Archives for elokuu 2019

elo 16 2019

HYPERION, VUODEN VENÄJÄNSININEN UROS 2018

” Leaving 2018 Happiness once again with lighting strikes of happy moments and feelings is knocking on my door!!! Our 3 generations offspring , IC GR* Silverine Hyperion of Hana-Bi was announced Best Russian Blue for a second year in a row in Finland And 10th overall !!!!! I’m over the clouds <3 proud extremely happy and speechless !!! An Extremely big congrats to all the breeders and friends that have trusted me with their lines, and of course to those that support me with their friendship and guidance all these years - Christos Romanos, GR*Silverine 31.12.2018"

Hyperion paneelissa Kempeleen näyttelyssä kesällä 2018. Kuva Tessa.lv

Hyperion (GIC Silverine Hyperion of Hana-Bi) on vuoden venäjänsininen jo toisena vuotena peräkkäin. Hyperion on helppo ja mukava kissa näyttelyttää. Omaa arvosteluvuoroaan poika odottaa rennosti luolakattipesässään ja tuomarin pöydällä Hyppe on rauhallinen, rento ja esiintyvä. Hyperion on ollut lukuisia kertoja näyttelyn paras venäjänsininen (BIV) ja tuomarin paras uros (NOM), joista kiitoksena poika saavutti tänä vuonna vuoden paras uros 2018 -tittelin.

Hyperionin ensimmäinen näyttely avoimessa luokassa oli tammikuussa 2018 SUROKin talvinäyttely Lahdessa ja nyt tammikuussa 2019 Hyperion saavutti Grand International Champion -tittelin samaisen rotukissayhdistyksen talvinäyttelyssä Hämeenlinnassa.

Hyppen näyttelyvuosi 2018 huipentui lokakuussa Maailmannäyttelyyn Tampereella, jossa Hyperion oli BIV aikuinen venäjänsininen. Ulkomailla kävimme kesällä Ruotsissa, Uppsalassa ja matkasimme yhdessä kasvattajan kanssa näyttelyreissulle Kempeleeseen. Näyttelyvuoteen yhdessä Hyperionin kanssa on mahtunut monta kivaa hetkeä, mukavia kilpakumppanikissoja omistajineen, naurua ja positiivista yhdessä oloa.

FIFe Maailmannäyttely pidettiin vuonna 2018 Tampereella. Kuva Pauli Araneva

Hyperionista tuli vuonna 2018 myös isäkissa ja toiseksi nuorimmat ”pikkuhypet” vilistävät ja temmeltävät tällä hetkellä kotonamme kun Lisa (IC Sini-Hilkan SuhoiSu’s) sai Hyppen kanssa marraskuun lopussa 4 poikapentua. Hyperionilla on jälkeläisiä yhteensä neljän eri tyttökissan kanssa, joista kasvattini Ilo asuu samassa sijoituskodissa. Kissat tulivat joulukuussa toistamiseen kissavanhemmiksi.

Kotioloissa Hyperion on rauhallinen ja seurallinen poika, joka ei tee eroa sille tuleeko viereen, takkatulen loimuun, lekottelemaan jompi kumpi Carinan ja Michaelin venäjänsinisistä tytöistä, jokin perheen simpskuista vai oma pentu.

Kiitämme Hyperionin kasvattajan Christoksen kanssa kaikkia tuomareita, jotka ovat poikaa vuoden aikana arvostelleet kuin myös assistentteja, jotka ovat esiittäneet pojan paneeleissa. Kiitos myös Carinalle ja Michaelille, Hyppen kodille.

Marianna

Julkaistu Venäjänsinisemme ry:n jäsenlehdessä 1/2019

Vuonna 2017 Hyperion oli paras venäjänsininen pentu Suomessa

elo 12 2019

TUPLAPENTUE, LISAN JA ANNAN PENNUT

Lisan ja Annan pentuja. Kuva Karin Johansson

Suunnitelma oli, että Lisa-kissamme (IC Sini-Hilkan SuhoiSu’s) saisi pennut kesällä 2018 ja Anna (IC Hana-Bi Anna) saisi kolmannen pentueensa myöhemmin syksyllä, Lisan pentujen luovutuksen jälkeen. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan juossut kevään/kesän aikana, joten astutukset venyivät yli suunnitellun. Oltiin jo pitkällä kesässä, alkusyksyssä itseasiassa, kun tyttöjen juoksut alkoivat uudelleen. Tytöt olivat aiemmin, ennen tätä pitkää taukoa, juosseet samanaikaisesti. Näin myös nyt, joten pitkän rauhallisen (ja odottavan) kauden jälkeen meillä oli kotona kaksi äänekästä tyttöä. Jotka halusivat pentuja, nyt!

