajityypillinen käyttäytyminen.

Kuten luennon alkupuolella olimme kuulleet, kissa on hyvissä olosuhteissa sosiaalinen eläin ja viihtyy omassa sosiaalisessa ryhmässään hyvin. Monikissatalouksista puhuttaessa Appleby pyysi kuulijoita muistamaan, että kissojen sosiaalisessa ryhmässä ei ole hierarkiaa ja “luonnossa” kissa lähtee pois ryhmästä jos se ei viihdy siinä. Kissalla on lajityypillisesti vain vähän tyynnyttelevää viestintää ja keskinäiset ristiriidat ratkaistaan vaihtamalla ryhmää. Kissa välttää viimeiseen saakka konfliktia toisen kissan kanssa. Ei myöskään pidä unohtaa että kissa on itsenäinen saalistaja. Sisäkissat eivät hiirestä, mutta ruokailutilanteissa on omistajan hyvä pitää tämä mielessä.

Millaisia vaatimuksia edellä mainitut seikat asettaa kissakodeille ja meille, jotka pidämme kissoja lemmikkeinä?  Tulevatko emot ja tyttäret (ja muut sukulaiskissat) paremmin toimeen kuin toisilleen ei-sukua olevat kissat? Miten sopeuttaa uusi pentu ryhmään ja mikä on sopiva kissamäärä? Miten ymmärtää paremmin kissojen sosiaalisia suhteita? Tuulia kertoi oivan esimerkin havainnollistamaan kissan “ajattelua” uuden kissan tullessa taloon. “Kuvitelkaa teidän perhe. Eräänä päivänä ovikello soi ja ovella seisoo teille täysin vieras henkilö – aikuinen tai lapsi – joka astuu sisään ja sanoo ykskantaan muuttavansa teille asumaan. Miten reagoitte? Tämä outo tyyppi ovella, joka ilmoittaa muuttavansa teille asumaan, voi osoittautua ihan hyväksi tyypiksi ja yhteiselämästä voi tulla antoisaa ja mukavaa, mutta … Että aiot tulla meille asumaan – vai?” Kissat reagoivat tismalleen samalla tavoin kotiin tulevaan uuteen kissaan, pamauttaa Appleby.

“Jotta yhteiselo kissojen kanssa sujuisi, edellyttää se omistajalta tiettyjen kissan sosiaalisen elämän perusperiaatteiden ymmärtämistä.” Tärkein näistä on kissojen yhteensopivuus. Kissat, jotka kokevat olevansa samaa ryhmää, viihtyvät parhaiten yhdessä. Tutkimusten mukaan parhaiten yhdessä viihtyvät veljekset: “Tärkeää on osata tunnistaa kissojen eri ryhmät ja muistaa, että kaksi kissaa samassa taloudessa voivat muodostaa kaksi ryhmää”. Esimerkkinä tästä pc heijastaa valkokankaalle valokuvan, jossa sängyllä nukkuu neljä kissaa. Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että kuvassa nukkuu neljä kissaa yhdessä sängyllä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kissat ovat asettuneet sängyn eri kulmiin, kauaksi toisistaan. Todellisuudessa – luennoitsijan mukaan – kuvassa on neljä kissaa, jotka jokainen muodostaa oman ryhmänsä, neljä ryhmää siis. “Kissat ovat sijoittuneet mahdollisimman kauaksi toisistaan. Kukaan niistä ei kosketa toista ja kissat ovat kääntäneet kaikki toisille selkänsä (ei katsekontaktia)”. Samaan ryhmään kuuluvat kissat viettävät paljon aikaa yhdessä, nuolevat toisiaan ja nukkuvat usein yhdessä. On tärkeää tunnistaa kissojen eri ryhmät ja pitää mielessä, että resurssien (ruoka, lepopaikka, vesi) kohdalla pätevät samat periaatteet kuin villiintyneiden kissojen sosiaalisissa suhteissa, sanoo Appleby. “Resursseja ei jaeta sosiaalisen ryhmän ulkopuolisten kissojen kanssa ja pakottaminen ruokailemaan yhteisistä ruokakupeista tai käyttämään samaa vessaa aiheuttaa sosiaalista stressiä”. Kissa haluaa päättää itse mitä syö, mitä juo, koska käy vessassa ja missä lepää, sanoo Tuulia Appleby.