  Jukka oli itseasiassa hän, joka sanoi ääneen miksi et astuttaisi Lisaa ja Annaa samanaikaisesti? Ovathan tytöt hyviä ystäviä keskenään ja osallistuneet aikaisemmin doulan ominaisuudessa toistensa pentujen hoitoon. Seuraava kysymys oli syntyisivätkö pennut samanaikaisesti (astutukset ”samoista” juoksuista) vai astuttaisimmeko ensin toisen tytön ja toisen sitten tämän seuraavaan juoksuun? Tässä suunnitelmassa pentujen ikäeroksi tulisi noin 3 viikkoa. Mitkä olisivat vaihtoehdon edut ja haitat verrattuna siihen, että pennut syntyisivät muutaman päivän sisään?

Vaihtoehdossa astutus samoihin aikoihin minua mietitytti eniten se, että voisiko synnytykseen valmistautuva emo luovuttaa ternimaitonsa jo syntyneille pennuille, ja mitä jos jompikumpi emoista omisi toisen emon pennut synnytyksen jälkeen? Samoin, jos emot synnyttäisivät samanaikaisesti, mutta eri tiloissa, tulisiko jompi kumpi emoista turhan levottomaksi haistaessaan vastasyntyneet ja kuullessaan vikinän pääsemättä näiden luokse? Näiden mietteiden kera päädyn astuttamaan Lisan syyskuun lopussa ja Annan astutuksen siirsin tämän seuraavaan juoksuun. Tässä ratkaisussa pentujen ikäeroksi tulisi noin kolme viikkoa ja emot synnyttäisivät ja pesisivät alkuun omissa tiloissaan.

Annan tyttöpentu ja toinen pojista. Kuva Karin Johansson

Lisan synnytti 22.11. aamulla neljä poikapentua. Annan pennut syntyivät 12.12. varhain aamulla. Annan pentueeseen syntyi kaksi poikaa ja tyttöpentu. Anna oli päättänyt jo muutama päivä ennen laskettua aikaa, että hän haluaa tehdä pesänsä kylpyhuoneeseen ja synnyttää luolakattipesään. Myös Lisa pesi ensimmäisen viikon luolakattipesässä, jonka olin nostanut pentulaatikkoon. Lisan mielestä näin oli hyvä.   

Pentueiden ensimmäiset viikot sujuivat tahoillansa hyvin. Emoilla riitti hyvin maitoa ja pennut kasvoivat. Pentupesissä oli siis kaikki hyvin. Annan pennut osoittautuivat jo varhain motorisesti hyvin aktiivisiksi ja kekseliäiksi. Olin laittanut kylpyhuoneen avoinaisen oven eteen vanerisen levyn, jota vasten pennut hyppivät ja jota yrittivät kiivetä ylöspäin. Lisan pojat olivat hyvin tyytyväisiä makuuhuoneemme leikki- ja hoivatarjontaan, heillä ei ollut niinkään kiire lähteä tutkimaan maailmaa huoneen ulkopuolella. Anna-emo ei ollut erityisen kiinnostunut Lisan pentulaatikon pienistä mutta Lisa kävi säännöllisesti Annan pentusturdilla tarkistamassa että kaikki oli myös hänen mielestään pesässä hyvin. Anna tämän myös salli.

Tarkoituksena oli yhdistää pentueet kunhan aika olisi sille sopiva. Missä vaiheessa siis yhdistää kaksi pentuetta, joilla on ikäeroa lähes kolme viikkoa? Päätimme, että pennut ja emot saavat päättää ajankohdan itse. Meidän pennut ovat syntyneet ja viettäneet ensimmäiset viikkonsa yleensä makuuhuoneessamme. Silloin kun olemme kotona ovi on yleensä ollut auki ja oven edessä on tukevasta pahvista tehty portti. Emo ja muut kissat saavat näin halutessaan seurustella keskenään ja, jos emo haluaa enemmän yksityisyyttä, oven voi sulkea. Pennut saavat tulla ulos pentuhuoneesta kun ovat tarpeeksi vanhoja ylittämään pahvi-/vaneriesteen. Päätimme toimia myös Lisan ja Anna tuplapentueiden kanssa kuten ennenkin. Pennut tutustuvat toisiinsa kun tulevat ulos pentuhuoneistä ja tapaavat luontevasti toisensa. Tai siinä vaiheessa kun Lisan vanhemmat pennut menevät omatoimisesti kylpyhuoneeseen tervehtimään pienempiä ”siskoa ja veljiä”.