Perustarpeet monen kissan taloudessa:

1. Tärkeimmät resurssit ovat
vapaasti saatavissa

2. Yksityisyys

3. Mahdollisuus paeta

Sosiaalista sitoutumista vahvistavaa käytöstä:

1. Hoitaminen – vastavuoroinen ja usein konfliktien jälkeen

2. Hankaaminen ja puskeminen

3. Nenällä koskettaminen/haisteleminen
4. Yhdessä lepääminen/nukkuminen.

Ruoka ja juoma

Kissa on yksinsaalistaja, joka ei jaa ruokaa ryhmän kanssa, joten ruokaa tulee olla tarjolla useammassa paikassa ja mielellään koko ajan, neuvoo Tuulia Appleby. “Kissa voi silloin päättää itse koska syö ja missä syö.” Omistajasta ruokailutilanne voi näyttää siltä, että kissat syövät yhdessä. Totta, niin ne tekevätkin kun ruokaa on tarjolla vain yhdessä paikassa ja vain tietyn ajan kerrallaan. Todellisuudessa, jos tarjolla on useampi ruokapaikka, tilanne voi muuttua kotona ihan toisennäköiseksi. “Kissa saa valita missä ja koska syö.” Valinnanmahdollisuus lisää kissan hyvinvointia. Sama pätee Applebyn mukaan juomapaikkoihin. Juoma-astioiden sijoittelussa on hyvä muistaa, että koska kissa on kotoisin kuivalta ja kuumalta aavikkoalueelta, on sen elimistö sopeutunut vähäiseen juomiseen. Jos kissan sosiaalinen ryhmä ei ole oma (kissa kokee, että sillä ei ole vapaata pääsyä juomapaikalla) eikä sillä ole mahdollisuutta (sisäkissa/pienet tilat) lähteä ryhmästä pois, voi se välttää juomista liian pitkään  ja tästä seurata terveysongelmia. Tärkeää siis on, että kissoilla on tarjolla riittävästi ruoka- ja juoma-paikkoja ja kissoilla on näille  vapaa pääsy. Ruoka- ja vesiastiat on hyvä sijoittaa eri paikkoihin. Kissa ei luonnossa luo samassa paikassa missä syö. Myös vessoja tulee olla useampia, pääsääntönä on 1 vessa per kissa + 1 vessa.

Stressin merkitys sairastavuuteen

“Eläinten hyvinvointiin vaikuttavat sekä terveyteen että käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät”. Tunnetilat ovat keskeisiä, sanoo Appleby. Kissa on erityisen herkkä reagoimaan stressiin kehol-laan. Stressi altistaa sairauksille ja sairaus taas ylläpitää stressiä. Kierre on näin helposti valmis. Jo syntyneen kierteen katkaiseminen voi olla vaikeaa.  Kissojen yleisempiä stressiperäisiä sairauksia on idiopaattinen virtsatieinfektio (FLUTD). Jopa 50 -70% kissojen virtsatieongelmista on idiopaattisia. Toinen kissoilla yleinen, stressiperäinen sairaus on kissan psykogeeninen alopesia. Kissa nuolee – usein vatsan alueelta – karvat pois ilman että iholla itsellään näkyisi mitään sairauden tai tulehduksen merkkejä. Stressisairauksien selvittely aloitetaan aina sulkemalla pois oireiden elimelliset syyt. Jos näitä ei löydy, keskitytään hoidossa käyttäytymiseen ja pyritään selvittämään stressiä ylläpitäviä tekijöitä sekä vahvistamaan kissojen hyvinvointia ylläpitäviä tekijöitä.

Monikissatalouksissa kissan hyvinvointia ylläpitäviä asioista ovat resurssien välitön saatavuus (ruoka ja juoma), mahdollisuus yksityisyyteen ja turvapaikka. “Tunnista kissojesi keskinäiset ryhmät” – neuvoo Appleby – “ja jaa kissalan kissat tarpeen mukaan omiksi ryhmiksi.” Kissojen lukumäärä tulee pitää kohtuullisena tiloihin ja omiin resursseihin nähden.”

Tuulia Appleby on suorittanut eläinlääkärintutkinnon Zürichin yliopistossa. Hän on työskennellyt pieneläinten lisääntymisen parissa ja väitteli tohtoriksi steriloitujen narttujen irtsanpidätysongelmista. Hän on suorittanut jatko-opintona lemmikkieläinten käyttäytymistieteen opintokokonaisuuden Southamptonin yliopistossa. Tuulia Appleby työskentelee Yliopistollisessa eläinsairaalassa ja AB Klinikalla Somerolla.