Lisan neljästä pojasta kuvassa kolme. Kuva Karin Johansson

Kävikin sitten itse asiassa niin, että Annan vikkelät akrobaatit ja Lisan pojat tulivat pois omista huoneistaan liki pitäen samaan aikaan! Lisan pennut olivat tuolloin vähän päälle seitsemän viikkoa ja Annan kolmikko oli noin viisiviikkoinen. Tästä eteenpäin pennut olivat erottamattomat ja emot hoivasivat näitä yhdessä. Kylpyhuoneen lattialämmityksen lämmittämä lattia oli koko ryhmälle mieluisa paikka loikoiluun ja usein maitobaareissa lekotteli, kehräsi ja lämmöstä nautiskeli seitsemän pentua ja kaksi emoa samanaikaisesti.

Kun kotona on seitsemän vauhdikasta, vilkasta ja reipasta pentua, näiden emot ja kaksi muuta aikuista kissaa, arki on hyvin pentutäytteistä. Pennut saivat totta kai nimet, myös kutsumanimet, mutta arjessa laskimme usein ”yksi, kaksi, kolme … ja seitsemän”. Nuppiluku otettiin ruokalautasten äärellä (kaikki syövät, hyvä!) ja illalla nukkumaan mennessä laskettiin ovatko kaikki jo makkarissa. Pennut nukkuivat öisin meidän kanssamme ja illalla nukkumaan mennessä vuoteessa jo odottikin seitsemän pentua, kaksi emoa ja Marta, joka viihtyi pentujen ja emojen seurassa.

Tuplapesueen ainoa tyttöpentu, ”Bettina”, pärjäsi ison poikaryhmän joukossa hyvin. Ainoastaan ruoka-aikaan katsoin hieman sen perään, että ei jäänyt lautasten ääressä ”isoveljiensä” jalkoihin. Leikeissä ketterä ja nokkela Bettina jallitti välillä veljiään miten itse halusi. Kuva Miia Raatikainen

Vauhtia ja tilanteita ei meillä puuttunut, seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Josta yleensä seuraa, että leikkiin liittyvät myös toiset pojat. Ja Bettina. Öisin pennut kuitenkin nukkuivat. Kaikki. Sängyssä. Koko yön. Pennut heräsivät aamulla samaan aikaan minun kanssani. Annan pienet kehittyivät motorisesti ja taidollisesti mielestämmin nopeammin kuin ”normaalisti” ottaessaan mallia vanhemmista ”sisaruksistaan”. Muun muassa tällaisia huomioita teimme tarkkailessamme heidän leikkejään yhdessä.

  Viikot tuplapentueen kanssa menivät paremmin kuin hyvin. Haavereita ei tapahtunut, pennut olivat terveitä ja emot sekä viihtyivät että hoitivat pentujaan yhdessä. Leia-mummu halusi aika ajoin omaa yksityisyyttä, mikä on ymmärrettävää, sillä onhan Leialla ikää jo yli 15 vuotta. Leia vetäytyi halutessaan omaan rauhaansa työhuoneeseen.

Tekisinkö saman uudestaan? Kasvattaisin kaksi pentuetta samanaikaisesti? Miksi en. Seuraavalla kerralla astuttaisin tyttökissat varmasti kuitenkin niin, että pennut syntyisivät suurin piirtein samaan aikaan. Tai korkeintaan noin viikon sisään. Kolme viikkoa on ehkä vähän liian pitkä väli, jos tavoitteena on yhdistää pentueet. Kolmiviikkoisia ei voi vielä yhdistää kuusiviikkoisten kanssa, ei ennen kuin syövät jo itse jonkin verran. Nisillä isommat voivat tuupata pienemmät sivuun ja myös ruokalautasella pienemmät voivat jäädä isompiensa jalkoihin. Toki, moni asia riippuu myös pennuista itsestään. Kasvattajalle on helpompaa kun pentueiden ikäero on pienempi, kolmen viikon ikäero aiheuttaa kuitenkin jonkin verran järjestelyjä arjessa. Mutta silloin kun kaikki menee pennuilla ja emoilla hyvin, kuten meillä nyt meni, kaksi pentuetta ja seitsemän pentua hoituvat siinä kuin yksi pentue, tai kaksi peräkkäin syntyvää pentuetta.

Lisan poikia. Kuva Karin Johansson

Kaikki paitsi yksi saivat omissa kodeissaan kaikki myös kissakaverin tai kissakavereita. Kasvaako isossa penturyhmässä kasvavista pennuissa enemmän kissasosiaalisia? Ehkä. Ehkä ei. Jokainen seitsikosta otettiin kuitenkin kissakaverin taholta vastaan hyvin ja myös pentu itse solahti helposti uuteen omaan kissaryhmäänsä. Annan pojat muuttivat yhdessä omaan kotiin. Meillä kävi kylässä lapsiperheitä ja ilokseni pennut suhtautuivat myös lapsiin luontevasti ja rennosti. Kaksi Lisan pojista muuttivat lapsiperheeseen.

Minusta ja Jukasta oli hienoa seurata miten emot osallistuivat yhdessä toistensa pentujen hoitoon ja kasvattamiseen. Kuin myös Marta ja Leia, heidän osallisuudella on myös ollut merkitystä siihen millaisiksi kisuiksi tuplapennut meillä kasvoivat.   En tiedä kuinka moni lukija muistaa 1960-luvulla tehdyn ja 70-luvulla televisiossa esitetyn animaatiosarjan Myrskylinnut? Sarjassa avaruuslaivueen alukset on numeroitu (ja nimetty) ykkösestä ylöspäin. Vitsailimme välillä että tuplat muistuttavat näitä raketteja! Jukka sanoikin leikillään että jokaisen pennun kylkeen pitäisi piirtää esikuviensa mukaisesti numero; pysyisimme luvuissa!

Ykkösestä seitsemään …. Hauska vertaus, joka toimi hyvin tuplapentueiden poikien ja tytön kanssa!

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ryn jäsenlehdessä Siniset Sanomat 2/2019

Seitsemän pennun ryhmässä on aina yksi, joka saa toisen kanssaan leikkiin ja juoksuhippaan. Kuva Miia Raatikainen

elo 11 2019

KISSAN YLIPAINO

CatVet Kissaklinikka järjesti kissankasvattajille ja-omistajille suunnatun luentoiltapäivän Helsingissä 9. helmikuuta. Eläinlääkäri Inka Laaksosen aiheena oli kissan ylipaino ja lihava kissa.

Käsitteitä

Ylipainoinen kissa ( engl. ”overweight” ) / Lihava kissa ( engl. ”obessive” )

Kissan käyttämä ravinto

Omistajilla ja kasvattajilla on ruokinnan suhteen erilaisia tapoja ja näkemyksiä. Toiset omistajat suosivat että kissalla on esimerkiksi kuivaruokaa tarjolla koko ajan ja toiset omistajat pitävät kiinni ruokinta-ajoista. Myös kissat ovat erilaisia. Vapaa ruokinta ei välttämättä altista ylipainolle kuin ei myöskään ole todettu kuivaruuan olevan kosteaa ruokaa lihottavampaa. Myöskään teollisen ruuan versus raakaruokinnan suhteesta ylipaino-ongelmaan ei ole todettua tietoa. Kissa on lihansyöjä ja voidakseen hyvin tarvitsee ravinnokseen proteiinipitoista ruokaa. Tasapainoinen ruokinta sisältää jossain määrin myös hiilihydraatteja. Näiden suhteeseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota.

Arviolta 50% leikatuista kissoista on ylipainoisia. Kissan aineenvaihdunta hidastuu kastraation ja sterilisaation myötä jopa 30%. Koska leikkaaminen lisää usein myös kissan ruokahalua, tulee omistajan kiinnittää huomiota leikatun lemmikkinsä ruokintaan. Mututuntumalla tiedetään, että sisäkissan elämä voi altistaa ylipaino-ongelmille. Kissanomistajilla on kokemusperäistä näkemystä myös siitä, että tietyissä kissasuvuissa tai linjoissa olisi taipumusta lihomiseen mutta tutkittua tietoa tästä ei ole. Ylipainon terveyshaitoista tutkittua tietoa meillä sen sijaan on.

Ylipainon terveyshaitat

* Kakkostyypin diabetes mellitus
* Virtsatievaivat – idiopaattinen kystiitti, bakteeritulehdukset
* Ylipaino altistaa tuki- ja liikuntaelinvammoille sekä nivelrikkoon.
* Kasvainsairaudet
* Hammassairaudet
* Iho-ongelmat
* Krooninen tulehdus

Liikalihavuuden ja ylipainon terveyshaitat ovat merkittävät. Ylipaino aikaan saa elimistössä ns. kroonisen tulehdustilan. Elimistön kroonisen tulehduksen merkitys esimerkiksi kasvainsairauksiin kiinnostaa tutkijoita ja eläinlääkäreitä. Tällä tiedetään olevan merkitystä myös nivelten sairauksissa, mm. nivelrikossa.

Rasvakudos on erikoisrakenteista sidekudosta joka koostuu rasvasoluista, soluväliaineista ja hiussuonista. Kissan lihotessa yksittäisen rasvasolun koko kasvaa, josta taas
seuraa se että rasvasolujen verenkierto hidastuu. Verenkierron hidastuminen saa soluissa aikaan hapenpuutetta. Rasvasolun aineenvaihdunnan heikentyessä soluista vapautuu elimistöön tulehdusväliaineita. Nämä välittäjäaineet ylläpitävät elimistössä kroonista tulehdustilaa.

Ylipainon aiheuttaman kroonisen tulehdustilan merkityksestä elimistön hyvinvointiin ja erilaisiin sairauksiin oli kiinnostavaa kuultavaa. Toinen tässä kohtaan erityisesti mieleeni jäänyt terveyshaitta on ylipainon aiheuttamat iho-ongelmat. Ylipainoinen ja lihava kissa ei pysty kunnolla pesemään itseään eikä siten kykene huolehtimaan turkkinsa kunnosta. Tämä näkyy usein turkin huopaantumisena. Huopaantumista esiintyy erityisesti selässsä ja lonkissa. Huopaantunut ja takkuuntunut turkki rasittaa ihoa ja voi johtaa vakaviin iho-ongelmiin.

Ylipainoisen kissan voi olla myös vaikeaa käydä normaalisti pissalla, josta voi seurata pissaamisen panttaamista. Pissaamisen panttaaminen voi johtaa idiopaattiseen kystiittiin ja bakteeritulehduksiin.

Kakkostyypin diabetes on myös kissoilla ylipainosta johtuva terveysriski.

Ylipainoinen kissa

Mitä kissan omistajan sitten pitää tehdä että ei päästäisi kissaansa lihomaan? Kissan laihduttaminen on haastavaa!! Liikunnan määrää on vaikea lisätä ja laihdutus perustuu pääasiassa ruuan energiapitoisuuden vähentämiseen.

Avainasemassa on ruuan määrä ja laatu. Jokainen kissanomistaja tietää miten tärkeitä erilaiset rutiinit, esimerkiksi ruoka ja ruokinta, voivat olla kissalle. Kissan pitäisi laihtua ja omistaja muuttaa kissan ruokintatottumuksia, määriä ja/tai ruuan merkkiä mutta kissa ei välttämättä tästä muutoksesta pidä. Ruuan vaihtaminen ja annoskoon pienentäminen synnyttää usein epätoivottua käyttäytymistä kuten ruuan kerjäämistä tai muuta häiriökäyttäytymistä, jolla kissa hakee omistajansa huomiota. Esimerkiksi väärään paikkaan pissaamista.

Laihduttamisesta voi syntyä ns ojasta allikkoon ilmiö.  Kissan painonhallinassa olennaista on ENNALTAEHKÄISY.   Olennaisia on, että omistajat tiedostavan sisäkissan mahdollisen taipumuksen lihomiseen. Avainasemassa ovat tällöin kasvattajat ja eläinlääkärit. Kasvattajan vastuulla on opastaa uuden pennun omistajaa ruokintaan liittyvissä asioissa. Eläinlääkäreiden täytyy osata ottaa painonhallintaan liittyvät kysymykset puheeksi lemmikin vieraillessa klinikalla.

Tulevan kissan omistajan kannattaa perehtyä siihen millainen lemmikki kissa on, jo ennen pennun tuloa. Tietoa mitkä ovat sisäkissan tarpeet ja miten kissan hyvinvointia ja päivittäistä aktivointia voi lisätä pienilläkin asioilla saa tulevan kissan kasvattajalta ja esimerkiksi rotuyhdistyksen pentuneuvojilta. Tietoa löytyy myös hakemalla internetistä.   

”Sisäkissalla pitää olla töitä kotona”. Kissa on pieni petoeläin, joka, jos eläisi luonnossa, tarkkailisi ympäristöään ja kiertäisi reviiriään, saalistaisi, söisi ja lepäilisi. Kaikkia näitä kissalle luonnollisia toiminnan ”elementtejä” voi harjoittaa myös kotona. Kunhan omistaja näkee vähän vaivaa lemmikkinsä hyvinvoinnin ja virikkeellistämisen eteen. Esimerkiksi leikkiminen on kissan tapa toteuttaa saalistuskäyttäymistään kotioloissa. Hyvä on myös muistaa, ettei kissaa välttämättä tarvitse juoksuttaa henkihieveriin laserpointterin kanssa joka päivä, vaan esimerkiki silittäminen ja harjaaminen ovat myös virikkeellistämistä. Kissa voi olla ns. lohtusyöjä, joka hakeutuu ruokakupillle kun sillä on tylsää. Vaikka sillä ei olisikaan nälkä. Omistajan kannattaa myös miettiä tarvitseeko/voiko omalla kissalla olla ruokaa koko ajan tarjolla? Omistajan on hyvä seurailla oman kissan ruokatapoja ja miettiä millainen ruokailija oma kisu on, ja räätälöidä ruokatavat sen mukaisiksi.

Monikissataloudet asettavat omat haasteensa ylipainoisen kissan ruokintaan. Apuun voivat tulla ruokinta-ajat ja erilliset ruokakupit, erilliset ruokintahuoneet painon hallintaa vaativille lemmikeille. Moni on saanut apua ruokinta-automaateista. Ruokailutason voi sijoittaa korkealle jolloin kissan pitää tehdä ”töitä” syömään mennessään tai ruokintapaikan voi varustaa kapealla sisäänkäynnillä, josta pullukka kaveri ei mahdu.

Ennaltaehkäisyn puolesta puhuu tosiasia että hoitamattomina edellä mainitut terveyshaitat ja sairaudet johtavat kaikki helposti ennenaikaiseen eutanasiaan. Painonhallinta on merkittävä osa yllä mainittujen sairauksien hoitoa! Tutkimusten mukaan omistajista myös joka neljäs osasi luokitella oman lemmikkinsä ylipainoiseksi. 

Runsas proteiinipitoisuus, niukasti kaloreita

Paikalla ollut Royal Canin edustaja esitteli tutkimustietoa lemmikkien ruokintatavoista sekä kertoi oman yrityksensä painon hallintaan tarkoitetuista tuotteista. Kissa on lihansyöjä ja kissalle annettavan ravinnon tulee sisältään riittävästi eläinperäistä proteiinia. Ruuan sisältämän kuidun on todettu auttavan painonhallinnassa. Proteiinia ja kuitua yhdistevällä ruokavaliolla on todettu olevan painoa pudottava vaikutus. Kuitu tukee suoliston hyvinvointia ja lisätyt kuidut lisäävät proteiinin vaikutusta myös kylläisyyden tunteena. Proteiinipitoinen ravinto varmistaa lihasmassan säilymisen samalla kun rasvakudos vähenee. Proteiinipitoinen ruoka sisältää riittävästi aminohappoja elimistön tarpeisiin energiarajoituksesta huolimatta.

Omistajan kannattaa pitää painonseurantataulukkoa. Optimaalinen painonpudotusvauhti on 0.5 – 2 % viikossa. Kannattaa myös asettaa kissalle (ja itselle) välietaappeja, joita kohti tähdätään. RoyalCaninin edustaja esitti sanojensa tueksi kaavion, joka osoitti että laihdutuksen aloituksesta kissan aktiiviseetti laski ja kerjäämiskäytöä kasvoi ensimmäisen kahden viikon aikana mutta neljästä viikosta eteenpäin lemmikin elämänlaatu oli omistajan mukaan parantunut

Mitä jäi luennolta kissanomistajalle mieleen?  

Kiitän Inkaa hyvästä ja tärkeästä luennosta. Kuulemani perusteella kiteyttäisin itse luennon sisällöin kolmeen kohtaan:   
1. Totuta kissa laadukkaaseen ja painon hallintaa tukevaan ruokintaan jo pentuaikana. Kissan aineenvaihdunta hidastuu sterilisaation ja kastraation jälkeen jopa 30% ja tämä on hyvä tiedostaa jo pennun luovutushetkellä. Kasvattajat ovat tässä avainasemassa. 
2. Ylipainon ennaltaehkäisy on helpompaa kuin kissan laihduttaminen
3. Olen armollinen myös itsellesi, jos kissasi joutuu laihdutuskuurille. Kärsivällisyys ja määrätietoisuus palkitaan ja molemmat voivat taas paremmin kun lemmikki on taas saavuttanut oman ihannepainonsa.    

Luentomuistiinpanojen pohjalta, Marianna Ripatti

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ryn jäsenlehdessä Siniset Sanomat 2/2019

elo 11 2019

KISSOJEN HAJUMAAILMA

CatVet Kissaklinikka järjesti kissankasvattajille ja -omistajille suunnatun luentoiltapäivän Helsingissä 9.2. Kuutio-auditorio oli tälläkin kertaa lähes täynnä kiiinnostunutta yleisöä. Tiukasta aikataulusta huolimatta jäi luentojen lomaan ja väliin aikaa myös kommenteille ja keskustelulle.   Sinisien Sanomien tässä numerossa paneudun kissojen tuoksuympäristöön. Eläinlääkäri Kirsi Juuti piti aiheesta mielenkiintoisen luennon. Kirsi on vastikään suorittanut kansainvälisen kissojen käyttäytymistä käsittelevan moduulikurssi, jossa käsiteltiin monipuolisesti mm. kissan evoluutiota, aisteja, emootioita, oppimista, ympäristötarpeita, kissaystävällistä käsittelyä (niin kotioloissa kuin eläinlääkärissäkin) sekä yleisimpiä käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ja niiden hoitoa. Tätäkin asiantuntijuutta vasten Kirsin luentoa oli ilo kuunnella.   Seuraavassa lehdessä on asiaa kissojen ylipainosta ja lihavista kissoista sekä mm siitä miten voimme ennaltaehkäistä lemmikkiemme lihomista.

Kissojen tuoksuympäristö

Tuoksut ovat tärkeä osa kissan hyvinvointia ja kuuluu kissan hyvinvoinnin 5 tukipylvään joukkoon.

” 5. Tarjoa kissallesi ympäristö, joka kunnioittaa kissalle tärkeää hajuaistia.”

Muut kissan hyvinvoinnin peruspilaria ovat turvallisuus, toisistaan erilliset paikat levolle, ruokailulle ja juomiselle sekä mahdollisuudelle mennä piiloon, mahdollisuus leikkiä, mahdollisuus raapia ja mahdollisuus tarjota kissalle paikka, jossa se voi tehdä tarpeitaan.

Feromonit

Feromonit liittyvät lajin sisäiseen viestintään. Feromonit lisäävät turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, rajaavat reviiriä ja karkottavat ulkopuolisia. Feromonit liittyvät myös lisääntymiseen. Kissan feromoniruhaset sijaitsevat kasvojen alueella (otsa, posket, leuka), hännän tyven sekä perineaali- ja genitaalialueilla ja nisäalueella. Kissa käyttää pään alueen rauhasia reviiriin merkkailuun ja genitaali- ja perineaalialueen feromonit ovat tärkeitä parittelukäyttäytymisessä. Naaman puskeminen omistajan käteen tai ohi kulkiessa jalkaa vasten lisää kissan mielihyväferomonituotantoa samalla kun se on kissan tapa tervehtiä. ”Me kuulumme samaan porukkaan”. Mamma- eli nisäalueen feromonit ovat pennuille tärkeitä ja ohjaavat pennun nisäkäyttäytymistä.

Feromonit aistitaan eri tavalla kuin muut tuoksut ja tähän tarvitaan vomeronasaali- eli Jakobsonin elin. Jakobsonin elin sijaitsee kissan yläetuhampaiden takana, jossa se on myös silmälle havaittavissa. Meille kissanomistajille tuttua kissan vähän ”hassua” ilmettä ja asentoa, suu puoliavoinna, sen haistettua esimerkiksi pinnalta jotain mielenkiintoista kutsutaan flemen-ilmiöksi. Ilmiö liittyy vain feromonien aistimiseen. Feromonien aistiminen ei ole opittua vaan on myötäsyntyistä. Feromonien aistiminen tapahtuu aivojen hypotalamuksessa, jossa ne aistitaan kemoreseptorisolujen välityksellä.

Muut hajut kuin feromonit

Hajumolekyylejä nuuskitaan nenäonteloon ja kaikki muut hajut paitsi feromonit aistitaan nenäontelossa sijaitsevissa reseptoreissa. Hypotalamus on myös hajujen aistimisen loppukohde mutta feromonit ja hajut poikkeavat toisistaan siinä missä kohtaa mantelitumakkeessa ne aiheuttavat reaktion. ”Hajumuistot” ovat usein paikkasidonnaisia ja voivat näkyä kissan käytöksessä yllättävälläkin tavalla.

Kirsiä kuullessani ymmärsin miten tärkeä osa hyvinvointia hajumaailma, siinä tapahtuvat muutokset ja sinne tuotavat uudet hajut, kissalle on. Tunnistan kissani tarpeen raapia ja puskea pintoja, jättää hajuja. Mutta ymmärränkö miksi kissani tekee näin? Kunnioitanko kissani hajuympäristöä? Uskon kunnioittavani, mutta aina voin oppia aiheesta lisää!
 Kissani voi pissiä toistumiseen yhteen ja samaan pesään. Riippumatta kotona olevien hiekkalaatikoiden määrästä tai puhtaudesta. Olen tutkituttanut kissani eläinlääkärillä, terveystarkastuksessa ei löytynyt tulehdusta tai muuta selvittävää syytä. Stressiäkään ei kissojen välillä pitäisi olla. Kissani haluaa jättää oman hajunsa kyseiseen pesään. Peset pesän, ja kissa pissaa siihen uudestaan. Kissani mielestä sen pesän pitää tuoksua tältä, näin asia on kissani mielestä hyvä. Toinen esimerkki: kissallani on tapana käydä raapimassa koria, joka on ollut samassa paikassa koko sen ajan kun kori on meillä ollut. Yhtenä päivänä siirrän korin toiseen paikkaan. Kissani hämmentyy.

Sain luennolta hyviä vinkkejä miten ymmärrän paremmin kissojeni ja pentujeni hajumaalilmaa, mistä osista se muodostuu. Alla olevista vinkeistä voi olla hyötyä myös jos kissalla esiintyy ns ongelmakäyttäytymistä esimerkiksi reviirimerkkailun muodossa.

* Käytä hajusteettomia pesu- ja puhdistusaineita, hajusteetonta kissanhiekkaa, vältä niin kutsuttuja huonetuoksuja.
* Älä käytä voimakkaita parfyymejä ja voimakkaasti hajustettua kosmetiikkaa itselläsikään
Jätä kengät ja ostoskassit yms tuulikaappiin / eteiseen (kodin turva)
* Älä pese pois kissan itsensä pään alueen rauhasilla tekemiä hajumerkkejä esimerkiksi seinistä, ovenpielistä tai kulmista.
* Älä siirrä kissan käyttämää raapimis- tai teroituspintaa pois, älä vaihdä raapimatolppien paikkoja. Kissa on itse todennut paikan hyväksi ja raapii sitä koska se vahvistaa tämän mielihyvän tunnetta. 
* Älä pese pese kaikkia nukkuma-alustoja samalla kertaa, peset samalla kaikki kissalle tutut ja turvalliset hajut pois samalla kertaa.
*Synteettinen feromonihaihdutin voi auttaa

Matkustettaessa kodista pois ja takaisin kotiin voimme kunnioittaa kissa hajuympäristöä laittamalla kuljetuslaatikkoon käytetyt aluset ja pitämällä kuljetuslaatikkoa tai – kassia kotona nukkumakäytössä. Eläinlääkärikäynnillä kissaan ”tarttuu” vieraita hajuja, jotka voivat aiheuttaa muissa kissoissa kotiin tultaessa hermostuneisuutta tai muuta normaalista poikkeavaa käytöstä. Joskus kissakaverin ottaminen matkaseuraksi esimerkiksi klinikalle auttaa. Kuljetuslaatikkoon voi suihkauttaa feromonisuihketta ennen kuin sulkee kissan sinne ja ns itse tehty feromonipyyhe, kissaa pyyhitään pyyhkeellä ja tämä laitetaan kuljetuslaatikkoon, voi olla toimiva. Kotiin paluun jälkeen annetaan tilanteen rauhoittua ennen ennen kuin päästetään kissat takaisin yhteen ja annetaan kissojen olla keskenään, ei puututa jos ei ole pakko.

Uusiin kissoihin ja uusiin tavaroihin tutustumisessa feromoni- ja hajujälkien vaihtaminen ennen kohtaamista voi auttaa. Jos kissa reagoi voimakkaasti kotiin tuotuihin uusiin tavaroihin ne kannattaa ”kuoruttaa” tutuilla tuoksuilla. Feromonispray paikallisesti ja feromonihaihdutin ovat oiva apu vähentämään uuden kissakaverin tai esimerkiksi muuton synnyttämää stressiä.

Lopuksi vielä kommentti luennon jälkeen käydystä keskustelusta; ”kasvattajat totuttakaa pentuja erilaisiin hajuihin positiivisuuden kautta”.

Luentomuistiinpanojen pohjalta  , Marianna Ripatti

Julkaistu Suomen Venäjänsiniset ryn jäsenlehdessä Siniset Sanomat 1/2019